Näinä vaikeina aikoina Jumala toimii pienissä puitteissa

[rita4]

Meillä on pohjoismaissa nykyisin sekä hengellisesti että moraalisesti hyvin vaikea tilanne. Jumalan suuren armon tähden Hän kyllä kohtaa yhden ihmisen siellä ja toisen täällä, herättää ja antaa uskon armon. Pian nämä uudet uskovat huomaavat, että hengelliset olot ovat kurjat. Meillä on moniin tällaisiin ihmisiin yhteys. He yrittävät puhua toisten tunnustavien kristittyjen kanssa hengellisistä asioista, mutta toteavat, etteivät he puhu keskenään samaa kieltä eivätkä he ymmärrä toisiaan. Sitten he koettavat keskustella pappien ja muiden julistajien kanssa, mutta eivät tule ymmärretyiksi.

Tämän jälkeen he jäävät ihmettelemään samaa asiaa, mitä me ihmettelimme vuosia siten: ”Mikä minua vaivaa, mikä minussa on vialla…" ja mikä mahtaa vaivata noita julistajia, jotka saattavat kyllä sanojen tasolla puhua ”raamatullisesti”, mutta joilta emme kuitenkaan saa mitään hengellistä ravintoa. He eivät näe kristillisyyden tilannetta samalla tavalla kuin me.

Samalla näyttää siltä, että kirkot ja järjestöt eivät kykene arvioimaan oman yhteisönsä julistuksen ja opetuksen sisältöä. Ne, jotka näkevät hengellisen tilanteemme oikein, ovat harvassa. Ja heistä osa ajattelee, etteivät asiat voi olla niin huonossa kunnossa kuin miltä ne näyttävät.

Tällaisina aikoina meidän on tärkeä muistaa, että Jumala toimii ja hän luo uutta elämää kaikissa oloissa. Tämä Jumalan luoma elämä voi vaikeina aikoina näyttää hyvin mitättömältä, mutta sitäkin koskee lupaus: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” (Matt. 12:20).

Tämän perusteella kristittyjen ja kirkkojen ei tietenkään ole lupa opettaa huonosti. Kokonaistilanne on nyt vakava, vaikka näemmekin valonpilkahduksia. Vastuussa olevista liian monet eivät osaa kantaa vastuutaan, he eivät osaa arvioida omaa ja muiden opetusta ja tapahtumia kirkoissa ja järjestöissä.

Tämä on huolestuttavaa. Sillä Jumala ” on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta” kirjoittaa Paavali ja jatkaa: ”minun evankeliumini mukaan.…” (Room. 2:16). Siksi ihmisiä tulisi valmistaa tätä tulevaa päivää varten.

Meidät tuomitaan sen muukaan, mikä on sydämemme suhde Jumalan evankeliumiin. Onko evankeliumi avattu ja kirkastettu sinulle oikealla tavalla? Salli Jumalan, Sanansa ja Henkensä kautta, avata sinulle armon evankeliumi. Rukoilkaamme itsellemme ja kansoillemme herätystä.

Hermod Hogganvik
(Norjankielestä suom. POM)

[rita4]

Meillä on pohjoismaissa nykyisin sekä hengellisesti että moraalisesti hyvin vaikea tilanne. Jumalan suuren armon tähden Hän kyllä kohtaa yhden ihmisen siellä ja toisen täällä, herättää ja antaa uskon armon. Pian nämä uudet uskovat huomaavat, että hengelliset olot ovat kurjat. Meillä on moniin tällaisiin ihmisiin yhteys. He yrittävät puhua toisten tunnustavien kristittyjen kanssa hengellisistä asioista, mutta toteavat, etteivät he puhu keskenään samaa kieltä eivätkä he ymmärrä toisiaan. Sitten he koettavat keskustella pappien ja muiden julistajien kanssa, mutta eivät tule ymmärretyiksi.

Tämän jälkeen he jäävät ihmettelemään samaa asiaa, mitä me ihmettelimme vuosia siten: ”Mikä minua vaivaa, mikä minussa on vialla…" ja mikä mahtaa vaivata noita julistajia, jotka saattavat kyllä sanojen tasolla puhua ”raamatullisesti”, mutta joilta emme kuitenkaan saa mitään hengellistä ravintoa. He eivät näe kristillisyyden tilannetta samalla tavalla kuin me.

Tämä jotenkin kuin alkoi puhutella minua, kun olen niin paljon miettinyt juuri tämän ajan kristillisyyttä, opetuksia, joissa on kyllä sanat, mitä esim pastorit puhuvat raamatuistaan, mutta niissä teksteissä ei ole Jumalan Henki kuitenkaan läsnä. Miksi näin? Entäpä ne vasta uskoontulleet, niin mitä he saavat irti tämän päivän seurakunnissa niistä opetuksista, tai niiden toiminnasta niissä, kun Jumalan Sana ei enää kuin saakkaan tehdä sitä työtä sydämissä, jota sen pitäisi tehdä, ja jossa Pyhä Henki saisi avata Sanaa, sekä laittaa myöskin parannuksen paikalle, jos siihen ilmenee syytä.

Totta, Jumala tekee koko ajan työtä ja pelastaa ihmisen sieltä ja toisen täältä, kun he huutavat Häntä avukseen. Mutta minä en usko, enkä ole oikeastaan koskaan edes uskonut mihinkään massa herätykseen, ei. Puhutaan kyllä paljonkin herätyksestä, mutta miksi sitä ei tapahdu, tai ei näy, ei kuulu? Onko Jumala edes luvannutkaan mitään isoa herätystä tässä ajassa tapahtuvaksi? Vastaa sinä..

