rita4;n omia ajatuksia, runoja

[rita4]

Ethän vain eksy tiellä?

Ystäväni, sä kalleimpani
ethän sä vain eksy tiellä?
Tiellä elämän ja
maailman, houkutusten tään?

On tarjolla meillä täällä
tietä, niin monelaista,
jotka, ei aina kuitenkaan
oikeaan suuntaan sua vie.

Katso siis tarkkaan sä
ystäväni kallis, armahain;
mikä on se tie,
joka sinut turvallisesti
perille asti; taivaaseen vie!

On teitä suoria ja
mutkaisiakin,sumuisia.
On useat kauniita pinnaltaan
ja niin rosoisia reunoiltaan.

On teitä maailman houkutusten
ja tunteiden, monien tuoksujen.
On myös teitä niin kovia
ja kylmiä, jäisiä.... ikäviäkin.

Siis valitse tarkkaan sä se tie,
joka sinut turvallisesti vie,
myöskin perille taivaaseen
kotiin, Isän iki-ihanaan.

Sä lähditkö etsimään tietä,
joka sut veisi taivaan kotiin
mukavasti ja niin helpolla;
perille taivaan Isän luo?

Mutta rakas ystäväni mun:
se tie, joka sua silloin vie
lihasi mieltä kyllä tyydyttämään
niin ei olekaan se oikea tie.

Vaan eksyt, ja harhaudut,
joudutkin aivan väärään suuntaan
sä menemään tiellä sillä, kadotuksen,
joka niin helpolta kyllä näyttää
ja tuntuukin siltä ehkä juuri nyt.

Mutt' lopulta se sut kuitenkin;
tuhoon ja itkuun niin karvaaseen
vie ja oletkin sä harhautunut.
Et .... sä palatakaan et enää voi,
kun taivaan kellot jo sulle soi
ja aika päättyi matkamiehen tään
ja jouduitkin sä syrjään, pimeään
siirtymään, luota Vapahtajan.

Mutta, jos sä vain lähdet kulkemaan
tietä tuota kapeaa ja täysin oikeaa,
niin se ei kuule useinkaan
ole se helpoin tie, eikä myöskään
se mukavinkaan, helpoin tie.

Vaan niin usein se sut vie
halki korpimaan
ja erämaankin kuivuuden.
Mut yksin et sä oo sielläkään,
koska Jeesus on kanssasi sielläkin.

Mutta lopulta Herra sut johdattaa:
keitaalle taivaan ihanalle ja kun
sieltä saat sä ammentaa..
vettä elämän; ihmellisestä lähteestään.

Niin tiedät sä silloin:
on siis vain Yksi tie,
se, joka varmasti sinutkin
perille asti kerran vie, sinne;
Kotihin taivaan kirkkauteen
rauhaan, lepoon ihanaan, kestävään!

On siis teitä moniakin,
jotka kyllä houkuttaa.
Ne kutsuu sua seuraamaan.
Mutta on vain yksi ainoas tie,
ja vain se ainoastaan
sinutkin kerran ystäväni
perille asti kotiin vie.

Se tie on: Totuus
ja elämä; Jeesus Kristus!
Sen tien sulle näyttää
Sana Taivaan Jumalan.
Ei sillä tiellä koskaan eksyä voi,
jos vain pysyt sä lujasti
kiinni Sanassa; Totuuden!

Katsothan aina ensin sä Ristille
ja sielläkin vain yksin Jeesukseen!
Sillä, Hän tahtoo sut johdattaa
kotiin taivaan ihanaan
rauhan satamaan suloiseen.

Et eksy koskaan sä siellä,
kun annat vain kätesi..
käteen Isän Jumalan.

Hän näyttää sulle Sanassaan
tien oikean ja kestävän.
Se on vain se tie ainoa, oikea,
joka kerran, ja aikanaan;
ikirauhaan sinutkin vie!

Golgata on paikka ihmeinen,
siellä vuosi veri Jeesuksen.
Sieltä löytyy se oikea tie,
jota vain kulkemalla
vaikka kontatenkin
sut ystäväin, kerran se:
perille asti sinutkin vie!!

Siell kuuluu laulu enkelten,
kun laulaa he siell'
sulle matkamies tään maan
kiitos lauluaan, taivaallista,
kun vain pysyt tiellä kaidalla
ja pääset juhlaan Uhri Karitsan!
Hallelujaa!! Oi, Kiitos Jeesus Kristus!

[rita4]

ELÄMÄÄNI!

Niin, tänään jälleen kerran
pysähdyin ma miettimään;
elämääni, kipujani, kaikkea..

Niin, rakas Herrani mun
taas mietin eessäsi mä sun:
mikä onkaan kaiken tämän
mikä nyt mua koskettaa, satuttaa:
mikä on tarkoitus kaikella tällä?

On elämäni tää mun täällä ajassa
aina ollut niin vaikeaa, raskasta.
Olen ollut mä se paha, ilkeä;
musta lammas lapsuuden kodissani
ja piika, pelle, riesa jälkeen sen.

Niin hyvinkin usein, aivan liiankin usein
sen tiedätkin sä, Jeesus Mestarini mun;
olen ollut jo kuin luovuttamassa.
Vaan aina olet sä mua kurjaa lastas
auttanut ja vahvistanut, lohduttanut
ja kaikesta väärästä varjellutkin.

