RUKOUSVASTAUKSIA

[rita4]

Anna-Liisa Kuivalainen

Monet kristityt ovat saaneet kautta aikojen kokea rukouksen voimaa ja Jumalan vastauksia. Seuraava tapaus sattui asuessamme Mount Isassa ja mieheni ollessa kaivoksessa työssä.

Eräänä iltapäivänä, kun mieheni oli yövuorossa, tuli sydämelleni kova hätä rukoilla mieheni puolesta. Hengessäni kuulin äänen:"Rukoile miehellesi varjelusta." Tämä ääni kaikui mielessäni koko iltapäivän. Kun mieheni oli illalla lähdössä töihin, sanoin hänelle: "Ole varovainen, tänä yönä voi tulla kiviä." Mieheni lähti töihin, mutta hän ei muistellut minun sanojani sen enempää.

Kun yöllä yritin nukkua, korvissani soi:"Nouse rukoilemaan miehellesi varjelusta." Ääni toistui jatkuvasti. Kun hiukankin olin painumassa uneen, kuulin: "Nouse rukoilemaan miehellesi varjelusta."

Kun rukoustaistelu päättyi viimein aamulla, kuulin noin kello viisi, että auto ajoi pihaan ja sieltä tultiin koputtamaan ovelle. Hädissäni herätin lapset, kun en paljon ymmärtänyt englantia. Mies ovella ilmoitti, että miehelleni oli tullut pieni kivi selkään ja hänet oli viety sairaalaan. Pääsimme aamulla yhdeksältä tapaamaan häntä, kunhan hänen vammansa on sidottu. Aloin itkeä ja sanoin: "Johan minä sen arvasin."

Kello yhdeksän maissa menimme sairaalaan. Siellä saimme kuulla jotakin ihmeellistä. Mieheni kertoi, että hän oli ollut kumarassa ottamassa lapiolla maasta kiviä kottikärryihin, kun katto sortui ja kaiken kokoisia kiviä alkoi sataa alas. Erään kiven isku oli niin voimakas, että kaivoskypärä oikeni takaa. Suuri määrä kiviä tuli alas jakautuen selän kahden puolen vahingoittamatta kuitenkaan selkärankaa. Herra varjeli! Selkärangan kahta puolta oli mustelmia ja verisiä haavoja, syviäkin, mutta selkäranka säilyi ehjänä, Jumalalle kiitos!

Rukouksella on valtava voima. Herra kuulee ja auttaa mahdottomankin tuntuisessa tilanteessa.

Kun mieheni kolmen viikon kuluttua palasi työhönsä, hän kertoi työtoverilleen tämän elämän katoavaisuudesta ja siitä, että yhtäkkiä voi tulla muutto pois ajasta.

Heidän kävellessään askeleen päässä heidän takanaan sortui katto, ja kiviä alkoi sataa alas. Miehet kuitenkin säilyivät ihmeellisesti vahingoittumattomina. Työtoveri, uskomaton mies, jäi ihhmettelemään, sillä heidän kummankin kohdalla oli kysymys sekunneista mutta myös Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta.

Tätä tekee Herra! Kiitos ja ylistys hänen nimelleen.

[rita4]

Minäkin tahdon kertoa taas yhden ihan selvän rukousvastauksen ja sydämeni kiittää Jumalaamme siitä, kun Hän kuulee rukouksemme, näkee tarpeemme, sekä näkee hätämmekin, kun rukoilemme ja pyydämme apuaan, kosketustaan, parantamista, tms..

Minulla on kohta 14v koira, joka on minulle hyvin rakas ja tärkeä, etten sanoisi voimavara, kun tarvitsen sellaista miten sen nyt sanoisin oikein, kun kaipaan lenkille rauhoittumaan, tai vain kaveria jolle jutella tai paijata, tms..Jeesus Kristus on ykkönen elämässäni ja sydämessäni; ehdottomasti ja sitä paikkaa ei voi viedä, ottaa kukaan tai mikään muu ihminen, eläin, asia, tms. Ei! Jeesus on rakkain ja tärkein, korvaamaton mulle ja piste. Amen!

Mutta Isä antoi minulle 11v sitten tuon koiran, joka on kuin kopio edellisestä koirastani, jonka jouduin nukuttaan ikiuneen 2006 11½ vuotiaana, kun sen lonkka irtosi kokonaan irti ja takajalka kääntyi ympäri. Se oli mulle tosi rankka kokemus. Ja silloin päätin etten enää hommaa koiraa, koska en koskaan saa suskun vertaista koiraa itselleni, se oli niin erikoislaatuinen, kuin tuki ja turva vaikeina aikoinani edellisessä avioliitossani. Se ymmärsi minua sanoittakin ja tuli viereeni kuin lohduttaan ja..vei mua lenkille tuulettaan päätäni, kun tuli synkkiä ajatuksia, ym..