Niin minun mielestäni se, kun vain kaivataan ja odotetaan jotain suurta tapahtuvaksi, niin voisiko se olla myöskin osasyynä siihen, ettei enää tahdota edes pitäytyä Raamatun Sanan Totuudessa ja saarnata Jeesusta Kristusta, joka tahtoo pelastaa; nöyrtyneen ja katuvan, syntinsä, sekä pahuutensakin myöntävän Hänen edessään, ja joka tahtoo muuttua, uudestisyntyä Elävään uskoon ja hyljätä entinen elämäntapa, tms..Tulla taivastien kulkijaksi ja lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta..

Herran tahto on minun mielestäni se ja uskonkin, että: se on monien muidenkin Herraa lähellä elävien tahto, sekä ajatus, että; Jeesus kohtaa aina kerrallaan; vain yhden ihmisen ja tahtoo pelastaa hänet. Luetaanpa Raamatusta siitä, mikä puhuu sanojeni tulevan Herran Hengen kautta, eikä vain minun omasta luulostani asian tiimoilta. Kun olet lukenut Raamattuasi, niin oletko koskaan pysähtynyt miettiin sitä tosi seikkaa, että;"Kun Jeesus kulki eri paikoissa, isoissakin kansanryhmissä, niin silti Hän aina etsi ja löysi, sekä kohtasi: vain yhden ihmisen. Ei monia, ei laumaa, vaan ja vain yksi arka sielu sai kohdata Mestarinsa ja Vapahtajansa ja pelastui"!

Toki Hänen luokseen monestikin tuotiin sairaita, sekä riivaajahenkin vaivaamia, ja Hän paransi heidät kaikki, koska se oli Hänen tehtävänsä, jonka Hän oli saanut Isältään. Mutta kun Hän kulki ja tiesi esim siellä Betesan lammikolla makaavan halvatun, joka oli sairastanut jo pitkään, niin Hän sanoi sairaalle; "Tahdotko tulla terveeksi?"

Joh.5:
1 Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.
2 Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi on hepreaksi Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää.
3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja kuivetustautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.
4 Sillä enkeli ajallaan astui alas lammikkoon ja kuohutti veden. Se, joka sitten veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä astui siihen, tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa.

5 Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.
6 Kun Jeesus näki hänen makaavan siinä ja tiesi hänen jo kauan aikaa olleen sairaana, hän sanoi hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"

7 Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu. Kun minä olen menemässä, toinen menee sinne ennen minua."
8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."
9 Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta tuo päivä oli sapatti.

Näitä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta Jeesuksen sydämellä oli, ja on halu kohdata jokainen ihminen henk. koht. Ja ketäänhän Hän ei pelasta, eikä paranna väkisin, ei, vaan Hän aina kysyy jokaiselta; Tahdotko..?

Se, mihin olen jo pisempäänkin kuin törmännyt ja joka on aina yhtälailla ihmetyttänyt minua, niin se on se tosiasia, että;"Vaikka puhunkin uskovan ihmisen, tai jopa pastorin kanssa, niin he ei kuin ymmärrä puhettani, koska me ajattelemme uskon asioista, tai uskovan elämästä eri tavalla.", Ei siis enää löydykään, kuin vain hyvin harvoja, joiden kanssa on sama ajatus Raamatun ilmoituksestakin, ja on se ihana; uskovien yhteys, sekä kaipuu päästä kerran kotiinkin, kirkkauten, ym..

Olen saanut mahdollisuuden käydä pitkin suomea monissa, monissa eri suuntienkin kokouksissa ja usein tyhjänä niihin menin,kuitenkin toivoen, että: saisin jotain henkeenikin, mutta vieläkin tyhjempänä ja jopa harmistuneena niistä olen pois lähtenyt. Etsin ja toivon Sanan leipää, sekä uskovien yhteyden kokemistakin, mutta olikin hyvin useissa seurakunnissa vain aivankuin minun vieroksumista, hyvä ettei kierretty eri kautta, ettei vain tarttenu tervehtiä..En nääs kuulunut heidän joukkoonsa, en ollut siis tervetullut, vaan häiritsijä.. Ja opetus oli niin maailmallista, vesitettyä Jumalan Sanaa, pelkkää rumpujen pauketta ja ylistystä, joka on näymmä korvannut rukouksenkin. Surullista!

Samalla näyttää siltä, että kirkot ja järjestöt eivät kykene arvioimaan oman yhteisönsä julistuksen ja opetuksen sisältöä. Ne, jotka näkevät hengellisen tilanteemme oikein, ovat harvassa. Ja heistä osa ajattelee, etteivät asiat voi olla niin huonossa kunnossa kuin miltä ne näyttävät.

Tällaisina aikoina meidän on tärkeä muistaa, että Jumala toimii ja hän luo uutta elämää kaikissa oloissa. Tämä Jumalan luoma elämä voi vaikeina aikoina näyttää hyvin mitättömältä, mutta sitäkin koskee lupaus: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” (Matt. 12:20).

Tämän perusteella kristittyjen ja kirkkojen ei tietenkään ole lupa opettaa huonosti. Kokonaistilanne on nyt vakava, vaikka näemmekin valonpilkahduksia. Vastuussa olevista liian monet eivät osaa kantaa vastuutaan, he eivät osaa arvioida omaa ja muiden opetusta ja tapahtumia kirkoissa ja järjestöissä.

Tämä on huolestuttavaa. Sillä Jumala ” on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta” kirjoittaa Paavali ja jatkaa: ”minun evankeliumini mukaan.…” (Room. 2:16). Siksi ihmisiä tulisi valmistaa tätä tulevaa päivää varten.

Tämä laulu vielä lopuksi; Aija Roivas - Anna voimasi