Nyt vain Herra ma tässä taas mietin
ja tuumailen, kysellen, ihmettelen:
miksi on tullut heistä niin monista
ystävistäni, läheisistäni, rakkaimmistani
kuin haluaisivat he kaikki, joka ainoa:
ristiinnaulita ja kivittää, kuin aikoinaan
joutui stefanuskin uskonsa tähden kuolemaan
ja kärsimään, kun tahtoi pysyä totuudessa.

Vaan muistutat mua sä, Oi, Herrani,
kuinka rukoili hän siinä polvillaan;
vuoksi kivittäjäinsä, pilkkaajiensa!

Jumalani sä mun siellä taivaassas
sä anna heille tää kaikki anteeksi.
Eivät he ymmärrä tekoaan,...
On sokeutuneet silmänsä nuo heidän
näkemään Totuuden, rakkautesi sun!

Niin, oi rakkain Jumalani mun!
Nyt myös mä tahdon yhtyä rukoukseen
ja pyyntöön, kuin Stefanuskin silloin;
Annathan tään kaikki heille anteeksi,
sillä eivät ymmärrä, ei heistä yksikään,
tekonsa sua vastaan olevankin, ei mua!
Siis anna heille sä anteeksi kaiken
ja näytä myöskin tahtosi ja totuutesi!

Nyt sydämestäni mun pienestä, heikostakin
nousee nöyrä kiitos ja ylistys, kunnia!
On kaikki aina Herrani sä mun kalleimpain
kädessäsi ja siksi ma sua kiitänkin; Vapahtajani!

Sä avaat silmät nuo sokeat, sydämet kopeat
ja näytät heille aivan KAIKILLE:
TOTUUTESI JA TAHTOSI SUN!
HALLELUJA! KIITOS! Ja AMEN!

Kiitos Jeesus nyt rakkaudestas sun,
kun sydämein saa yhtyä kiitokseen, ylistykseen!
Oot mulle Sä ainiaan; se Rakkain ja Kallein
Aarteeni ja Voimani ihmeellinen mun!!

Kiitos siis, rakas Jeesuksein!
Veriylkäni, Pelastajani mun!
Sä lunastit mut kuolemasta
ja annoit suuhuni virren uuden
sekä sydämeeni, rauhan ilonkin!

Sydämeni nyt laulaa tahtoo kunniasta:
Isän Jumalan, Pojan Jeesuksen ja
Pyhän Hengen, johdatuksesta, avustaan!

[rita4]

Turvakallioni!

Minun ainoa turvakallioni:
hän on Poika Jumalan!
Häneen minä jälleen..
tänäänkin laitan kaiken turvani
ja luottamukseni, kiitokseni.

Vaikka elämä tää täällä
joskus niin raskastakin on,
niin muista, että Jeesus on
luvannut ain mua ja sua
kantaa, kotiin asti johdattaa.

Hän meitä sylissään hoitaa,
sekä kotiin asti, jokaisen
täältä kerran vie.

Nyt katson mä vain
Kristukseen Jeesukseen!
En muuta mä täällä kaipaa.
Ei elämä parempaa vois antaa,
kuin läheisyys Pojan Jumalan.

En enää etsi onnea ma
maailmasta tästä,
koska se ei sitä kuitenkaan
vois mulle, eikä sulle
koskaan täysin antaa.

Katsotko sinä Kristukseen?
Onko katseesi ristissä Golgatan?
Ootko saanut syntisi sä anteeksi,
veressä Pojan Jumalan?

Vaikka kulkisit maat ja mannut,
kiertäisit etelän mantereet,
niin kuitenkaan ei ne sulle tuo
onnea, min vain Isä Jumala tuo
ja voi kaipaavalle lapselleen,
antaa ja lahjoittaa.

Nyt siis nostan taas mä pääni
ja kiitän Isää Jumalaani!
Kun Poikansa antoi tänne
alhaalle maan päälle.

Ja yksin vain veressä Jeesuksen
on tuvapaikka parahin syntisen.
Hän kaikki synnit anteeks antaa
ja rauhan sydämeen
levottomaankin antaa.

Siis katsothan vain Kristukseen
ja pyydät hiljaa...
tai ääneen suureen huudahtaen;
Jeesus, tule sydämeeni mun
ja puhdista se
asunnokses, vain sun!

Soi kiitos virsi taivaaseen,
kun veressään Vapahjain
synnit anteeks kaikki sä saat.
Ja uuden alun elämääsi sun,
kun sydämees astui asumaan
tuo Rakas, Poika Jumalan!

Kun murhe, tuska sua vaivaa,
niin käänny sä puoleen Jeesuksen
Kristuksen, sinunkin auttajas.

Hän sua tahtoisi kyllä auttaa
jos vain tahdot sä kuulla,
totella Sanaansa;Isän Jumalan?

Vain Sanassa tuossa, ikuisesssa
on sun turvasi ja onnesi ystäväin,
kun siitä saat sä ammentaa;
ja juoda janoosi sun
vettä tuota taivaallista
ja ihanaa.

Siis, kiirehdi jo ystäväin mun
luokse ristin verisen.
Sielt vain avun saada sä voit
ja elämääsi ilon, rauhan,
toivon ja voiman uuden.

