Herkkä rikkoutumiselle

[rita4]

A.F. Reinschmidt

Rukoileva sydän on Pyhän Hengen välikappale. Pyhyys on sille välttämätöntä. Rukouksen henki väistyy helposti. Rukouksen Hengen murehduttamista täytyy varoa niin tarkasti, että harvat tahtovat sitä. Pyhällä Hengellä on paljon tehtäviä, mutta harvoissa Hän on niin herkkä pyhyyden lain rikkomiselle kuin esirukouksessa.

Rukoilevan sydämen täytyy myös uskoa. Uskomme säätelee sitä, miten rukouksen Henki pääsee täyttämään sydäntämme. "Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan." (Joh.7:39.) Jos tahdomme, että Henki vakaasti täyttää meitä, sydämen uskon tulee olla luja (Jaak.1:6). Uskon täyteinen sydän ikään kuin juo Pyhää Henkeä janoonsa yhtä säännöllisesti kuin terveet keuhkot vetävät sisäänsä ilmaa (1.Kor.12:13). Sydän tarvitsee uskoa pysyäkseen rukoilevana.

Se riippuu enemmän halusta uskoa, kuin siitä, kykeneekö ihminen ymmärtämään salaisuuksia (1.Kor.13:2). Yksinkertaisella tahdon ajatuksella voimme valita, hallitseeko mieltämme ja sydäntämme totuuden Henki vai eksytyksen henki. Jos asetumme uskon puolelle, totuuden Henki vallitsee; jos epäilemme, eksytyksen henki voittaa.

Uskoa tarvitaan. Miten voi uskoa?

Rukoilevan sydämen täytyy olla nöyrä. Ylpeä sydän, joka tarkoittaa liian riippumatonta asennetta, ei kykene uskomaan. "Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne?" (Joh. 5:44.) Ylpeä sydän ei ole puhdas. Niinpä rukoilevan sydämen täytyy olla ennen muuta nöyrä.

Monet tahtovat kyllä nauttia Jumalalle antautumisen autuudesta sekä puhtaasta ja uskon täyteisestä sydämestä, mutta eivät tahtoisi nöyrtyä. Mutta ilman nöyryyttä sydämemme pysyvät uhmakkaina, epäpuhtaina ja epäileväisinä.

Me kohtaamme sen, kuinka kauhea langennut luontomme on vasta silloin, kun eteen tulee nöyrtymisen paikka. Silloin inhoamme itseämme Jobin tavoin. Silloin ymmärrämme, että meidän täytyy suostua kuolemaan ristillä Kristuksen kanssa. Nöyrtyminen kuuluu kristillisen elämän ja työn ytimeen. Psalmissa kerrotaan särjetystä ja murtuneesta sydämestä (Ps.51:19). Vain nöyryyteen puettu sydän voi omistaa muut Kristuksen ominaisuudet, joita Jumala tahtoo nähdä pojissaan ja tyttärissään.

Rakastava sydän

Rukoilevan sydämen täytyy rakastaa. "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi." (5.Moos. 6:5.) "Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi - - niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi." (5.Moos.30:6. ) "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." (Room. 5:5.) Vain sellainen sydän, joka on nöyrtynyt voi kokea Jumalan rakkauden syvyyden. "joka on Kristuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:39.)

Hellä ja lempeä

Sydän, joka on täynnä Jumalan sovittavaa rakkautta ja yhtyy Kristuksen ja Pyhän Hengen esirukoukseen, on myös hellä. Se on lempeä, ystävällinen ja huomaavainen ja antaa anteeksi. "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32.) Kova, anteeksiantamaton sydän ei voi rukoilla eikä tulla kuulluksi.

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin teitte katkeroituneina - - autiomaassa." (Hebr. 3:7-8.) Muistakaa myös, että mitä hellempi ja herkempi sydämemme on Jumalan Hengelle, sitä voimakkaammin se myös kykenee loukkaamaan toisia, jos toimii jossakin muussa kuin rakkauden hengessä.

[rita4]

Rukoileva sydän on Pyhän Hengen välikappale. Pyhyys on sille välttämätöntä. Rukouksen henki väistyy helposti. Rukouksen Hengen murehduttamista täytyy varoa niin tarkasti, että harvat tahtovat sitä. Pyhällä Hengellä on paljon tehtäviä, mutta harvoissa Hän on niin herkkä pyhyyden lain rikkomiselle kuin esirukouksessa.