Mutta sitten kuitenkin n. vuoden päästä siitä, niin aloin kokea halua sittenkin hommata koira ja viimein löysinkin sellaisen netistä kapulan kautta ja nyt se on ollut meillä kohta 11½v On käyty läpi 2½v sitten sokeritauti, jonka Jumala sitten lopulta paransi rukoukseni kautta ihmeellisesti, kun suunnittelin jo piikille viemistä. Ja sitten sille tuli n 2v sitten palleihin syöpä ja kun viime kesänä sitä puri pihassamme käärme kaulaan ja taas sain rukouksen kautta avun, kun se oli jo ihan tukehtumassa ja vein sen elukkalääkärille, ja sain samalla varmuuden niistä palleistakin kun ne vain kasvoi ja mustui, että se on syöpä, jota ei kannata enää hoitaa, leikata, tms... Vaan pitää vain odottaa sitä, että mihinpäin se muuttuu, ja ..kun en ensin edes tajunnu sen olleenkin käärmeen, vaan luulimme sitä pistäneen vain ampiaisen. Ja se oli jo kuolla käsiini. Ja nyt oli viikko sitten punkki sen otsassa ja poikani oli kyllä kuulemma huomannut sen, muttei kertonut siitä minulle mitään, vaan vasta kun seuraavana päivänä aloin harjaan sitä, niin löysin sen punkin, joka oli jo turvonnut ja mieheni otti sen pois. Sekin vielä "kiva!"

No nyt on menty varmaankin tämän kuumuudenkin takia ja sen syövän, sekä ehkä sen punkinkin takia aika matalalentoa. Eilen se ei jaksanu kävellä ja oli huonossa kunnossa ja tänään se vasta huonossa jamassa olikin heti aamusta ja makasi oudossa asennossa, kuin tajuttomana ja kävin monet kerrat sitä kuin tuuppimassa, että onko se enää edes hengissäkään. Tietenkin sen syöpäkin vaikuttaa aivoissa ym, mutta tämä aamu oli kamalin ja tosi lohduton katsella. Se makasi vain, enkä saanut sitä liikkuun, ja .. Silloin tuli Hätä. Ja koin, että; "Nyt tässä ei voi enää auttaa mikään muu kuin vain yksin rukous ja Herramme apu!" Ja seisoin koiran lähellä, ojensin käteni sitä kohden ja aloin rukoilla, vetosin Jumalan Sanaan, miten siellä psalmissa 36 luvataan, että Jumala auttaa niin ihmistä, kuin eläintäkin ja kiitin avustaan, sekä pyysin vielä auttaan, jos se on Hänen tahtonsa, jne..!

Jonkin aikaa siinä rukoilin, anoin ja kiitin, sekä julistin ristin veren voittoa jne.. ja lähdin keittiöön. Ja kun sitten jonkin ajan kuluttua tulin katsomaan koiraani ja kysyin, että lähtiskö se lenkille, niin se tulikin vastaani piristyneenä ja nyt se jaksoi taas seistäkin ja kävellä ja niin lähdettiin lenkille ja käveltiinkin se normi n 4km ja jaksoi tosi hyvin ja reippaana sen kävellä kuumuudesta huolimatta. Jos se ei ole todistus Herran avusta, sekä voimasta, rukousvastauksesta, niin mikä sitten on?!

Psalmi 36:
6 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
7 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
8 Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
9 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

[rita4]

Niin noita molempia todistuksia siinä lueskelin ja jattelin, että; "Nämähän sopisivat paremminkin tuonne rukouksiin, mutta onhan niissä molemmissa toki myöskin; kiitos, sekä Jumalan apu, varjelus ja voima havaittavissa!"

Kun yöllä yritin nukkua, korvissani soi: "Nouse rukoilemaan miehellesi varjelusta." Ääni toistui jatkuvasti. Kun hiukankin olin painumassa uneen, kuulin: "Nouse rukoilemaan miehellesi varjelusta."

Niin onhan se todella ihmeellistä, kun siinä siskomme mies varjeltui pahimmalta kivivyöryn alta, sekä kuolemaltakin. Ja kuinka Herra oli laittanu hänet rukoilemaan miehensä puolesta ja nähnyt sen kivenkin, joka oli uhkana, vaarana.. Jos se ei ole jo kiitosaihe, niin mikä on sitten?

Tässä myöskin huomaamme sen toi asian, että: miten tärkeää, sekä arvokastakin on rukoilla ihmisten puolesta.

