Jumala sanoo, että kun Hän kostaa kansakunnille,
Hän kostaa myös seurakunnalleRaamattu sanoo, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Todellakin: ennen kuin Herra lyö mitä tahansa kansakuntaa, Hän tuo vihansa esille seurakunnassaan:
Kuulkaa ja todistakaa Jaakobin heimoa vastaan... Sinä päivänä, jona minä kostan Israelille hänen rikoksensa, minä kostan myös Beetelin alttareille (Aamos 3:13-14). Jaakobin heimo edustaa tässä seurakuntaa - Jumalan kansaa.
Ajattele, mitä Aamos oli profetoinut tähän mennessä: Jumala tulisi varmasti tuomitsemaan jokaisen kansakunnan, joka kääntäisi selkänsä Hänelle. Hän sallisi pahojen vihollisten ryöstää ja terrorisoida noita kansakuntia. Ja jokainen ihminen, joka kääntyy jumalattomien nautintojen ja irstailujen puoleen, tullaan nöyryyttämään ja alentamaan. Kuitenkin kaiken tämän keskellä Jumalan ensisijainen huolenaihe oli yhä Hänen seurakuntansa. Hän oli huolissaan kansastaan - niistä, jotka kutsuivat itseään Hänen nimensä mukaan.
Sillä ei ole merkitystä, jos hallituksemme poistaa Jumalan nimen kolikoistamme, oikeustaloistamme, kouluistamme ja julkisista kokouspaikoista. Yksikään näistä ei saata Herraa niin murheelliseksi, kuin pahuus Hänen seurakunnassaan. Jumala nauraa jumalattomien typerille yrityksille syrjäyttää Hänet yhteiskunnasta. Heidän tuomiopäivänsä on jo alkanut. Tälläkin hetkellä Hänen vihansa kostaa heille. Mutta se kansa, joka satuttaa Jumalaa kaikista eniten, on Hänen oma perheensä. Hänen syvimmät haavansa aiheuttaa Hänen omien lastensa pahuus.
Herra käänsi nyt huomionsa siihen, mitä oli tapahtumassa Israelin alttareilla. Nimi Beetel merkitsee Jumalan huone, puhtaan palvonnan paikka. Näistä alttareista sanottiin kerran:
Herra on totisesti tässä paikassa (1.Moos.28:16).
Jaakob kutsui Beeteliä peljättäväksi paikaksi (katso
28:17). Tällä hän tarkoitti syvän kunnioituksen paikkaa, sillä Jumala ilmaisi läsnäolonsa siellä.
Beetelissä Jaakobille annettiin näky taivaaseen yltävistä tikapuista. Se oli pyhä palvonnan paikka - paikka, jossa Jumala kohtasi niitä, jotka etsivät Häntä puhtaasti. Usein Israelin historiassa Herra puhui itsestään Beetelin Jumalana. Ja kerran Hän neuvoi Jaakobia palaamaan Beeteliin saattaakseen alttarit siellä entiselleen.
Lyhyesti sanottuna, Jumala kertoi Israelille:
Minä tuomitsen pahan kansakuntanne pian. Maailma vapisee sen sodan ja väkivallan tähden, joka on tulossa yllenne. Minä lähetän tulvat, kuivuudet, kulkutaudit ja homevauriot. Taloutenne pirstoutuu ja hyvnvointinne raadellaan. Mutta samaan aikaan, kun minä teen näitä asioita, minä kostan myös Beetelille. Minä vuodatan tuomioni kansalleni, sillä he ovat saastuttaneet minun alttarini. Minä rankaisen heitä heidän turmeltuneesta palvonnastaan.Beetelissä oli tapahtunut aikaisemmin monenlaisia asioita. Kun Jerobeamista tuli kuningas, hän turmeli Jumalan palveluksen siellä: Kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille ... Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi ... Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki ... kuvan luo ... ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä (
1.Kun.12:28:31).
Ensin Jerobeam pystytti epäjumalia palvontapaikoille. Sitten hän otti yhteiskunnasta rikollisia - ihmisiä, joiden sydän ei ollut kääntynyt Jumalan puoleen - ja nimitti heitä papeiksi. Israelin jumalanpalvelus oli täysin turmeltunutta, koska se tuli pahantahtoisista ja syntisistä sydämistä. Niinpä Jerobeamin hallituksesta Aamoksen aikaan saakka Jumala halveksi Beeteliä sekoituspaikkana. Lopulta Hän tuomitsi tämän väärän palvonnan. Hän kaatoi alttarin ja hajotti sen kappaleiksi.
Tänä päivänä Beetelin henkeä on jäljellä seurakunnassa. Se on eräänlainen taantunut hengellinen tila. Sen tärkein osa-alue on sellainen sekoitettu palvonta, jonka tarkoitus on vetää väkeä paikalle. Se on ulkoinen lihan näytös, täynnä intoa ja ylenpalttisuutta. Mutta minkäänlaista pyhyyttä siinä ei ole. Ja monet jäävät sen ansaan näinä viimeisinä päivinä. Mitä enemmän ihmiset uskovat, että tämä palvonta on Jumalasta, sitä sokeampia heistä tulee. Ja Herra on valmiina tuomitsemaan kaiken sen. Hän varoittaa: Jos sekaannut tähän turmeltuneeseen palvontaan, lisäät vain syntiesi määrää.
Jumala kehotti jälleen:
Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja (Aamos 4:5). Miksi Hän sanoi näin? Koska laki kielsi, ettei hapanta saanut kuluttaa tulessa (katso
3.Moos. 2:11). Lisäksi hapan leipä oli tarkoitettu ainoastaan papeille. Samoin jokaisen leivästä valmistetun kiitosuhrin tuli olla öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja, öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia (3Moos. 7:12).
Nämä happamattomat uhrit oli kaikki tarkoitettu esikuvallisiksi. Ne merkitsivät puhtaita ylistyksiä. Läpi koko Raamatun hapan nähdään mallina syntisestä lihasta. Joskus sitä käytettiin viittaamaan spitaaliin. Jumalan sanoma tässä kohtaa on selkeä:
Ylistyksenne on täynnä lihaa. Minä otan vastaan vain ne uhrit, jotka on pyhitetty, jotka tarjotaan puhtailla käsillä ja puhtaalla sydämellä. Minun läsnäolossani ei voi olla hapanta, ei lihallisia nautintoja. Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin (Psalmi 24:3-4).
Ulkoisesti nuo Beetelin palvojat olivat hyvin uskonnollisia. He uhrasivat innolla joka aamu. Ja he olivat uskollisia kymmenyksille ja anneille. Jälleen kerran Jumala kehotti heitä:
Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne (Aamos 4:4). Hän näki näiden ihmisten aloittavan jokaisen päivän ylistyksellä ja palvonnalla. He olivat iloisia mennessään ylistyskokouksiin. Tuo Beetelin herätysliike tuli niin suosituksi, että se laajeni kaupunkeihin koko maakunnassa - aina Gilgaliin ja Beersebaan.
Mutta Herra varoitti heitä kaikkia:
Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan. Sillä Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi (5:5). Jumala aikoi lopettaa tuon kaiken. Hän aikoi tuhota kaikki heidän happamat ylistyksen ja palvonnan uhrinsa. Miksi? Koska kansasta sanottiin, että te vanhurskauden maahan kukistatte (5:7).
Jatkuu..