Katsekontakti

[rita4]

6.5.2026 10:46 (päivitetty: 10:56)

Mikko Matikainen
Kirjoittaja työskentelee toiminnanjohtajana Medialähetys Sanansaattajissa, joka on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisista

”Kun lämpimään katseeseen liittyy salainen pyyntö, että Jumala itse siunaisi toista ihmistä, katseeseen liittyy jotain meitä suurempaa”, kirjoittaa Mikko Matikainen. Kuva: Anna Averianova , Shutterstock

Jokaisella ihmisellä on sisällään kaipaus tulla nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Pienelle vauvalle on tärkeää nähdä vanhempiensa katse ja kokea heidän sylinsä lämpö. Ravinnon ja kuivana pitämisen lisäksi lapsen kehitykselle on tärkeää tulla nähdyksi. Leikki-ikäinen tarvitsee vanhempiensa, sisarustensa ja muiden ihmisten rohkaisua, terveiden rajojen asettamista ja kannustusta, kun hän oppii uutta. Parhaimmillaan katse ilmaisee: minä näen sinut, minä rakastan sinua ja olen sinusta onnellinen. Pahimmillaan viesti on aivan toinen ja lamaannuttava.

Perustarve tulla nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi on totta kaikissa elämämme vaiheissa kodissa, työpaikoilla ja harrastuksissa. On sanottu, että avioliitossa pitkät, hyväksyvät ja lämpimät katsekontaktit ylläpitävät yhteyttä ja auttavat jakamaan arkea. Tämä on totta myös ystävyyden ylläpidossa ja muissa ihmissuhteissamme. Lämmin katse ja hyvät sanat eivät koskaan mene hukkaan. Korjaava palaute on paljon helpompaa kuulla ja ottaa vastaan, kun sen antaa lämminsilmäinen ja meille hyvää tahtova ihminen. Vihainen katse ja palaute on vaikeampi ottaa vastaan.

Kun lämpimään katseeseen liittyy salainen pyyntö, että Jumala itse siunaisi toista ihmistä, katseeseen liittyy jotain meitä suurempaa. Tällöin katseessamme voi näkyä häivähdys Jumalan rakkaudesta tuota toista ihmistä kohtaan. Kun tähän liittyvät rohkaisevat sanat, tilanteen ilmapiiri voi muuttua. Meille vaikeita ihmisiä on vaikea katsoa lämpimästi, mutta Jumalan armon avulla tämä voi jotenkin onnistua.

Kännykkä kaappaa katseen

Valitettavasti kännykät ja muut päätelaitteet kaappaavat katseemme ruuduilleen, pois lähellä elävistä. Katsekontaktit vähenevät, yhteys kärsii ja salasiunaus vähenee. Ihmiset kokevat tämän vuoksi yhä enemmän yksinäisyyttä, vaikka olisivat fyysisesti samassa tilassa. Mikäli katseemme viipyy vain viihteessä tai uutisissa, niin Raamatun äärellä ja rukouksessa vietetyt hetket Jumalan kanssa ja hänen rakastavien silmiensä alla vähenevät. Usko haalistuu ja Hengen hedelmät ovat vaarassa surkastua.

Koska olen paljon etäkokouksissa eri puolille maailmaa, pyrin katsomaan kameraan puhuessani toisille. On aika vaikeaa ajatella vihreää valoa toisen kokouksessa olevan silminä, mutta tahdon luoda vaikutelman, että katson kumppaniamme lämpimästi ja siunaavalla asenteella. Koska tämä on aika vaikeaa, arvostan yhä enemmän kokouksia, joissa voimme nähdä toisen kasvot ja olemuksen, katsoa toisiamme silmiin ja laskea leikkiä. Tämä onnistuu välillä myös etäkokouksissa, mutta paremmin samassa tilassa toisen kanssa.

Kuningas Daavid kirjoitti aikanaan: ”Tutki minua, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps.139:23-24) Nämä sanat muistuttavat meitä siitä, että on ihmisyydellemme ja elämällemme tärkeää pyytää Jumalaa katsomaan sydämiimme, ajatuksiimme ja asenteisiimme. Samalla on tärkeää suostua Hänen katseensa kohteeksi ja ottaa vastaan korjaavaa palautetta, tehdä parannusta ja suostua yhteyteen sekä elävän Jumalan että toisten ihmisten kanssa.

Kun olin lapsi, äitini aina välillä sanoi minulle: ”Katsekontakti.” Hän halusi nähdä silmäni, kokea yhteyttä ja samalla havainnoida, mitä minulle kuului. Vanhemmiten olen välillä sanonut tämän sanan läheisilleni, jotta näkisin ja ymmärtäisin ja voisin olla vahvemmin läsnä toisen kanssa.