Ei katua tarvitse koskaan sun
päätöstäsi ottaa vastaan:
Poika Jumalan ja
syntyä uudesti ylhäältä,
elävään uskoon Kristukseen!

Hän jo sua odottaa
ja tahtoisi sut pelastaa.
Ethän kiellä kutsuaan
jota hän pyytää sulta vaan;
saada tulla sydämeesi asumaan
ja sua johdattaa Hengellään sekä
viedä kerran sinutkin taivaaseen,
Kotiin luokse Isän ja Karitsan!
Jossa aina ja ainiaan vain
kiitos laulu ihana taivaallinen soi!

[rita4]

Aamun aatoksia

Nyt istun ma tässä
aatoksissain ja mietin
elämää, tätä katoavaa.
On kiire, kiire heillä
ei kerkiä he pysähtymään.
Mihin on kiire nyt juuri sulla?
Miksi ei aikaa riitä
Jumalaasi palvomaan?
Etkö välitä sä siitä,
että juuri hältä
sä kerran elämän sait?

He juoksevat sinne ja tänne
on työtä, harrastuksia,
ystävien kanssa viihtymistä,
mutta ei aikaa olla hetki
kanssa Herran Jeesuksen?
Niin täynnä he ovat
tätä elämää, katoavaa.
Eivät ymmärrä, muista
niin kovin pian se loppuu,
häviää ja katoaa.
On vain pieni hetki elämän,
kun aika täyttyy, pysähtyy
ja kiire lakkaa silloin siihen
ei tarvi enää mennä
mihinkään.

Mutta oliko aikaa koskaan
pysähtyä rukoilemaan?
Oliko sulla aikaa; oppia
tuntemaan Herraasi, Vapahtajaa?
Vai maailman ilot, kiireet,
nautinnot ja riemutko,
sun vain täyttikin sydämesi?
Vain hätä huuto silloin,tällöin,
kun alkoi ahistaa, puristaa rintaa
ja oli vaikeaa, surullista, pelkoa.
Mutta kiitosta ei koskaan tullut,
kuin vain silloin, jos silloinkaan
kun omat toiveet toteutuivat.

Vietitkö sä aikasi turhuuksiin?
Elitkö päiväsi nautinoissasi?
Luulitko; "elän mä ainiaan
ei siis kiirettä koskaan nyt mulla".
Ei hätää, tuskaa, pelkoakaan
ollut sydämessäsi sulla
tulla alas polvilleen ja pyytää;
Herrani Jeesus Kristus, pelasta
oi, sieluni kadotuksesta kamalasta
kiireestä, touhuista, turhuukista elämän.
Anna Jeesus rauhasi ja ikuinen elo
kanssasi sun kerran taivaassa.

Vaan elämä vei sut..
aivan kokonaan.
Ja antauduit ja suostuit
päiväsi kaikki elämään;
unohtaen Herran ja
vain häntä lähestyen etsimään:
pelastusta taivahan rantaan.
Ikuisen elämän tarhaan,
jossa vain sydän sun ja mun
vain yksin rauhan voi saavuttaa!

Nyt itketkö sä illoin,
kun sydän silti tyhjä on sun?
Kun elämä ei voinutkaan antaa
iloa kestävää, vaan aina katosi se,
mitä lähditkin sä etsimään?

Nyt ystäväni kallis mä sulle
tahdon kertoa; on paikka ihana
sullekin varattuna kerran
maassa taivahan, kirkkauden.
Jossa ei surua ei tuskaa,
murhetta, kipua, sairautta
oo enään siellä milloinkaan.
On vain iloa, rauhaa, ja
ah, niin ihanaa, rauhaisaa
kun käyskennellä saa kanssa Herran
ja nähdä rakkaan Vapahtajan!

Siell paikka on myöskin sulle
varattuna, kunhan vain ensin
annat aikaas sä myöskin
Herralle ja Vapahtajalles!
Hän oottaa jo sua siellä
ja itkee hiljaa, murheissaan,
kun ei oo sulla aikaa ollut
kanssaan seurustelemaan.
Mutta kiirehdi jo pian
juokse ja itkien sä käy
polvilleen etehen Herran
hän sulle ikuisen elämän suo!

Ei tarvitse silloin koskaan
itkeä ovella taivahan,
kun et sisälle päässytkään,
vaikka luulit sä niin.

Ei taivaaseen synti, ei vääryys
ei hekumassa eläen,"nauttien"
ei pikainen rukous vain hädässä
sua voi päästää kerran
elämään kanssa Herran, Jeesuksen!

Vaan Jeesuksen sun täytyy uskoa
katsoa haavojaan ja kärsimystään
vuoksesi sinunkin kaikkien syntiesi.
Sun täytyy; Pysähtyä rukoilemaan.

Sun täytyy nähdä myös ja ymmärtää
et elämä on kovin haurasta, katoavaa.
Siksi Vain Jeesuksessa on sulla
elämä ikuinen ja ihana, turvallinen!
Siks' riennä nyt sä jo luokse Herran
ja anna syömmes hälle; kokonaan, riemuiten.

Ei paikkaa parempaa oo kuule missään,
kuin mis on sydän, rakkaus Jeesuksen.
Sielt' avun, ilon ja rauhan, voiman
voi vain saada sydän uupunut, pelokas.