Kello yhdeksän maissa menimme sairaalaan. Siellä saimme kuulla jotakin ihmeellistä. Mieheni kertoi, että hän oli ollut kumarassa ottamassa lapiolla maasta kiviä kottikärryihin, kun katto sortui ja kaiken kokoisia kiviä alkoi sataa alas. Erään kiven isku oli niin voimakas, että kaivoskypärä oikeni takaa. Suuri määrä kiviä tuli alas jakautuen selän kahden puolen vahingoittamatta kuitenkaan selkärankaa. Herra varjeli! Selkärangan kahta puolta oli mustelmia ja verisiä haavoja, syviäkin, mutta selkäranka säilyi ehjänä, Jumalalle kiitos!

No nyt on menty varmaankin tämän kuumuudenkin takia ja sen syövän, sekä ehkä sen punkinkin takia aika matalalentoa. Eilen se ei jaksanu kävellä ja oli huonossa kunnossa ja tänään se vasta huonossa jamassa olikin heti aamusta ja makasi oudossa asennossa, kuin tajuttomana ja kävin monet kerrat sitä kuin tuuppimassa, että onko se enää edes hengissäkään. Tietenkin sen syöpäkin vaikuttaa aivoissa ym, mutta tämä aamu oli kamalin ja tosi lohduton katsella. Se makasi vain, enkä saanut sitä liikkuun, ja .. Silloin tuli Hätä. Ja koin, että; "Nyt tässä ei voi enää auttaa mikään muu kuin vain yksin rukous ja Herramme apu!" Ja seisoin koiran lähellä, ojensin käteni sitä kohden ja aloin rukoilla, vetosin Jumalan Sanaan, miten siellä psalmissa 36 luvataan, että Jumala auttaa niin ihmistä, kuin eläintäkin ja kiitin avustaan, sekä pyysin vielä auttaan, jos se on Hänen tahtonsa, jne..!

Jonkin aikaa siinä rukoilin, anoin ja kiitin, sekä julistin ristin veren voittoa jne.. ja lähdin keittiöön. Ja kun sitten jonkin ajan kuluttua tulin katsomaan koiraani ja kysyin, että lähtiskö se lenkille, niin se tulikin vastaani piristyneenä ja nyt se jaksoi taas seistäkin ja kävellä ja niin lähdettiin lenkille ja käveltiinkin se normi n 4km ja jaksoi tosi hyvin ja reippaana sen kävellä kuumuudesta huolimatta. Jos se ei ole todistus Herran avusta, sekä voimasta, rukousvastauksesta, niin mikä sitten on?!

Otin nuo molemmat ja mietin ihanan ihmeellistä onkaan jokaisen meidän tietää, sekä ymmärtää se totuus, että; Herra auttaa, sekä varjelee, ja auttaa myöskin eläintäkin! Varmasti olisi moniakin todistuksia ihmisillä siitä, miten ovat saaneet kokea Herran varjelusta, sekä apuaan. Ja kuinka ovat saaneet olla todistamassa, miten eläimetkin ovat myöskin Isälle tärkeitä ja rakkaita; onhan Hän nekin luonut ja siksi Hän voikin niitäkin auttaa, sekä parantaa, ym..!

Nooh, minä olen aina tykännyt eläimistä, varsinkin koirista ja siksi varmaankin mulla on niitä ollut tosi moniakin, jotkut vain hoidossa, tms.. Ja kodissammekin oli koiria ja kissojakin, sekä pupuja..Ja isona hoidin lehmiäkin 16v.

Mutta nyt Isä on irroitellut minua koirista, ja se on sopinut minulle ihan hyvin, kun nyt en enää ehkä niinkään edes pystyisi käymään esim koiran kanssa lenkillä, ja jotenkin olen kokenut, että nyt on aika mennä Herran avulla eteenpäin ja panostaa; uusiin, erilaisiin asioihin, sen mukaan kuin Herra näyttää sekä ohjaa.. Nykyään tyydyn vain katselemaan muiden sessuja.. Ja niitähän täällä riittääkin..

Olisiko nyt aika enempikin panostaa Herran edessä olemiseen, sekä rukoukseen, jotenkin vain näin koen. Aika pahenee ja me uskovat ollaan valitettavasti monille; niin kuin punainen vaate, kun tahdomme elää Raamatun Sanan ohjeiden mukaan, emmekä tahdo enää palata sinne entiseen, egyptiin, tekemään tahallista syntiä. Tahdomme seurata Herraamme Jeesusta Kristusta. Eikä enää sielunvihollisen juonia toteuttamaan, elämään vastoin Jumalamme tahtoakin..Vaan pyrkiä nöyrtymään, sekä tunnustamaan, ettemme jaksa, emme osaa, tai edes pärjää, emmekä edes haluakkaan enää elää ilman Herraamme Jeesusta Kristustamme! Vaan seurata Häntä ja elää lähellään, ristinsä juurella päivittäin parannusta tehden!

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

[b]6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.[/b]

Ps. 121:
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.

7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Tämä ihana laulu vielä lopuksi: Vetelin tytöt - 02 Mä Sulta yhtä rukoilen