Tämän kirjoituksen äärellä pyydän sinua rukoilemaan Daavidin tavalla ja pyytämään lähelläsi eläviltä katsekontaktia ja suostumaan yhteyteen heidän kanssaan. Olisiko hyvä vähentää ruutuaikaa ja lisätä läheisillesi laatuaikaa? Siunaus päivääsi, olemukseesi ja katseesi suuntaamiseen.

[rita4]

Jokaisella ihmisellä on sisällään kaipaus tulla nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Pienelle vauvalle on tärkeää nähdä vanhempiensa katse ja kokea heidän sylinsä lämpö. Ravinnon ja kuivana pitämisen lisäksi lapsen kehitykselle on tärkeää tulla nähdyksi. Leikki-ikäinen tarvitsee vanhempiensa, sisarustensa ja muiden ihmisten rohkaisua, terveiden rajojen asettamista ja kannustusta, kun hän oppii uutta. Parhaimmillaan katse ilmaisee: minä näen sinut, minä rakastan sinua ja olen sinusta onnellinen. Pahimmillaan viesti on aivan toinen ja lamaannuttava.

Perustarve tulla nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi on totta kaikissa elämämme vaiheissa kodissa, työpaikoilla ja harrastuksissa. On sanottu, että avioliitossa pitkät, hyväksyvät ja lämpimät katsekontaktit ylläpitävät yhteyttä ja auttavat jakamaan arkea. Tämä on totta myös ystävyyden ylläpidossa ja muissa ihmissuhteissamme. Lämmin katse ja hyvät sanat eivät koskaan mene hukkaan. Korjaava palaute on paljon helpompaa kuulla ja ottaa vastaan,

Niin, ei varmasti ole ihmistä, joka ei kaipaisi ystävällisyyttä, hänen tavalla tai toisella huomioimista, tai jopa saada kokea olevansa rakastettu ja tärkeä. Mutta totuus on usein monille paljon ikävämpi, karumpi, jos ei ole lapsena saanut kokea olevansa hyväksytty, saati rakastettu, vaan päinvastoin.. Se lämön, rakkauden, läsnäolon ym kaipaus suljetaan sinne sydämen sopukoihin, kun ei ole ihmistä, joka edes katsoisi hyväksyvästi ja lämpimin silmin.

Sanotaan, että kiintymys suhde syntyy jo vauvana, pienenä, ja jos ei silloin saa sitä kokea, siis hyväksyntää, tai rakkautta, lämpöä, ym.. Niin se sit vaikuttaa tavalla tai toisella läpi elämän sellaisena; huonona ja tarpeettona olemisen kokemukseen. Toki me kaikki ihmiset olemme erilaisia, niin että joku silti pärjää ja selviää ilman noita em,kin. Mutta uskallan väittää, että kyllä se siltikin jättää sinne sydämen, uskallukseen elää elämäänsä, kuin arven, joka sit alkaa helposti särkeä, vuotaa, kun on tullut loukatuksi, tai hylätyksi, ehkä jopa aliarvioimista kuulleena, tms.. Se vahvanakin pidetty ihminen, joka ei näytä hätkähtävän misään, niin kuinka usin sellainen kuitenkin itkee ja kärsii, jota hän ei vain kuin näytä, paljasta kenellekään, vaan hän suree, tai kärsii omissa oloissaan ollessaan..

Niinpä juurikin; meidän itse kunkin katse voi kertoa rakkaudesta, välittämisestä, ym, kun se on lämmin ja siunaava. Mutta entäpä jos se katse onkin kylmä, kova, kuin vihassa katsottu.. Eikö se ole silloin kuin isku päin kasvoja, ja ehkä jotain vieläkin pahempaa, kurjempaa; ja pieni sydämemme kuin puristuu kasaan ja pelästyy, kokee pelkoa, tai ainakin tarvetta hävitä siitä tilanteesta pois mahdollisimman pian.. Katsekontakti on todellakin hyvinkin ratkaiseva! Varsinkin jon on vielä useammin saanut niitä ilkeitä, vihaisia, aivankuin halveksuvia katseita kohdata, niin eipä siinä oma sisin paljonkaan enää halua viipyä, vaan juosta ja lujaa jonnekin kauas pois, ja jos on uskossa, niin mennä kiiruusti Jeesuksen lähelle ja kertoa Hänelle sen, miltä tuntuu ja miten taas nollattiin, mollattin ihmisenä, vaikka halusi itse vain sille toiselle kaikkea hyvää.

