LAMMASPORTILLA

[rita4]

Martta Rajala

Joh 5:1-8

Mies odotti lammikon reunalla pylväskäytävien välissä. Hän oli odottanut meidän mielestämme jo liian kauan. Sairausvuosia oli takana kolmekymentäkahdeksan. Se on pitkä aika.

Liian monta kertaa mies oli tullut tuskaiseksi tai kateelliseksi, katkeraksi tai toivottomaksi tai koki olevansa riittämätön kaikkeen. Hän oli tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, tai hän vain oli yhteiskunnan tuottamaton "jäte". Hänellä ei ollut mitään arvoa. Itsetunto oli nollilla.

Ei ollut apua

Sairaus riepoi jäseniä. Ainoa lohtu oli nähdä ympärillään kohtalotovereita. Mutta heillä kaikilla näytti kuitenkin olevan joku, joka auttoi niin että ajallaan kukin pääsi altaaseen tullen terveeksi. Kaikki muut olivat parempiosaisia. Tällä miehellä ei ole ollut ketään.

Mies yritti epätoivoisesti kerta toisensa jälkeen omin avuin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sokeakin hapuilee jotenkuten jopa onnistuen oikeaan kohteeseen. Rampa saattaa päästä kontatenkin, jos pystyy olemaan tarpeeksi nopea. Kuivettuneet kudoksetkin kantoivat toisinaan, mutta hänen kohdallaan ei.

Aina joku ehti ensin

Jeesus tiesi hänen sairastaneen jo kauan aikaa. Nyt kuulen jonkun sanovan, että miksi hän ei tullut aiemmin.

Kuulen toisen arvelevan, että mies ei varmaan halunnut tulla terveeksi. Hän oli kenties tottunut,rutinoitunut osaansa. Saiko hän lammikolle joltakulta ruokaa, niin ettei tarvinut tehdä työtä eikä nähdä vaivaa elantonsa eteen?

Kuulen jonkun sanovan, että kelpasihan siinä maata, olla vain ja lekotella ulkoilmassa kauniissa säässä.

Mies sanoi: "Minulla ei ole ketään, joka auttaisi minua juuri oikealla ajalla." Juuri silloin, kun olisi pitänyt toimia, olisi pitänyt mennä. Seuraavassa hetkessä se oli liiian myöhäistä. Kyllä hän yritti. Kyllä hän halusi mennä ja tehdä osuutensa. Aina joku vain ehti ensin.

Odota!

Kun Jeesus tuli, Hän ei tarvinnutkaan niitä metodeja, joita muutoin olisi tarvittu. Hän kysyi vain yhden kysymyksen: Tahdotko? Sen jälkeen tarvittiin vain yksi lyhyt lause Jeesuksen huulilta. Jeesus toimii aina omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

Jeesus tiesi! Hän tietää nytkin. Hän näkee nytkin. Hän näki miehen sinnikkään odotuksen, kaipauksen ja yrityksen kerta toisensa jälkeen. Vain muutama sana Hänen huuliltaan riittää.

Jeesus ei moittinut miestä siitä, että hänen mielensä oli lukemattomat kerrat ollut pettynyt, kateellinen, murheellinen, katkeroitunut, suuttunut, tuskastunut ja epätoivoinen. Ei mitään sinne päinkään. Hän vain tuli ajallaan ja toimi tavallaan. Hän ei ole muuttunut. Hän on sama tänäänkin. Odota!

Emmekö näe?

Kuinkahan monta vierellämme makailee niitä, joilla ei ole ketään auttajaa. Eikö ole ketään, joka tajuaisi oikean ajan ja tavan.

Kuka on juuri sinun ja minun lähelläni tämän miehen kaltaisessa olotilassa. Emmekö näe tai emmekö kuule? Odottaako Jeesus meidän toimivan? Onko Hän kutsunut meidät johonkin toimintaan jonkun hyväksi?