Rukoilevan sydämen täytyy myös uskoa. Uskomme säätelee sitä, miten rukouksen Henki pääsee täyttämään sydäntämme. "Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan." (Joh.7:39.) Jos tahdomme, että Henki vakaasti täyttää meitä, sydämen uskon tulee olla luja (Jaak.1:6). Uskon täyteinen sydän ikään kuin juo Pyhää Henkeä janoonsa yhtä säännöllisesti kuin terveet keuhkot vetävät sisäänsä ilmaa (1.Kor.12:13). Sydän tarvitsee uskoa pysyäkseen rukoilevana.

Se riippuu enemmän halusta uskoa, kuin siitä, kykeneekö ihminen ymmärtämään salaisuuksia (1.Kor.13:2). Yksinkertaisella tahdon ajatuksella voimme valita, hallitseeko mieltämme ja sydäntämme totuuden Henki vai eksytyksen henki. Jos asetumme uskon puolelle, totuuden Henki vallitsee; jos epäilemme, eksytyksen henki voittaa.

Niin rakkaat, kun rukoilemme, kun vain päätämme mennä rukoukseen, niin on hyvä hiljentyä siinä hetkeksi ja vain kuin suostua viipymäänkin tarvittaessa rukouksessa. Me voimme ja saamme tuoda rukouksessa Isälle tiettäväksi asioitamme, läheisiämme, jopa niitä, joiden kanssa ei sukset luista samaan suuntaan. Aivan kaiken elämästämme Herra haluaa meidän tuovan ristinsä juurelle, Hänen eteensä, tietoonsa. Ja vaikka Hän kyllä jo tietää meistä aivan kaiken, niin siltikin Hän odottaa saavansa kuulla sen sinun suustasi ja sydämeltäsi tuotuna versiona. Hän kaipaa kuulla sinun ääntäsi, läheisyyttäsikin.

Annetaan rakkaat Pyhän Hengen vaikuttaa, sekä johdattaa meitä rukouksessa ollessammekin. Ei rutista, kuin pikku lapset, vaan nöyrrytään ja suostutaan Isän tahtoon sekä kiitellään kaikesta vain Herraa. Ei murehduteta Pyhää Henkeä ..Olen ajatellut, että: on hyvä jo heti rukoukseen tultuamme siinä alussakin, kuin pyrkiä puhdistautumaan siitä kaikesta, mikä sydämellämme on ja joka kuin painaa, murehdutta mieltämme ja vain kuin heittää kuormamme Jeesuksen kannettavaksi, sekä: pyytää syntejämme anteeksi ja saada verensä pesu, jossa ne huuhdotaan pois painamasta ja niin ettei vihollinen pysty niitä meitä vastaan käyttämään.

Noh tämä oli vain minun oma ajatukseni, koska itse pyrin rukoukseen mentyäni tuomaan Herralle painolastini, jotta sen jälkeen voisin jutella, sekä jaksaa, pystyä jopa kyetä hiljentyynkin Hänen edessään, odottaen puhettaan, kun sydän ei enää ns syytä, ei ole levoton..Kun mieli rauhoittuu, niin rukouskin onnistuu paremmin eikä ole niin kamala kiire heti lopettaa sitä.. Onkin hyvä ottaa aikaa rukoukseen, sekä etsiä paikka, jossa saa olla rauhassa, koska ihmisten ja hälinän keskellä se on kuitenkin aika hankalaa. Voida kuin kokea, ettei ole muita, kuin vain itse ja Jeesus siinä hetkessä.

Niin, meidän pitää myöskin, todellakin uskoa, sekä luottaakin sihen, että; Herra Jeesus varmasti myöskin kuulee meidän rukouksemme ja, että; Hän myöskin vastaa niihin omalla tavallaan sekä ajallaan. Eihän edes kannata rukoilla, jos emme usko, että ne myöskin kuullaan, siis kuin rukouksiemme voimaan ja että niihin tulee myöskin vastaus. Ei ehkä sillä tavalla, kuin me itse olemme sen ajatelleet, tai odottaneet tulevan, mutta se tulee tavalla, joka on meidän ja jopa lähimmäistemmekin parhaaksi; Halleluja, kiitos Jeesus! Ja näin ollen me kerran vielä saamme huomata, miten meidän rukoksiimme vastattiin ja vastataan. Se, mitä tapahtuu, niin voi yllättää meidät täydellisesti ja ihanasti..