Sen saat myöskin sinä ystäväni kallis,
ystävä kiireinen ja väsynyt, loppuunpalanut.
Kun viimeinkin sä vain jo päätät:
nyt jo riitti ilot ja riemut maailman.

Ei maailma sulle koskaan voi antaa
todellista iloa ja ei rauhaa sydämeen.
Sen antaa sulle vain voi yksin
Poika kallis Jumalan!

Tule ja ota se vastaan
Hän sua oottavi jo!
Älä sano huomenna, toiste,
vaan sano: jo nyt,
Jeesus rakas; minä tulen
ja annan sulle itseni kokonaan.

Silloin sulta poistuu tuskat, murheet
mitä maailma vain sullekin mukanaan toi.
Ja rauhan min sullekin lupaa
Sana pyhä Jumalan (Raamattu)
niin saat sä omistaa sen,
sinullekin kuuluvan!

Ollako vaiko ei olla?

Ollako tänään lapsi Jumalan
ja huomenna...
laps ehkä taas maailman?
Et löydä sä paikkaa mistään
missä rauhan sydämeesi
rauhattomaan saada voisit.
Siks kuljet sä etsien ja kaivaten
omaa elämääsi kuin paeten.

Jos tänään ootsä lähellä Herraa,
niin kuinka pian mieli palaakaan
takaisin maailmaan menoon samaan?

Mietitkö ehkä sä näin?

Sanoivat he, uskovat mulle kerran
etten kulkea voisi tietä kahta:
laveaa maailman ja kaitaa taivaan yht aikaa!
Mun sydän kaipaa luokse Jumalan
ja mieleni etsii huveja maailman.
On tää niin vaikeaa olla
lapsi kummankaan..!

Synti, mitä se oikeesti on?
Väärä evankeliumi, harhaopetus;
onko sitä kuitenkaan?
On niin kovin vaikeaa tietää
mikä on totuus oikeaan!?

Mä etsin kasvojas sun, oi Herra
ja tahdon silti ma maailmassa vaeltaa.
Jo tiedän rakas Mestarini mun;
en näin enää jatkaa mä voi!
On valittava vain tuo yksi tie,
joka yksin minutkin taivaaseen
kerran mukanaan varmasti vie.

Huudan täällä alhaalla sua Jeesus:
En jaksa, en osaa mä
tielläsi oikein Herra: vaeltaa!
Siis Auta sä jo mua kurjaa, heikkoa
ja anna leposi, rauhasi mullekin,
iki - iloosi minutkin sä Herra,
kerran vie ja näytä oikea tie!

Sanoit; tie valmis jo on
saan käydä sitä kulkemaan.
Kun ensin mä annan vain sydämeni sulle,
Oi, Rakas Vapahtajain, Jeesus Kristus:
sulle siis tahdon aivan Kokonaan!
Niin, Nyt tahdon jo mä antaa, sun ne kantaa
koko elämäni taakat, murheet
kaiken tuskan ja sairaudenkin
sen aivan kaiken Jeesus, mä
annan; käsiisi sun aivan kokonaan!

Kuin uusi kirkas ihana aamu
ois koittanut elämääni mun,
kun otit sä rakas Jeesus
kaikki taakkani sydämeltäni pois.
Nyt katson mä sun ristiäs Golgatan
ja nyt sen vasta mä ymmärrän;
vuoksi juuri mun, suuren syntisen
ja heikon, horjuvan, eksyneen
kärsit Golgatan ristillä verisellä sä
vuoks syntieni juuri myöskin mun!

En saata oi Herrani, Jeesus Kristus
mä vieläkäänsitä oikein ymmärtää..
Sun rakkauttas suurta,kun silloin siellä
suostuit sä kerran paljon kärsimään
myös vuoksein syntieni mun!?

Nyt jo tiedän ja sen ymmärränkin,
et vain luonasi rakkain Jeesus saan;
ikirauhan ja ilon, joka kestää ja saan
olla luonasi ja lähelläs ainiaan!

Sen mitä maailma voi mulle antaa
on vain turhuutta, tyhjää, katoavaa.
Siis autathan sä mua kulkemaan
tietäsi taivaan kapeaa aina niin,
että kerran myöskin mä heikkokin
perille saapua saan sinne:
Juhlaan suureen Karitsan!

[rita4]

OLEN NIIN VÄSYNYT HERRA!

Tänään Herrani:
olen niin.. väsynyt!
Väsynyt kuuntelemaan
väitteitä syytöksiä, valheitakin.
Jotka käyvät kohti, satuttavat,
kuin oisin vain pahaa tehnyt ja syyllinen?

Heillä on syynsä syyttää, tuomaroidakin,
mutta Herrani ja Vapahtajani;
he ovat väärässä ja pois on
heidän sydämistään rakkaus!

He haluavat vain syyttää,
he haluavat myöskin syyllistää ja
alaspainaa eteensä.. alistumaan.

Mä oon niin kamalan väsynyt,
väsynyt aivan kaikkeen tähän
mikä satuttaa ja loukkaa.. repii
pääni kuin halkaisee: tuskasta tästä.

Ei he välitä tippaakaan,
eivät ymmärrä, käsitä
että: on aseet väärät heillä.
He taistelee lihan käsivarrella:
ei Jumalan voimassa, tahdossa!

