Kristinusko ilman Kristusta

[rita4]

Per-Olof Malk

Ajatus kristinuskosta ilman Kristusta voi kuulostaa mahdottomuudelta, mutta saatamme olla lähempänä sellaista kristinuskoa kuin luulemmekaan. Viime vuoden lopulla ilmentyneessä kirjassaan "Kristukseton kristikunta" Michael Horton toteaa, että kristinusko, josta Kristus puuttuu, leviää, kun saarnoissa keskitytään moraalisiin kysymyksiin ja elämäntapaneuvoihin eikä ristin teologiaan, sanomaan Kristuksesta sijaiskärsijänämme.

Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Mutta jos alat puhua elämän suurimmasta kriisistä, synnistä, jonka Jeesus kantoi ristillä, jotta avuttomat synnintekijät voisivat uskoa ja panna luottamuksensa Häneen eikä itseensä, silloin menetät kuulijoiden mielenkiinnon.

Hortonin kirjaa pidetään yhtenä voimakkaimmista viime aikoina esitetyistä vetoomuksista palata takaisin ristin ja evankeliumin äärelle. Kiihkottomin sanakääntein hän osoittaa, että me olemme vaihtaneet aarteistamme kalleimman itsekeskeiseen elämän laadun parantamiseen ja lukemattomiin aktiviteetteihin, toimintamuotoihin ja loputtomaan tekemiseen...

Saman asian ilmaisi puoli vuosisataa sitten Donald G. Barnhouse todetessaan, että sielunvihollisen ei tarvitse heittää kristittyjen eteen kuin joukon hyviä hengellisiä haasteita, aktioita ja muita toimintamuotoja saattaakseen uskovien huomion pois Kristuksesta. Tai jos tarvitaan, hän voi kiinnittää tunnontarkkojen kristittyjen huomion haluihinsa, tunteisiinsa, kokemuksiinsa, moraalisiin velvoitteisiin, ja niillä hän ainakin saa huomion vedetyksi pois Kristuksesta muihin asioihin.

Monien kirkkojen ja kirkkokuntien päähuolena on nykyisin se, että ne menettävät jäseniä. Mutta missä kannetaan huolta siitä, että me menetämme ristiinnaulitun Kristuksen? Kristillisissä yhteisöissä ennemminkin kannetaan huolta siitä, miten pysyä ajanmukaisina, hyväksyttyinä, ihmisten toiveet täyttävinä ja mahdollisimman vähän maailmaa loukkaavina.

Poikkeuksia on. Mutta sitä mukaa kun ongelmamme ei enää ole syyllisyydestä pääseminen vaan kuinka parantaa elämä tässä maailmassa, me emme enää tarvitse Sovittajaa, vaan elämäntaitojen neuvojia, jotka opettavat meitä saamaan irti elämästä enemmän. Ja kirkot tarvitsevat kokoustapojensa uudistuksia, musiikkinsa uudistusta, ihmisten toivomia toimintamuotoja.

Seuraus tästä on ollut, että osa kirkkojen toiminnoista muistuttaa kovasti niitä toimintoja, joita ns. maalliset järjestöt sekä yhteiskunta jo ennestään tekevät. Lähetystyökin on osittain samanlaista kuin valtioiden ja sekulaarien avustusjärjestöjen työ.

Erityisesti evankelisen kristillisyyden sanotaan tällä hetkellä kukoistavan, kun sen menestystä mitataan samanlaisilla mittareilla kuin liike-elämän, poliittisten puolueiden ja viestintävälineiden menestystä mitataan.

Mutta mikä on tämän kukoistavan kristillisyyden sisältö? Kristukseton kristillisyys ilman pyhän Jumalan tuntemista, ilman ihmisten syntien tuntemista ja ilman Kristusta ristille naulittuna sovittajanamme ja tuomiomme sijaiskärsijänä.