[rita4]

Mieleeni tuli tästä kertomuksesta, että: Kuinkahan moni käy seurakunnissa ym. etsien parantumista taas ja taas ja taaskin vain; uuden pastorin, julistajan, profeetan, tms käsien alta. Näitä varmastikin löytyisi aivan äärettömästi täältä Suomenkin maastamme, vai mitäs tuumaat ystäväiseni?

Toki minäkin olen aikoinaan mennyt tiettyyn kokoukseen, juuri sen julistajan siellä olon takia (parantamisen armolahjan omaava sisko, sanottiin), etsien,sekä kaivaten apua ja parantumista, joten ymmärrät varmaan siitä jo, etten moiti ketään, vaikka juoksisikin eri puhujien ja rukoilijoiden käsien alla apua saamassa. Se on ihan ymmärrettävää..että näin toimii, kun sairastaa.

Mutta palaan tuohon Joh 5,n ja otan siitä 3 jaetta tähän meille sillai kuin selvennykseksi, ja avuksi kuin koittaa pystyä asia ehkä hiukan paremmin ymmärtämään, ja varsinkin sellaiselle, joka et ole jaksanut sitä Raamatusta hakea.tai edes lukea.

2 Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. 3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. 4: Ajoittain astui näet enkeli alas lammikkoon ja kuohutti veden. Joka silloin veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä siihen astui, se tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa.

Siellä oli siis vaikka ja minkälaista vaivaa ja sairautta sairastavia, jotka odottivat, että vettä liikutettiin, jolloin siinä sanottiin olevan parantava voima, tai kosketus. Aivan varmasti sana siitä paikasta ja siitä avusta, jonka siellä voi saada oli kiirinyt kaikkialle, mutta sitten varmaankin jokaisella nousi kysymys siitä, että:kuka kerkiää sinne veteen ensimmäisenä? Sillä vain 1ihminen parantui per kuohutus kerta, niin..vaikka siitä ei taida olla mitään faktaa tallella kuitenkaan, että: parantuivatko kaikki sinne ensin kerinneet? Niin ainakin väitettiin..

Mutta se paikka oli kuitenkin sellainen, aivan kuin toivomuslähde, että; se veti sairaita paljon sinne, niin myöskin kertomuksemme mies oli siellä jälleen kerran ja yhtä avuttomana, sekä tuskastuneena, kun ei itse omin voimin sinne veteen voinut, pystynyt menemään. Eikä siellä kukaan edes tainnut häntä huomioida, vaan kaikilla oli tietenkin siinä tilanteessa vain se oma napa lähinnä ja jos jotakin autettiinkin sinne, niin sillä auttajallakin oli vain se oma läheinen mielessä, ei muita kärsiviä.. Kuinka tuttua. Missä ovat ne auttajat, kun joku todella apua tarvitsi? Niitä ei vain ole, ei vain kuin niitä mistään löydy..

6 Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7 Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".

8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".
9 Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti.

10 Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta".
11 Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja käy'."

12 He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja käy'?"
13 Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.

[b]14 Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
15 Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.
16 Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.[/b]

Laitoin tuohon lisääkin, jotta asiayhteys selviää sillai paremmin. Ovatko siis kaikki sairaat syntisiä ja sen takia ovat sairaita? Vai oliko ehkä enempikin kysymys siitä, että tämä mies ei vielä ollut tullut uskoon, ja siksi ei tuntenut vielä Jeesusta: Parantajaansa ja Vapahtajaansa. Mitäpä arvelet?

Niin aina ei sairauden taustalla ole todellakaan syntiä, vaan, joskus sen sairauden vain kuin saa taakakseen. Sillä eihän kukaan tiedä, miksi joku sairastaa, mutta toinen taas ei? Jos se olisi pelkästään vain synnissä elämisen seurausta, että sairastuu, niin silloinhan ei enää ns. terveitä ihmisiä olisikaan ollenkaan täällä maan päällä. Syntihän kyllä asuu tavalla tai toisella jokaisessa ihmisessä. Jopa uskovakin voi tehdä syntiä, esim ajatuksissaan, tms, mutta siinä on vain se ero uskovan, tai uskosta osattoman välillä, että: "Uskova haluaa joka hetki, joka päivä puhdistautua synnin teoista, koska omatunto, sekä Jumalan Henki siitä hänen sisimpäänsä muistuttaa, ja nuhtelee sekä laittaa sen myötä; parannuksen paikalle, siis pyytämään Jeesukselta niitä syntejään anteeksi, sekä tahtoen niistä puhdistautuakin.Ja Herrahan antaa anteeksi jokaiselle syntejään katuvalle, sekä Hän antaa verensä puhdistaa sydämen, ajatuksetkin, sekä antaa sydämeen taivaallisen ilon ja rauhansakin sydämeen!

