viikon debatti 13.5.2026 17:27 (päivitetty: 17:05)
Heikki Paatelma
Mistä johtuu nuorten synkkä näkymä tulevaisuuteen? Siitä keskustelivat välillä myös hymyssä suin Radio Dein studiolla nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Konsta Happonen ja nuorisoministeri Mika Poutala. Kuva: Mari Turunen
Puolet nuorista suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisesti. Nuorisobarometrin kokoaja ei tuloksista yllättynyt, kun näkee maailmanpoliittisen tilanteen. Nuorisoministeri pelkää, että nuorten motivaatio katoaa, sillä edessä on vain huolia.
Keväällä julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuuden usko on historiallisen alhaalla. Mistä johtuu, että maailman onnellisimmassa maassa varttuu synkkä sukupolvi? Radio Dein Viikon debatissa kysyttiin, voiko nuorten pessimismillä olla yhteiskunnallisia vaikutuksia ja mitä nuoret nyt tarvitsevat. Nuorison tilanteesta keskustelivat nuorisoministeri Mika Poutala (KD) ja nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Konsta Happonen.
Nuorisobarometrin mukaan maailman tulevaisuuteen suhtautui pessimistisesti tai hyvin pessimistisesti 50 prosenttia nuorista, kun vuonna 2021 samalla tavalla suhtautui 28 prosenttia.
Konsta Happonen muistuttaa, että uutisen kriteeri on se, että jokin uusi tieto on yllättävä. Sikäli nuorison suhtautumisen muutos ei ole hänen mukaansa uutinen eikä yllättävä, kun otetaan huomioon, kuinka paljon uusia sotia ihan Suomen lähelläkin on alkanut ja kuinka maailmanpoliittinen ja turvallisuuspoliittinen tilanne on viime aikoina muuttunut.
Tilastotutkijana hän pitää muutosta merkittävänä, että nuoret suhtautuvat paljon aikaisempaa pessimistisemmin maailman tulevaisuuteen.
– Ei voi sanoa, että tällaista muutosta ei olisi tapahtunut. Mutta en pidä sitä itse yllättävänä, että näin on tapahtunut, Happonen sanoo.
|”Onhan tämä vakava ja iso asia.”
Nuorisoministeri Poutala on tutustunut nuorisobarometrin lukuihin ennen kaikkea mielenkiinnolla. Hän muistuttaa, että tulos on muuttunut jo useamman vuoden ajan eli radikaalia pudotusta ei ole tapahtunut yhdessä vuodessa. Huolestuttavaa on, että tulevaisuuden usko on vuosia laskenut alaspäin.
– Toki sieltä löytyy muitakin asioita ja löytyy myös positiivisia asioita. Muun muassa yli 80 prosenttia haluaa korkeakouluttautua, ja se on mun mielestä tosi upea juttu, että meidän nuoret haluaa ja arvostaa kouluttautumista. Samaan aikaan toki huolta kannetaan siitä, että onko mahdollisuutta saada niitä opiskelupaikkoja, että se on haastavaa, ja työpaikkoja.
Poutalan mukaan tulevaisuuden rakentuminen koostuu monista asioista. Selkeästi isoimpana näyttää tällä hetkellä olevan nimenomaan globaali tilanne ja turvallisuuden tunteen puuttuminen.
– Onhan tämä vakava ja iso asia, ministeri sanoo.
Hän pohtii, että jos nuori tulevaisuuteen katsoessaan näkee vain murheita ja huolia ja ei luota siihen, niin elämän motivaatio katoaa.
– Se vaikuttaa siihen, että miten innokas sä olet sitten alkaa perustamaan perhettä tai lähteä opiskelemaan tai panostamaan ylipäänsä tulevaisuuteen, jos sun mielikuvissa näet, että se tulevaisuus on joka tapauksessa huono, Poutala sanoo.
– On hirveän tärkeätä, että me myös pystytään tekemään asioita, mitkä parantaa sitä – toki ymmärtäen, että siellä on myös tosi paljon asioita, mitä me ei pystytä itse muuttamaan.
Onko meillä nyt erilainen nuoriso?
Psykologi ja tietokirjailija Liisa Kelttikangas-Järvinen pohtii uutuuskirjassaan ”Itsekkyyden aika” miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin. Debatin juontaja Mari Turunen kysyy, ovatko tämän päivän nuoret itsekkäämpiä kuin vanhemmat sukupolvet.
Konsta Happonen sanoo mielipiteenään, että sukupolvien välisiä eroja tahdotaan julkisessa keskustelussa usein vahvasti liioitella. Kun katsotaan tutkimuksia siitä, minkä näköiset asiat ovat tärkeitä nykypäivän nuorille ja mitä he arvostavat, tutkimusten perusteella nykypäivän nuoret arvostavat korkealle ihan samoja asioita kuin mitä aikaisemmatkin sukupolvet.
– Esimerkiksi he arvostavat sitä, että heillä on läheisiä ystäviä. He toivovat, että he ovat terveitä tulevaisuudessa, he haluavat perustaa oman perheen. Ja toki näissä on muutoksia siinä, että miltä se perhe esimerkiksi näyttää.
Happosen mukaan sukupolvipuhe siitä, että milleniaalit ovat tietynlaisia, Z-sukupolvi on tuollaista ja Alfa-sukupolvi on taas tämänlainen, korostaa eroja enemmän kuin siihen olisi syytä.
|”Esimerkiksi he arvostavat sitä, että heillä on läheisiä ystäviä. He toivovat, että he ovat terveitä tulevaisuudessa, he haluavat perustaa oman perheen.”
Mika Poutala arvioi, että median kautta nousee esiin ääritapauksia, jotka voivat vääristää kuvaa. Toisaalta hän näkee myös muutosta:
– Varsinkin jos hyppää sanotaan pari sukupolvea taaksepäin, niin eihän siellä hirveästi mietitty omaa etua, vaan sitten perustettiin perhe ja tehtiin töitä. Mulla on mielikuva, että silloin ajateltiin Suomen etua aika paljon, ja nykyään sitten esimerkiksi perheen perustamista on pitkitetty aika paljon eteenpäin.
Poutala sanoo, että aikaisemmin tehtiin nuorempana lapsia, mutta tilanne perustuu siihen, että halutaan elää elämää vapaammin ja halutaan myös olla valmiissa tilanteessa, johon kuuluu vakiintunut työpaikka ja taloudellisesti hyvä tilanne.
Myös Happonen on sitä mieltä, että viimeisten vuosikymmenten aikana talouden rakenne on muuttunut. On vähemmän sellaisia työpaikkoja, jotka voi ottaa vastaan 16-vuotiaana. Sen sijaan on paljon enemmän pitkää kouluttautumista vaativaa asiantuntijatyötä. Se on johtanut siihen, että monen ihmisen nuoruus jatkuu pidempään sen takia, että ei ole pitkäaikaisia sitoumuksia työpaikkoihin, koska ei ole vielä koulutusta. Toisaalta ei ole mahdollisuutta perheen perustamiseen, koska ei ole taloudellista varmuutta siitä, että pystyy elättämään itsensä ja perheensä.
Yhteiskunnan asenteet tuovat turvattomuutta
Koko kirjoitus täältä