[rita4]

Ajatus kristinuskosta ilman Kristusta voi kuulostaa mahdottomuudelta, mutta saatamme olla lähempänä sellaista kristinuskoa kuin luulemmekaan. Viime vuoden lopulla ilmentyneessä kirjassaan "Kristukseton kristikunta" Michael Horton toteaa, että kristinusko, josta Kristus puuttuu, leviää, kun saarnoissa keskitytään moraalisiin kysymyksiin ja elämäntapaneuvoihin eikä ristin teologiaan, sanomaan Kristuksesta sijaiskärsijänämme.

Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Mutta jos alat puhua elämän suurimmasta kriisistä, synnistä, jonka Jeesus kantoi ristillä, jotta avuttomat synnintekijät voisivat uskoa ja panna luottamuksensa Häneen eikä itseensä, silloin menetät kuulijoiden mielenkiinnon.

Jotenkin nyt on kuin noussut mieleeni ajatus siitä, miten jo tänä aikanamme on kahdenlaista jeesusta markkinoilla, jos sallitte sanamuotoni. En aio/halua halventaa sanoillani Mestarimme tai Vapahtajamme merkitystä, tai Hänen arvoaan, en totta tosiaankaan aio. Mutta totuushan nyt vain on se, että on jo kuin kaksi eri jeesusta liikkeellä uskovienkin, saati sitten uskosta osattomien keskellä. On olemassa aito Jeesus Kristus ja on olemassa myöskin se väärä jeesus, joka ei voi pelastaa ketään taivaaseen, tai ei voi myöskään antaa yhdellekään ihmiselle hänen syntejään anteeksi. Mutta se voi viedä ihmisen elämään tahallista syntielämää, koska se ei synnytä Jumalan pelkoa. .

Ja niin kuin tuossa veli kirjoittaa, niin; Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Niin tämä on se jeesus johon törmää nykyään jopa seurakunnissakin. Se on hyvin surullista. Niinpä juurikin, mutta puhuppa Jumalan Pojasta, joka on kuollut ristillä ihmiskunnan syntien vuoksi ja joka myöskin kuin odottaa ihmisiltä soveliasta käytöstä, maailman tarjonnan hylkäämistä siinä määrin, kuin se on mahdollista, sekä lihansa tahdon, eli oman tahdon kuolettamista, niin johan oot kummajainen ja eksynyt kun noin puhut ja sanot, että: se kuuluu uskovan elämään, jotta voisi kasvaa uskossaan, päästä lähemmäksi Herraa sekä myöskin päästä kerran myöskin taivaan kotiinkin asti. Sellaista ei kuin enää edes haluta kuullakaan, ei enää mitään sellaisesta Jeesuksesta, koska ei haluta luopua synnistä, eikä itsensä rakastamisesta ja siirtyä parannuksentekoon ja rakastamaan ensisijaisesti vain yksin Jeesusta Kristusta.

Nythän ns. markkinoidaan väärää, valhe jeesusta, joka ei laita sydäntämme synnintuntoon, eikä myöskään kuin vaadi mitään, vaan se antaa ihmiselle aivan kaikkea ja varsinkin: suloisen kivaa ja vapauttavaa; lihalle sopivaa, helppoa elämää muka kristittynä. Ja siitä sen tuomasta sanomasta puuttuu poikkeuksetta; Risti sekä veri, ja parannus. Ja jo siitä me tiedämme sen totuuden, että: kysymyksessä on silloin se väärä jeesus, joka ei ole Jumalan Poika, eikä siis myöskään meidän Vapahtajamme.

Mutta sehän tässä onkin niin surullista, kun; tuo kaiken salliva ja kaikkea kivaa antava jeesus, ei pelasta ketään oikeasti, eikä se siis myöskään tule koskaan hakemaan ketään häneen uskovaa ja häntä seuraavaa taivaaseenkaan. Siinäpä sitä sitten sen seuraajille ja julistajille onkin aikoinaan kauhun paikka: kun aika päättyy, niin on surua ja murhetta, pettymystä kerrakseen, jos silloin vasta kuin herää tajuamaan miten onkin seurannut koko ajan väärää jeesusta, joka vain johdattikin kadotukseen...