Silloin, kun Herra alkaa vetää ihmistä: joko pelastukseen sillä tavalla, että ihmislapsi tajuaa syntisyytensä ja tahtoo muuttua, pelastua, puhdistuakin kaikesta väärästä, niin Herra on jo alkanut vetää ihmistä omakseen, lähelleen, ristinsä juurelle: nöyrtymään, sekä suostumaan: oman tahdon kuolettamiseen ja vain suostumaan Hänen tahtoonsa elämässään, ja suostuu ottamaan vastaan Hänen anteeksi antonsa ja armonsa, rakkautensakin! Siis tahtoo tulla Hänen omakseen. Syntisiähän me kaikki ollaan loppuun asti. Kukaan ei ole synnitön, ei yksikään. Vain Yksin Jeesus oli ja on synnitön,mutta ei kukaan muu ihminen. Mutta me, jo uudestisyntyneet Jumalan lapset ja syntimme anteeksi saaneet, olemme armahdettuja syntisiä. Mutta meidänkin on tehtävä parannusta päivittäin, eli joka päivä pyydettävä Jeesukseltamme syntejämme anteeksi, loppuun asti..ja uskottava myöskin ne sydämissämme anteeksi annetuiksi, saaduiksi ja siitähän nousee; ilo ja hyvä mieli, rauha sydämiimme!

Uskon, että Jumala kutsuu pelastukseen ihmisiä monin eri tavoin. Minulle Jumalan puhetta oli rakkaideni kuolemat ja oma lähes kuolemaan joutuminen pelastumattomana ja syntisenä, uskonnollisena nuorimmaiseni synnytyksen yhteydessä (tehon lääkärien mielestä minun ei olisi pitänyt selvitä, jäädä enään elämään). Mutta 2v siitä sit kuitenkin meni ennenkuin nöyrryin, kun en siinä hetkessä silloin vieläkään nöyrtynyt edes niin kovan koetuksenkaan edessä. Etsin Herraa, mutta Hän oli aivankuin hiljaa, enkä kokenut mitään, vaikka juoksinkin Sanan kuulossa; olin kuin tyhjä ... Minua koeteltiin loppuun asti, kunnes sitten sain kuin sainkin tulla uskoon kohta 37v Kiitos siitä ainiaan Herralleni ja Vapahtajalleni Jeesukselle Kristukselle, joka ei antanut minun silloin kuolla lääkärien käsiin, uskomattomana, jolloin oisin ollut menossa kadotuksen kauhuihin...! Mutta Isä antoi jatkoaikaa, onko Hän antanut sinullekin jatkoaikaa tulla uskoon sekä Jeesuksen seuraajaksi? Jos on niin: Älä ohita sitä hetkeä, kutsuaan, kun Hän vielä kerran on antava sinullekin uuden etsikkoajan, tullaksesi uskoon. Ja pääset taivaan kotiin kuoltuasi! Voi sitä ilon ja kiitoksen päivää, silloin kun se tapahtuu! Kiitos Jeesus!!