Mutta rakas Jeesus, Herrani;
sä lohdutat sanomattomin huokauksin
ja sanot; tyttäreni, kalleimpani;
koita kestää tämä aika,
sillä Minä olen kanssasi kaikessa
ja tuen sinua oikeuteni käsivarrella.
Eivät he voi sinua särkeä,
särkemättä minunkin sydäntäni samalla.

Nyt nostan katseeni kohti ristiä
ja kiitän voitoista Kristuksen!
Kiitän Veren voittovoimastasi Jeesus!

En yksin oo mä milloinkaan
Nyt taas ma jaksan pikkaisen,
kun tiedän sen ja siihen turvaan:
on Jeesus turvani ja tukeni
ja kanssani ja vierelläni Hän käy.

Ei voi mua ihmiset maahan kaataa,
kun Kuljen käsi Jeesuksen kädessä
ja kiitän voimastaan, avustaan,
viisaudestaan, lohdutuksesta,
jota hän mullelin yhä lahjoittaa,
joka ainoaan hetkeeni tään elämäin!

On ilo sydämessäni mulla,
kun tiedän, luotan rakkauteensa:
olen siis yhä oikealla tiellä!

Siis, kiitos soikoon Jumalan,
joka mua auttaa ja kantaa!
Kiitos ja ylistys soi rinnassain.
On riemu jälleen sydämessä mulla.

En eksy mä koskaan tiellä,
kun Jeesus mun kanssain on siellä
ja vierelläni Hän ain on lohduttaen
tukien, rohkaisten, neuvoen..!
Halleluja; Jeesus Elää!!!!!

[rita4]

Murheen ja tuskan alla

Ystäväni, kalleimpani
oletko se juuri sinä,
joka kärsit kaiken tuskan
ja kärsimystesi alla?

Olet niin jo avuton
etkä tiedä, enään..
kuinka jaksat sä elää?
Elämääsi tässä maailmassa.

Niin paljon voi maailma tuoda
tuskaa, kipua, kärsimystä.
Ei sitä tahdo jaksaa kestää
ei yksin kukaan kantaa.

Miksi, oi, miksi Herrani: Miksi?
On vain kysymykset hiljaiset.
Et vastausta sä niihin saa
on vain niin hiljaista..

Niin, miksi, miks on juuri näin?
Ei vastausta vain kuulu..
kysymyksiin moniin tuskaisiin.
On aivan hiljaa taivaskin
et vastausta kuulla sä voi.

Ja kuitenkin siellä.. ylhäällä
nähdään tuska jokaisen ihmisen.
Voima kaikkeen tuskaamme
on lupaus annettu Isältä;
"En sua koskaan mä jätä,
en hylkää sua milloinkaan.
Vaan omanani tahdon kannan
ja annan sinulle mä ikielämän!"

Mut, oi miks, Herrani mun
miks' et jo riennä mua auttamaan?
Kun kärsin tuskaan tähän uuvun,
näin itkee sydän lapses kärsivän?
Vain taivas sen kaiken tietää,
mut ei kerro sitä kellekään,
miksi vielä pitää odottaa, jaksaa
sekä kestää tuskat nää valtaisat?

Mut Herra katsoo ja odottaa;
miten toimii lapsi hänen, Jumalan.
Kun kukaan muu enää ei
häntä auttaa voi maailmassa?
Kääntyykö puoleen Herran
ja vain hiljaa, tai huutaen rukoilee?

Luopuuko hän taisteluista
ja palaa jälleen maailmaan?
Se usein koetuksen aikaa on
ja Isä taivaassaan odottaa,
et tulis lapsi hänen pienoinen
eteen valtaistuimen taivaallisen.

On valinta aina oma ihmisen:
miten toimit, kun alkaa ahdistaa?
Ei kukaan sua vaadi, pakota
eteen ristin, verisen polvistumaan
ja rukoillen apua huutamaan:
Oi, auta jo Herra suuri taivaallinen
mua lastas omaa,
uupuvaa ja kärsivää!

Mut jos tahdot sä tulla
eteen valtaistuimen.
Ja polvistua tahdot
eteen Jeesuksen Kristuksen.
Niin saat sä avun silloin
elämääsi myrskyävään.

Sen sulle voi vain antaa
käsi, Isän Jumalan!
Kuin tyynnytti Jeesus myrskyn
silloin venheessä Galilean
niin samoin rauhoittaa
hän elämäsi tyrskyt,
kun tulet sä vain eteen
uhri Karitsan, Pojan Jumalan!

Hän rauhoittaa sydämestäsi
myrskyn raivoisankin.
Vain sana - ja tyyntyy myrsky
ja jo sydän rauhan saa.

Nyt nousee jo kiitosmieli
kohti uhri Karitsaa, Jeesusta!
Oi, kiitos rakas Vapahtajain,
kun tyynnytit sä myrskyn
tuon raivoisan, pelottavan.
Ja annoit rauhan, levon, ilon
sydämeeni särkyneeseen, uupuvaan.
Ei vertaistas oo toista rakas Jeesus,
kuka sen tehdä noin vois; ihmeellisesti.

Soi nyt kiitosvirsi kohti korkeutta
kirkkautta tuota taivaallista.
Se taivaaseen jo saapui,
luokse Isän Jumalan
ja uhri Karitsan, Kristuksen!