Tänään, ja varsinkin viime aikoina Herra on laskenut sydämelleni ystävieni puolesta rukoilemisen tärkeyden. Ja niidenkin puolesta, jotka eivät pidä minua ystävänään. Ja kun polvistuin rukoukseen, niin.. Herra laski sydämelleni erään uskovan, yksinäisen veljen, joka tuli voimakkaasti mieleeni ja rukoilin hänen puolestaan. Niin se, mitä tapahtui, jäi mietityttämään minua, koska se oli tavallisuudesta poikeavaa ja erikoistakin.. Ensin tuli voimakas kuin säälin tunne, kuin voisi ehkä ajatella tilanteen, jossa Jeesus katsoo ihmistä, joka on aivankuin hukassa, tms.. Ja sen jälkeen tuli niin voimakas Pyhän Hengen kosketus tuota ihmistä kohtaan, ja aivankuin Pyhä Henki olisi murehtinut kauttani tuon sielun tilan puolesta. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin, ja enkä edes tiedä miksi? Se oli jotain tuon veljen elämässä olevaa, näin sen voin ehkä vain tulkita ja olen yhä siitä hiukan hämilläni..Sillä en ole koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakkaasti toisen ihmisen hätää ja tuskaa, PH murhetta sielunsa puolesta.

Nousi vielä mieleeni se, miten herkkä Pyhä Henki on, kuin myöskin se, miten herkkä ihmisen sydänkin voi olla. Kovan kuoren alta saattaakin löytyä herkkä ja rikottu sydän. Älkäämme murehduttako Pyhää Henkeä; meidän omaa lihaamme rakastamalla, tai uppiniskaisuudellamme, tms. Eikä rakkaat olla ns. välinpitämättömiä lähimmäisiämme kohtaan, vaan osoittakaamme heille, että: me olemme Kristuksen Jeesuksen seuraajia. Niin että: toimisimme sekä eläisimmekin, niin kuin Hänkin tekisi meidän kohdallamme. Hän [Jeesus] antaa voiman meille: antaa anteeksi, ja unohtaa, sekä: rakastaa vihamiehiämmekin, jne..Pyrkikäämme seuraamaan Herramme esimerkkiä, niin saamme vielä kokea voittojakin..

Monet tahtovat kyllä nauttia Jumalalle antautumisen autuudesta sekä puhtaasta ja uskon täyteisestä sydämestä, mutta eivät tahtoisi nöyrtyä. Mutta ilman nöyryyttä sydämemme pysyvät uhmakkaina, epäpuhtaina ja epäileväisinä.

Me kohtaamme sen, kuinka kauhea langennut luontomme on vasta silloin, kun eteen tulee nöyrtymisen paikka. Silloin inhoamme itseämme Jobin tavoin. Silloin ymmärrämme, että meidän täytyy suostua kuolemaan ristillä Kristuksen kanssa. Nöyrtyminen kuuluu kristillisen elämän ja työn ytimeen. Psalmissa kerrotaan särjetystä ja murtuneesta sydämestä (Ps.51:19). Vain nöyryyteen puettu sydän voi omistaa muut Kristuksen ominaisuudet, joita Jumala tahtoo nähdä pojissaan ja tyttärissään.

Terttu Viitala, Sininen tie

[rita4]

Niin, jäin kuin miettimään tuota otsikkoa; "Herkkä rikkoutumiselle!" Mitä se sinulla nostaa mieleesi? Minulle se nosti ajatuksen herkästä, helposti haavoittuvasta, helposti loukkaantuvasta, sekä melkolailla arastakin uskovasta, ihmisestä, jota saatetaan jopa satuttaa tai loukata vääränlaisilla rukouksilla. Oletko muuten koskaan oikein kuin pysähtynyt ajattelemaan, miten: rukoilemallakin voidaan jopa loukata toista, vaikka mehän yleisesti ottaen yleensä pidämme, rukoilemista toisen puolesta; tärkeänä, arvokkaana sekä tosi hyvänä asiana, niin se ei aina sitä siltikään välttämättä ehkä aina olekaan.