Monet ihmiset ovat kuin ns. tuputettu täyteen perinnäissääntöjä sekä uskonnollisuuden kaavoja ja siksi heidän on hyvin vaikeaa; tajuta olevansa syntisiä ja tarvitsevansa muutosta, pelastusta, uskoontuloa; Jeesuksen verisen ristin juureen menoa. .Heidät on aivankuin tuuditettu vääränlaiseen rauhaan; "Olet lapsena kastettu ja konfirmoitu, sinetöity uskovaksi jo ja siksi olet jo taivastiellä, ja pelastettu." Mutta tämä on Saatanan tuoma valheoppi, ei totuus, ei todellakaan. Ja sitten kun he, nuo uskonnolliset vaikkapa sairastuu, niin he eivät osaakaan, ymmärräkään etsiä Jeesuksen apua, koska heille Jeesus on vain seimenlapsi, ei Pelastaja, eikä myöskään Parantaja. Heillä on Jumala, mutta ei Vapahtajaa, ei ole Jeesusta Kristusta. Jeesus on kuin kirosana heille, eipä juurikaan muuta.

Niin varmasti tämäkin mies oli kuullut kyllä Jeesuksesta, mutta se ei ollut kolahtanut mitenkään, tai hänkin ajatteli Jumalan riittävän; "mitä sitä nyt enään mitään Nasaretin miestä tarvitaan; onhan minulla jo Jumala." Mutta sitten eräänä päivänä, kun hän taas oli siellä lammikon luona, niin hän kohtaakin Jeesuksen, joka kysyy häneltä: "Tahdotko tulla terveeksi?!" Mahtoi siinä se mies olla ihmeissään, että; miksi ihmeessä tuo mies tulee häneltä sellaista kysymään, kun kaikki tiesivät, ettei kukaan mene sen lammikon luokse, muuta varten, kuin vain parantuakseen vaivoistaan..Ja nyt Jeesus kysyy; Tahdotko..? Kukapa ei tahtoisi tulla terveeksi, aivan varmasti kaikki. Niin tämäkin mies tahtoi..

Mutta nyt ei selvästikään edes ollutkaan tarkoitus, että se mies pääsisi sinne lammikkoon, ei! Hän olisi toki voinut tulla sielläkin terveeksi, tai sitten ei, mutta kenelle hän silloin olisi antanut kunnian ja kiitoksen parantumisestaan? Ei ainakaan Jeesukselle, jos se vesi siellä lammikossa olisi hänet parantanut. Mietippä tätä asiaa!

Nyt ei siis tarvittukaan menoa jonnekin veteen, parantuakseen, ei! Vaan ja ainoastaan Jeesuksen kohtaamista ja Häneen turvautumista, ja uskomista, ehkä jopa sen myötä uskoontuloakin ja uudestisyntymistä elävään uskoon..Vain käden ojennus kohti Jeesusta ja pyyntö, sekä sydämen halu muuttua, pelastua, parantua, saada synnit anteeksi, se riitti ja niin se riittää tänäänkin. Ei se ole mitään vaikeaa, jonka vin jotkut osaisivat, ehei. Se on vain sydämen sekä katseen kohotus, käden ojennus kohti Golgatan Herraa, Jeesusta Kristusta, Jumalan aino syntyistä Poikaa kohden,sekä sydämen pyyntö; "Herra Jeesus, auta minua, anna minun syntini anteeksi ja paranna minut, anna minulle uusi elämä Sinun läheltäsi! Kiitos Jeesus!!"

Saat uskoa, tai olla uskomatta, mutta mitään poppamiehiä, tai edes naisia ei tarvita, eikä tartte juosta eri parantajien käsien alla hakemassa siunausta ja parantumista, ei! Vaan ja ainoastaan; Jeesukseen turvautumista, Häneen uskomista ja meille jo pelastuneille: Kuuliaisuutta, sekä lihan tahdon kuolettamista, joka päiväistä parannuksentekoa ja hyväksyä se totuus, mitä juuri nyt sitten onkin elämässämme, sillä Herra Voimuuttaa sen silmänräpäyksessä aivan toiseksi,täysin uudeksi, vaikkapa parantaa oman rukoushetkesi aikanakin sinut ja tehdä terveeksi, jos Hän niin vain tahtoo. Usko Hänen mahdollisuuksiinsa. Ne ovat äärettömät!

Hoos. 6:1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.

Ole rohkea! Tämä laulu vielä lopuksi; "Joka janoaa"