Tyrmäävä pyhyys & ääretön rakkaus

[rita4]

Tyrmäävä pyhyys & ääretön rakkaus

Hän,joka
"itse kantoi meidän syntimme"
ruumiissansa ristinpuuhun.
1. Pietarin kirje 2:24

Jumalan pyhyyden merkittävin ja ja tyrmäävin osoitus, jonka maailmankakkeus on koskaan kokenut, on Hänen ainoan ja rakkaan Poikansa kärsimys ja kuolema synnin tähden! Se ylittää mittaamattomasti ja äärettömästi kaiken muun, mitä [pyhyydestä] nähty on. Golgatan risti osoittaa Jumalan vihan ja synnin rangaistuksen sellaisella tavalla ja määrällä, joka ylittää kaiken, mitä mikään pyhä vihan purkaus maailmankaikkeudessa olisi voinut osoittaa.

Oi, jospa voisimme oppia oman osallisuutemme kautta nämä kaksi valtavaa tosiasiaa: synnin mittaamattoman kauheuden ja rakkauden äärettömän pyhyyden. Oppisimme Jumalan rakkauden siinä, että Hän tuli kuolemaan Pojassaan ja Kristuksen rakkauden siinä, että Hän antoi itsensä kuolemaan. Ymmärtäisimme, miten halpamainen synnin olemus on ja miten mittaamaton sen kammottavuus, niin että se vaatii näin pyhän, jumalallisen ja kallisarvoisen uhrin!

Asetu ristin juurelle ja ymmärrä Jumalaan pyhyys ristillä. Möyhi mieltäsi Kristuksen korvaamattomuudella - Hänen kallisarvoisuuttaan Isänsä sydämelle, Hänen luontonsa synnittömyyttä. Ja sitten avaa silmäsi, näe Hänen sielunsa murhe; Hänen ruumiinsa kidutus; Hänen kuolemansa kauhu; alentamisensa; Hänen häpeänsä; Hänen nöyrtymisensä niihin pohjattomiin syvyyksiin, johon koko tämä syöksi ihmiseksi tulleen Jumalamme!

Ja salli minun kysyä, samassa asemassa ollen kuin sinä olet, tämän vertaansa vailla olevan näytelmän edessä: "Onko sinulla enää varaa vaalia alhaisia ajatuksia Jumalan pyhyydestä tai säilyttää heppoinen asenne omaa syntisyyttä kohtaan?"

Rakkauden ääretön hyvyys!

Ikuinen rakkaus sai Jeesuksen sydämen luopumaan taivaasta maailman hyväksi, jalokivestä ristin hyväksi, jumalallisen majesteettiuden viitasta luontomme vaatteen kaltaiseksi - ottamalla päälleen rikkomuksemme sairauden. Oi, Kristuksen ääretön rakkaus! Mikä ääretön, rajaton valtameri! Kysy Herran lunastetuilta, joiden kahleet Hän on murtanut, joiden tyrmän oven Hän on avannut, joille hän on antanut vapauden - onko koskaan ollut Hänen kaltaistaan rakkautta!

Mitä sanoisimme lunnaiden hinnasta? Se oli korkein ja kallein, mitä taivas voi antaa! Hän antoi itsensä puolestamme! Mitä muuta Hän saattoi tehdä? Hän antoi itsensä - ruumiinsa, sielunsa ja henkensä. Hän antoi aikansa, työnsä, verensä, elämänsä, kaikkensa - hintana meidän lunnaiksemme, meidän lunastuksemme hinnaksi. Hän kantoi uhripaikalle puun ja pystytti alttarin. Sitten, Hän kohottti rintansa henkäisten viimein uhri-iskua varten, Hän maksoi pelastuksemme hinnan elävän sydämensä verellä.

Voimmeko olla tuntematta tätä hämmästyttävää voimaa, jolla on ihmeellinen käskyvalta? Voi, että meidän luontomme on niin epätoivoisen turmeltunut ja sydämemme pahuus on niin syvä. Eivätkö Jeesuksen veripisaratkaan saa meitä liikkumaan? Entä ristin tuska, mitä se vaikuttaa? Eikö Hänen itsensä kuolemaan antava rakkautensa vaadi meitä antautumaan korkeampaan elämään?

Se, että Jeesus rakastaisi sellaisia olentoja kuin me, että Hän rakastaisi meitä jo silloin, kun olimme vielä syntisiä, että Hän kiinnittäisi sydämensä meihin, valitsisi meidät, kuolisi puolestamme, pelastaisi meidät ja lopulta kantaisi meidät kirkkauteen, tietäen, mitä me olimme ja millaisiksi me osoittautuisimme - oi, tämä on todella ihmeellistä rakkautta!

Octavius Winslow
Jatkuu otsikolla;
Verkoista vapaaksi..