Ja jos asianomainen on vaikkapa puhunut jollekin luottamuksella asioitaan, kovin vaikeitakin sekä hyvinkin arkojakin, ja henkilökohtaisia asioitaan uskoen, niin ettei ne leviä sen etäämmälle, vaan ne pysyy, vain hänen ja kuuntelijan, tai rukoilijan tiedossa. Niin saattaapa, joku ns. ymmärtämätön uskova, alkaakin kertoa nyt vaikka seurakunnan tilaisuuksissa rukoillessaan jonkun puolesta.. niin hän voi jopa kuin paljastaa sen toisen asioita rukoillessaan asianomaisen puolesta kaikkien kuullen.

Onko tämä sitten juoruamista, vaiko vain ymmärtämättömyyttä? Minusta se menee jo juoruamisen puolelle, koska jos on sovittu ja annettu kuin myöskin ymmärtää rukoiltavaksi asettuneelle;ettei tätä hänen asiaansa ole tarkoitettu muiden korville, tai edes muiden tiettäväksi, niin onhan se tosi noloa ja väärinkin, jos sitten kuitenkin kuulijat ja jonkun asioiden puolesta rukoilija, alkaakin kertoa niitä sen toisen asioita rukoillessaan muiden: koko srk läsnäollessa. Eli; paljastaa mitä sillä, tai sillä ihmisellä, uskovalla on ehkä ongelmia, vaikeuksia, vastoinkäymisiä, tunnetiloja, tms.. Ja toinen sitten joutuu kauhistumaan, sekä pettymään, kun vaitiolo velvollisuudesta ei pidettykään kiinni ja hänen koko elämänsä.. aivan kuin levitetään kaikkien kuultavaksi.

Ja sillai voidaan jopa rikkoa, herkän ja heikon uskovan luottamus totaalisesti. Ja kyllähän meidän uskovina pitää pystyä pitämään salassa (vaitiolo velvollisuus) asioita, joita on käyty sielunhoidollisissa keskusteluissa, oli ne sitten tapahtuneet kahdestaan ollen, tai puhelimessa, tai ihan missä vain.. Onhan se tietenkin joillekin "mukavaa" saada kertoa: miten tietää sen ja sen uskovan asioita ja muka rukoilee niiden asioidensa puolesta sitten rukoustilanteisssa muidenkin kuullen, mutta.. Minusta se on väärin ja täysin sopimatontakin.

Voimmehan rukoilla vaikka näin ,esim; "Herra sinä tiedät pekankin asiat ja tilanteet, kiitos kun ilmestyt ja autat häntä kaikessa ja viet eteenpäin elämäsään, vahvistat uskossaan ja osoitat hänelle rakkauttasi!" Tms.. No en tunne kuin pari pekkaa, ja niiden elämästä en tiedä yhtään mitään, En siis puhu nyt kestään pekasta, vaan otin vain vertauskuvannoilisesti tuon nimen siihen mukaan..

Matt. 6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Rakastava sydän

Rukoilevan sydämen täytyy rakastaa. "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi." (5.Moos. 6:5.) "Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi - - niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi." (5.Moos.30:6. ) "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." (Room. 5:5.) Vain sellainen sydän, joka on nöyrtynyt voi kokea Jumalan rakkauden syvyyden. "joka on Kristuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:39.)

Hellä ja lempeä

Sydän, joka on täynnä Jumalan sovittavaa rakkautta ja yhtyy Kristuksen ja Pyhän Hengen esirukoukseen, on myös hellä. Se on lempeä, ystävällinen ja huomaavainen ja antaa anteeksi. "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32.) Kova, anteeksiantamaton sydän ei voi rukoilla eikä tulla kuulluksi.

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin teitte katkeroituneina - - autiomaassa." (Hebr. 3:7-8.) Muistakaa myös, että mitä hellempi ja herkempi sydämemme on Jumalan Hengelle, sitä voimakkaammin se myös kykenee loukkaamaan toisia, jos toimii jossakin muussa kuin rakkauden hengessä.