Enkelitkin kiittää riemuiten
Isää Jumalaa, Kaikkivaltiasta,
kun avun omalleen hän antoi
ja rauhan taivaallisen, voiman uuden
saa sydän rikkinäinen, pelokas,
uupunut, kärsivä, ahdistunut!

Ei siis oo niin suurta tuskaa
etteikö Jeesus auttaa vois.
Me vain tahdomme, yritämme
aina ensin itse kantaa, jaksaa,
kun eteen tuoda voisimme
kaiken eteen Uhri Karitsan:
taakat, huolet, kivut, pelotkin...

Hän, joka itse kerran kärsi
hän tietää mitä se on,
kun voimat täysin uupuu
ja ei jaksa huutaakaan.
On apu aina sulla läsnä
on auttajasi parhain.
Hän yksin vain voi tietää
mitä on kärsiä;
tuskissa maailman

Tule siis jo tänään sinäkin:
tule eteen Uhri Karitsan!
Tule Golgatan ristin juureen
ja pyydä häntä sua auttamaan
ja syntisi kaikki anteeks antamaan!

Hän yksin, Jeesus; sua auttaa Voi!
Hän ottaa pois voi tuskasi
kärsimyksesi aallokon.
Nosta siis kätes kohti taivasta
ja rukoillen sä pyydä:
"mua Herra jo armahda!
En jaksa mä yksin vaeltaa,
vaan uuvun matkalla tällä,
kun pimeyden aallot tuimat
uhkaa mut jo aivan hukuttaa.

Hän rientää nopsaan, kiirehtien
sua ystäväni rakas auttamaan.
Ja saat avun parhaimman
voiman taivaan Jumalan!

Älä viivyttele sä siis enään
riennoissa tuon maailman.
Vaan jo juokse ja riennä
luokse ristin verisen Jeesuksen
myöskin sun uhri Karitsan!

Hän sua jo siellä oottaa
ja tahtoisi sinua myöskin auttaa,
vahvistaa ja voimansa sullekin antaa.

Miksi viivyt sä vielä siellä..
tiellä maailman ja
pimeyden aallokon.
Kun Jeesus sua jo vuottaa
ja syliinsä tahtoisi painaa
sut lapsen heikon, vajavaisen
ja horjuvan prelokkaan, masentuneen.

Tule, tule oi tule jo;
riennä kiiruisaan
luokse Pelastajas
ja ainoan auttajas!

Vain luonaan Herran
saat avun parhaimman!!

[rita4]

Totteletko Jumalaa?

Ystäväni, totteletko sä yksin Jumalaa,
vaiko ihmistäkö tahdot sä kumartaa?

Niin monet meistä tänään
pelkää vain toistaan, ihmistä
eikä siis Jumalaa alkuunkaan.

He pelkäävät ennenkaikkea:
uskaltaa olla erilaisia, eri mieltä
kun toiset syyttää, uhkailee,
kun et alistukaan tahtoon, sä ihmisen.

Oletko sinäkin yksi heistä, monista,
jotka pelkää vain sanoja ihmisten?
Ja siksi tahdotkin sä nyt perääntyä:
Sanasta totuuden ja pyhän Jumalan?

Etkö sä pelkää ollenkaan; Jumalaa?
niin että suostuisit tottelemaan vain yksin
Ikuista Sanaa pyhän Raamatun,
Sanaa muuttumatonta Jumalan?

Oi, Katso mitä kärsi hän
Poika, taivaan Jumalan;
puolestas sinunkin elämän.

Hän ristillä Golgatan riippui kerran
vuoksi syntiemme sun ja mun.
Ja tahtoi Hän kertoa sillä meille
haavoitetuille, rikkinäisille, eksyneillekin
pelokkaille ja jo täysin kaikkeen uupuville;
Katso, kärsin kaiken vuoksesi sun,
että saisit sä elämän ikuisen kerran
kanssain mun,Auttajas ja Lunastetun!

Oi, ethän häpeä sä Mestarias, Vapahtajaas,
niin että menet puolelle harhan, eksymyksen?
Vain hetken kestää tää "savu" ihmisen.
Mut voima, viisaus, kirkkaus Jumalan:
ei muutu se koskaan, ei milloinkaan!

Ei katoa, väisty se koskaan,
vaikk' kaikki muu tääl' häviää
taakse myrskyn ja eksymyksen
ja tuskan, kivun sekä murheenkin!
Ain kestää se paikoillaan,
Sana pelastuksen, armon
ja anteeks antamuksen!

Nyt kiitä mun sieluni Jeesusta,
kun mulle antoi hän elämän.
Hän kärsi, jotta eläisin vain hänelle;
mä kanssa hänen, omiensa ja enkelten.
Se osa myös sulle ystäväni nyt tarjolla on,
kun vain käännyt sä puoleen Vapahtajan,
Jeesuksen Kristuksen, Auttajas!

Älä siis käännä hälle enään sä selkääsi,
vaan myönnä ja tunnusta jo:
"En koskaan hylkää Sanaasi sun
oi, Herrani ja kallis Vapahtajain!"

Nyt, Katso, on ihminen suurinkin
vain savua, tomua tän maan.
Mutta kerran luona Jeesuksen
saat sä elää ainiaan
kanssa Jeesuksen ja pyhien!