Kun lämpimään katseeseen liittyy salainen pyyntö, että Jumala itse siunaisi toista ihmistä, katseeseen liittyy jotain meitä suurempaa. Tällöin katseessamme voi näkyä häivähdys Jumalan rakkaudesta tuota toista ihmistä kohtaan. Kun tähän liittyvät rohkaisevat sanat, tilanteen ilmapiiri voi muuttua. Meille vaikeita ihmisiä on vaikea katsoa lämpimästi, mutta Jumalan armon avulla tämä voi jotenkin onnistua.

Kännykkä kaappaa katseen

Valitettavasti kännykät ja muut päätelaitteet kaappaavat katseemme ruuduilleen, pois lähellä elävistä. Katsekontaktit vähenevät, yhteys kärsii ja salasiunaus vähenee. Ihmiset kokevat tämän vuoksi yhä enemmän yksinäisyyttä, vaikka olisivat fyysisesti samassa tilassa. Mikäli katseemme viipyy vain viihteessä tai uutisissa, niin Raamatun äärellä ja rukouksessa vietetyt hetket Jumalan kanssa ja hänen rakastavien silmiensä alla vähenevät. Usko haalistuu ja Hengen hedelmät ovat vaarassa surkastua.

Niinpä juurikin, kun katsoo toista ihmistä armahtaen, sekä rakastaen, ei säälistä, vaan Jumalan antamalla rakkaudella sydämissämme, niin voimme katsoa toista ihmistä, kuin hiljaa mielessämme rukoillen, sekä siunatenkin häntä. Kantaen sitä toista kokemaan Jumlalta tullutta rakkautta, sekä ohjausta, välittämistäkin! Niin, totta on, että meille ns. vaikeita ihmisiä on usein hyvin vaikeaa katsoa ollenkaan saati sellaista katsoa rakkaudellisesti. Vain yksin Herramme avulla siihen pystymme, sikäi mikäli niin itse vain tahdomme.

Mutta joskus on käynyt niinkin, että kun vain pyytää Herralta apua kohdata se vaikea ihminen ja koittaa jutella kuitenkin ystävällisesti, niin silloin saattaa tapahtua se ihme, jota ei voinut edes ennakoida ja se, ei kiva ihminen saattaakin meidän Jumalalta saamamme avun ja sävyisyyden sanojemme kautta muuttua, pehmetä, sekä jopa tahtoa pyytää anteeksi sitä, mikä rikkoi välimme ja jos silloin suostumme anteeksianton, niin se vaikeakin ihminen tulee lopulta meille mukavaksi ja tärkeäksikin ihmiseksi, jota saamme siunata.

Niinpä, kuinka paljon, aivan liian paljon on ihmisiä, joilla ei näytä enää olevan elämässään mitään muuta kuin vain yksin se kännykkä, tabletti, tietokone, tai telkan ääressä päivänsä kuluttava ja sitä roskaruokaa sieltä nauttien sismpäänsä, kun sehän vääjäämättä vie mielenkiinnon pois Raamatun lukemisesta, rukouksessa olosta, sekä useilla jopa haluttomuuden edes enää lähteä seurakuntaankaan. Ei kaivata enää Herran, tai toisten uskovien lähesyyttä, yhteyttä, kun nämä elektroniikka vehkeet ovat tulleet elämään kuin epäjumaliksi.

Olen kuullut aviopareista, jotka ovat niin kiinni kännyköissään, että kahvipöydässäkin keskustellaan toiselle kännykän kautta!! Ei katsekontaktia, ei läheisyyttä, siis ei mitään, sama kuin eläisivät ihan yksin, kun eivät enää tarvitse sen toisen silmiä, hymyä, iloa, tai vaikkapa surua katsella, ollaan vieraannuttu toisistaan.. juurkin kännykkään rakastumisensa takia. Ja on vieraannuttu Jeesuksestakin, kun Hän ei ole enää numero 1, vaan se kännykkä. Miten nuo niihin vehkeisiinsä kiinni jääneet tullevatkaan kestämään sen ajan, kun ei enää voi, uskalla edes pitää laitetta, joka joko paljastaa kodistasi ja sinusta aivan kaiken ylemmälle taholle, jotka seuraavat ja kuuntelevat sinua televisiosikin kautta, jos omistat uudenlaisen telkan esim??

Olisiko nyt aika muutokseen? Palata siihen henkilökohtaiseen seurusteluun ja nähdä sen toisen silmät, olemus, ym Katsoa rakastaan rakastaen, jota ei voi tehdä älylaitteiden kautta muuta kuin virtuaalisesti, ei ihminen ihmiselle tyyliin..Vähennä ainakin kännykkä ym aikaasi ja taas elää tässä kauniissa Jumalan antamassa, luomassa luonnossa ym..

Tulipa mieleeni tämä;

Matt. 6:
19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

22 Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!

Saarn. 1:8 Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.