Kun taas se oikea Jeesus, Hän, joka odottaa ihmisen suostuvan parannuksentekoon, kuolemaan omille haluilleen, ja joka ei anna kaikkea ihan tosta vain tai kenelle vain.. Vaan, joka odottaa: kuuliaisuutta sekä myöskin nöyrtymistä, sekä tietenkin myöskin; Hänen puoleensa kääntymistäkin. Niin se Jeesus on aito ja oikea Jumalan Poika, jolla on naulan jäljet käsissään ja jaloissan, ja joka voi, sekä tahtookin pelastaa joka ainoan ihmisen synnin ja maailman kahleista, sekä antaa hänelle myöskin ikuisen elämän: Hänessä ja Hänen kauttaan! Hänen kauttaan sekä Hänen nimessään on myöskin pääsy kerran taivaan kotiin. Ethän siis seuraa ja tottele sitä valhe jeesusta?

Erotat heidät Jumalan Sanan avulla ja rukouksellakin, Totuus ei pala tulessakaan. Pyydä nähdä haavojensa jäljet... Pysy siis lähellä veristä ristiään, ja kestä Hänen kanssaan tulevatkin koetuksen ajat. On parempi sittenkin elää lähellä ristin Herraa, sekä nöyrtyä Hänen tahtoonsa, jonka kautta pääsemme kerran taivaan kotiinkin, sekä Hänen hääjuhliinsakin mukaan! Hän kyllä auttaa sinua ja antaa apuaan, sekä voimaansakin kestääksesi loppuun asti kilvoittelun tiesikin..Hän Rakastaa sinua!

Valhe jeesus ei uudestisynnytä yhtäkään ihmistä, vaan vain valehtelee pelastavansa, jotta ihminen uskoisi sitä ja menisi harhaan..Valhe jeesus antaa kyllä mukavia tunteita ja kokemuksia, sillä onhan se: saatana ja siksi pystyy luomaan harhauttavia kokemuksia ja tunne-elämyksiä ihmisille. Se voi saada Raamatun Sanan mukaan laskeutumaan jopa tulenkin taivaasta ja parantamaan ihmisen hetkellisesti, mutta se parantuminen ei ole koskaan mitään kestävää. Ei siis ihan mikä vain tyyppi. Ja sen kaiken se vain tekee saadakseen ihmiset uskomaan valheen ja eksymään, koska onhan se valheen isä, valehtelija.

2. Tess. 2:
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,

9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Psalmi 33:
1 Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.
2 Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.
3 Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

4 Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.
5 Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.

6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.

8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.
10 Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.
---------------------------------------------------
18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

20 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
21 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

Hortonin kirjaa pidetään yhtenä voimakkaimmista viime aikoina esitetyistä vetoomuksista palata takaisin ristin ja evankeliumin äärelle. Kiihkottomin sanakääntein hän osoittaa, että me olemme vaihtaneet aarteistamme kalleimman itsekeskeiseen elämän laadun parantamiseen ja lukemattomiin aktiviteetteihin, toimintamuotoihin ja loputtomaan tekemiseen...

Saman asian ilmaisi puoli vuosisataa sitten Donald G. Barnhouse todetessaan, että sielunvihollisen ei tarvitse heittää kristittyjen eteen kuin joukon hyviä hengellisiä haasteita, aktioita ja muita toimintamuotoja saattaakseen uskovien huomion pois Kristuksesta. Tai jos tarvitaan, hän voi kiinnittää tunnontarkkojen kristittyjen huomion haluihinsa, tunteisiinsa, kokemuksiinsa, moraalisiin velvoitteisiin, ja niillä hän ainakin saa huomion vedetyksi pois Kristuksesta muihin asioihin.

Monien kirkkojen ja kirkkokuntien päähuolena on nykyisin se, että ne menettävät jäseniä. Mutta missä kannetaan huolta siitä, että me menetämme ristiinnaulitun Kristuksen? Kristillisissä yhteisöissä ennemminkin kannetaan huolta siitä, miten pysyä ajanmukaisina, hyväksyttyinä, ihmisten toiveet täyttävinä ja mahdollisimman vähän maailmaa loukkaavina.