Ethän häpeä/kiellä sä Vapahtajaas
vuoksi mielipiteiden ihmisten
ethän käännä hälle sä selkääsi!?

Siis, pysy sä vain Sanassa Jumalan,
niin saat sä silloin ikielämän, ihanan,
joka johtaa sut häihin pyhän Uhri Karitsan!

[rita4]

Ilon ja tuskan tunteet

Onko sydämessäsi tänään iloa?
Vaiko suruko mieltäsi painaa?
Oletko saanut jo kokea sen, ihmeellisen,
kun Jumalan apu ja voima sua koskettaa?
Vai vieläkö etsit sä Jumalaa, apuaan..?

Tänään on päivä pelastuksen ja ilon!
Tänään on uusi mahdollisuus alkaa alusta.
Tänään juuri sua jälleen Jumala kutsuu
Hän odottaa, että tulet eteensä nöyrtyen,
tunnustaen syntisi ja niistä luopua myöskin tahdot.

Jos elämäsi on ollut surua ja tuskaa, murhettakin,
niin, Tänään voit tulla, alkaa alusta, etsiä Herraa!
Hän sua vartoo ja odottaa kaivaten, armahtaa tahtoo,
kun vain tulet eteensä nöyrtyen, suostuen,
tunnustaen syntisyytesi, aivan kaiken väärän hyljäten.

Älä enää siis jää sinne itkuun ja murheeseen,
vaan tule jo; Tänään luokse Herran, Armahtajan!
Katso kuinka paljon Hän kärsi vuoksesi sun
ristillä Golgatan, tuon keskimmäisen..
vieressään kaksi ryöväriä, jotka häntä pilkkas,...
Mut toinen sai armon syntyä lapseksi Jumalan,
kun katui vääryyttään, syntejään, häveten, anteeksi pyytäen:
Herra; Muista minuakin kurjaa, Valtakunnassasi!

Hän sai armon tulla luokse Jumalan ja pelastua,
kun tahtoi kuolla kanssa Kristuksen Jeesuksen.
Jeesus lupas hälle elämän ikuisen kanssaan
paratiisin rauhassa ja ilossa, kirkkaudessa.
Ei painanut enää synnit, ei vääryyskään tuota
miestä katuvaa ja kärsivää, ristinpuulla myös riippuvaa,
Golgatan kummun verisen ja pelon ahdistustenkin.

Hän sai Armon ja anteeksi annon Vapahtajaltaan,
jo turvallisin mielin sai oottaa hän nyt kuolemaa,
ilman pelkoa kadotuksesta kaameasta, tuskallisesta,
kun luovutti elämänsä hän; Jeesuksen käsiin kokonaan!

Joko sinä rakas ystäväni oot Jeesuksen oma?
Ootko pyytänyt ja saanut sä syntisi jo anteeksi?
Vai vieläkö kuljet huoletonna maailman laveaa tietä,
etkö tarvitse Jumalaa, et Vapahtajaa, Pelastajaa?

Kuule, tänään Jumala kutsuu sinua yhteyteensä
rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Hän rakastaa sinua niin valtavasti ystäväni mun
ja kaipaa sinua kotiin, tielle Elämän ja kaidan..
Se ei aina ole se helpoin tie, mutta siunatuin se on.
Nää vaivat tään elämän täällä on pientä kuitenkin
siihen iloon mikä on kerran kotona taivaassa, kirkkaudessa;
kera Karitsan, Pojan Jumalan, Jeesuksen Kristuksen!

Älä siis viivyttele enää yhtään, vaan Tule..
Siis: juokse jo kiiruusti luokse ristin verisen..
Luokse Vapahtajan ja Pelastajan, joka voi
sinuakin auttaa ja ilon, rauhan sydämeesi antaa.
Riennä, älä enää siirrä ratkaisuasi huomiseen,
palaa juurelle ristin itkemään ja tunnustamaan:
"Tarvitsen sinua Jeesus! Auta siis mua syntistä!"

Hän kuulee sun rukouksesi ja anomisesi, huutosikin.
Ja Hän auttaa, armahtaa sinua kurjaa, katuvaa.
Hän antaa kaikki syntisi sulle anteeksi, sekä:
Uudestisynnyttää sinutkin uuteen elämään,
Elämään iankaikkiseen kerran...

Vain Rukous ja hän on siinä edessäsi sun!

[rita4]

Elämän katoavaisuus

On elämä niin kovin haurasta ja katoavaista.
Vain hetkinen, niin kaikki jo muuttuu.
Kun lapsi syntyy on kaikki niin ihanaa,
mutta kun elämä sitten päättyy kerran
on suru ja ikävä pohjaton sydämissä rakkaiden.

Kysymys meille kaikille nousee mieleen:
oommeko valmiit pois täältä lähtemään?
Vai onko maailman aarteet ja kunnia, maine
saaneet sydämemme kiintymään niihin niin, että:
ettemme tahdokaan vielä pois lähteä täältä,
silloin kun aikamme päättyy ja aikamme täyttyy?

Onko sydämme pestynä verellä Jeesuksen ja
onko polvitie tuttu kulkureitti luokse ristin
ja Vapahtajan, Auttajamme, Pelastajamme?
Onko sydämemme suostunut tahtoon Herran
ja luopumaan aarteista maailman,turhuuden..

Muistathan aina ettemme mitään mukaamme saa
vaan kaikki on tänne kerran kuitenkin jätettävä.
Et tietää sä voi elämäsi määrää, aikaa, hetkeä..
Siksi tärkeintä oisikin se, että olet jo sä valmis
pois kotiin lähtemään milloin vain; nuorena,
tai vanhana, terveenä, sairaana, rikkaana, köyhänä..

Nyt käänny sä jo puoleen Herran ja Vapahtajan,
sekä anna elämäsi aivan kokonaan hänelle
Ainoalle, joka sinut vain voi Pelastaa taivaan kotiin!
Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan, Kaikkivaltiaan!
Hän sinutkin kerran johtaa hääjuhlaan Karitsan!

[rita4]

Mietteissäni oon

Jälleen tänään mä mietteissäni oon..
Mietin vähän kaikkea; elämää, kuolemaa..
ja samalla kuin kyselen Herralta:
"Mitä tämä kaikki merkitsee?"

Olen pyytänyt vain aina, kuin hiljaa,
saada olla käytössä Herran, Jumalan!
Mietin usein kestänkö mä sittenkään,
jos mut laitetaankin paikkaan,
tehtävään tosi vaikeaan, hankalaan?

Mutta olen päättänyt kestää, selvitä,
vaikka tehtävän kuinka vaikeankin
Herra mulle antais tehtäväksein.
Koska pyrin ja haluan aina ja kaikessa
vain luottamaan ja uskomaan,
turvautumaan; apuun Herran Jumalan!

Antoihan hän kerran Rakkaan Poikansakin
tänne maailmaan; kärsimään ja
kestämään kaiken sen, kovankin;
mihin vain voi joutua lapsi Jumalan.
Hän tietää ja tuntee meidät jokaisen.
Ja tietää, mitä tekoa me oomme ja
mihin pystymme, kestämme, jaksamme.
Ja mitä taas emme osaa, tai jaksa, kykene..

Olen luvannut seurata Herraa kerran,
kun sain syntyä lapseksi Jumalan.
Olen pyytänyt tehtävää uutta...
Ja pyytänyt voiteluaan Herran Hengen,
sekä aina ja kaikessa ohjaamaan oikeaan.

En enää pelkää ihmistä, en kuolemaakaan.
En halua katsoa vain itseeni ja puolustautua.
Vaan tahdon nostaa pääni ja katsoa tulevaan
katsoa ja odottaa hiljaa; tehtävää aivan uutta,
josta hän mua on alkanut hiljaa muistuttaa.

Oletko sinä rakas ystäväni, jo Jeesuksen oma?
Oletko luvannut seurata Herraa vaikka kuolemaan?
Olethan pysynyt tiellä: Sanan ja Totuuden?
Ethän enää pelkää kärsiä vuoks` evankeliumin?

Vaan tahdot seurata Herraa ja olla käytössään,
vaikka edessäs ois ohdakkeita ja skorppioineitakin?
Olet oppinut kenties jo aina ensin viemään itsesi kokonaan:
eteen tuon ristin verisen, sen juureen rukoilemaan, anomaan.
Tahdothan sä päästä myöskin kotiin taivaaseen ihanaan
ja siksi et enää pelkää koetusta, kärsimystä, pilkkaakaan.

Tule kanssani tänään ristinsä juureen rukoilemaan!
Tule pyytämään voimaa kestää koetukset, vainotkin.
Tule rukoilen ja anoen, nöyrtyen, suostuen eteensä
ja tunnusta hälle aivan kaikki syntisi, ym sydämeltäsi.

Kun kaikki anteeksi saanut sä oot niin olet vapaa..
Vapaa synnin kuormastasi painavasta ja ahdistavasta,
niin nyt voit lähteä työhön evankeliumin, ihmeellisen,
jota kertoa saat kaikille, kaikkialla yhä aina vain uudestaan.
Saat pyytää:"Tulkaa luokse Karitsan ja Mestarin!
Tulkaa verilähteelle Golgatan kummun verisen!"

On aikaa enää vain hiukkasen..
kunnes jo saapuu Vapahtaja noutamaan
kaikki omansa luokseen taivaan kotiin..
Oothan siellä kanssamme ja iloita saat,
Kun suakin on tullut hän noutamaan:
Hääjuhlaansa taivaalliseen, juhlaan ja
elämään ikuiseen Luokse Jumalan ja pyhien!

Älä siis enää sä viivyttele, estele, kaipaa maailmaan.
Vaan riennä jo joutuin nyt ja tässä; Jeesusta kutsuen.
Suakin kurjaa poloista auttamaan ja siunaamaan,
niin ettei mikään ois esteenä koskaan sulle ystäväin:
päästä kerran kotiin taivaan maahan, ihanaan, ihmeelliseen!

Tule siis kanssani polvilleen, eteen ristin tuon verisen
ja nöyrry, pyydä puhdistamaan sut aivan kokonaan!
Älä enää katso entiseen, itseesi, tai maailmaan....
Vaan anna katseesi jo viipyä ristillä riippuvassa
Vapahtajassasi, Jeesuksessa Kristuksessa!
Joka sua kotitielle kutsuu takaisin kulkemaan
ja lihan mielen myöskin täysin kuolettamaan..

Tule, lähdetään eteenpäin työtään tekemään....!!