Tuli palakoon aina

[rita4]

Charles H. Spurgeon

"Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko." (3 Ms 6:13.)

Pitäkäämme yksityisen rukouselämämme tuli palamassa. Siitä hengellinen elämämme saa voiman. Kun henkilökohtainen rukouselämämme toimii, se sytyttää tulen myös perheen yhteisiin rukoushetkiin ja seurakunnan rukoukseen. Henkilökohtainen hiljentyminen on uskonelämän ydin, todiste sen olemassaolosta ja sen mittari.

Huolestuttava tilanne?

Pyrkikäämme hiljentymään säännöllisesti ja usein. On hyvä yrittää varmistaa, ettei meitä silloin häiritä. Harras rukous voi paljon. Eikö sinulla ole rukousaiheita? Voit rukoilla seurakuntasi, sen pastoreiden, itsesi, lastesi, sukulaistesi, naapureittesi, maasi ja Jumalan valtakunnan puolesta kaikkialla maailmassa.

Tutkikaamme itseämme: Onko henkilökohtainen hartauselämämme menettänyt merkitystään? Palaako henkilökohtaisen rukouksen liekki vain vaivoin? Jos tämä tuli on tukahtumaisillaan esimerkiksi maailmallisuuden alle, se himmentää perhehartauksiemme tulta. Emme kykene enää myöskään vaikuttamaan hengellisesti seurakunnassa tai maailmassa samalla tavoin kuin ennen.

Jos näin on, tilanne on hälyttävä. Anokaamme itsellemme katuvalla sydämellä armon ja rukouksen henkeä.

Rakkauden liekki

Tuli ei saisi myöskään sammua sydämemme alttarilta. Jumalan silmissä sydämemme on todella kuin kultainen alttari. Jumala iloitsee nähdessään omiensa sydänten hehkuvan rakkaudesta Häntä kohtaan.

Antakaamme Jumalalle sydämemme. Antakaamme Hänen täyttää se rakkaudellaan. Anotaan, että Hänen armostaan tuo tuli ei koskaan sammuisi. Vain Herra itse kykenee hoitamaan rakkautemme liekkiä.

Monet viholliset yrittävät sammuttaa sydämemme rakkauden tulen. Kun näkymätön Käsi kaataa siihen pyhää öljyä, liekki palaa yhä kirkkaammin. Käyttäkäämme Raamatun sanaa polttoaineena rakkautemme tulelle, sillä sen sanat ovat kuin hehkuvia hiiliä. Viipykäämme ennen kaikkea paljon Jeesuksen edessä.

[rita4]

Niin.. rukoileminen! Kuinka tärkeää se onkaan meille ihan joka ainoalle uskossa elävälle. Mutta kuinka usein saattaa tulla kuin tunne, ettei ole mitään oikein sanottavaa. Niinpä, se on ihan normaalia, eikä sitä pidä säikähtää, tai alkaa kokea huonoa omaatuntoa, tms.. Se vain.. niin, sekin vain kuuluu uskossa elämiseemme. Ei aina voi olla poutapäiviä, eikä aina ole ihanaa tulenomaista palavuutta rukouksissammekaan. Voi, kunpa olisikin, mutta ei vain ole ja sekin on vain hyväksyttävä.

Rukoustaan voi harjoittaa siten, että; vain kertakaikkiaan päättää mennä ristin juurelle, sekä pysähtyä, ja hiljentyä rukoilemaan. Herra haluaa meidän viettävän kaiken aikamme rukouksessa ollen, sillai itseksemme rukoillen ajatuksissamme, kun teemme työtämme, tai ulkoilemme, tms.. Niin, mitä useammintahdomme hiljentyä rukoukseen ja tahdomme kiittää Isää, kaikesta, niistä vaikeistakin asioista, niin siten uskomme kasvaa, sekä haluamme olla yhä useammin juttelemassa Herrammekin kanssa; rakastumme Häneen yhä vain syvemmin. Se on.. kuin joku puhaltaisi hiillokseen ja kas vain; tulihan syttyy sittenkin. Ja rukous alkaa kuin palaa sydämessämme ja Jumalan Hengessä, kun Pyhä Henki saa ohjata sitä Herramme tahdon mukaan.

Minulle rukouksesta on tullut rakas, sekä tärkeä asia; elämäni asioiden juttelussa Herrani kanssa. Se ei ole vastenmielistä,kun sydän kaipaa saada olla Jeesuksen kanssa, vaan päinvastoin; se on; jatkuva halu saada olla yhteydessä Luojaani ja Herraani Jeesukseen Kristukseen. Öisinkin sydämeni kaipaa saada olla rukouksessa Herrani ristin juurella. Sitä voisi kuvata rakkaudeksi sulhastaan kohtaan, kun haluaa olla kanssaan yhteydessä rukouksen kautta.

Todellakin, jos koet sen kuin taakkana, tai velvollisuutena rukoilla, niin oisko aika pyytää Herraa sytyttämään sydämeesi halun palvella ja olla Hänen kanssaan yhteydessä: rukouksen kautta useamminkin ja palavammin? Kun sitä vilpittömästi vain pyydät, niin saat huomata miten sinua alkaakin kiinnostaa yhä useammin mennä rukoukseen, jutteleen asioitasi Jeesuksen kanssa. Eihän sen rukouksen tartte olla pitkä, eikä niin hienokaan, vaan avaa vain pieni ja ehkä arkakin sydämesi sepposen selälleen; ja ole avoin sekä rehellinen. Anna tuskasi tulla ulos, kuin mielihyväsi ja kiitoksesikin. Rukoushan ei saa olla pelkkää pyytämistä, vaikka ainahan sitäkin on toki mukana siinä. Vaan, sen olisi hyvä olla enempikin: Herran äänen kuuntelemista, ja oikein pyytää; "Puhu minulle Herra, neuvo, ohjaa minua Henkesi kautta, sekä; anna minun syntini anteeksi, sekä vahvista minua, niin että voisin olla käytössäsikin, tms!"

Rukouksen kautta sinä alat kuin muuttua pikku hiljaa enempi Herran tahdon mukaiseksi, kuin se sinun oman tahtosi (lihasi) tahdon mukaisena, pysymisenä. Rukous on samalla myöskin, kuin lihantahdon kuolettamista ja ristiinnaulitsemista, jotta Herra voisi meitä paremmin käyttää työssään. Se on nimenomaan; Suostumista Isän Jumalan tahtoon! Suostutko?

Rakkauden liekki

Tuli ei saisi myöskään sammua sydämemme alttarilta. Jumalan silmissä sydämemme on todella kuin kultainen alttari. Jumala iloitsee nähdessään omiensa sydänten hehkuvan rakkaudesta häntä kohtaan.

Antakaamme Jumalalle sydämemme. Antakaamme hänen täyttää se rakkaudellaan. Anotaan, että hänen armostaan tuo tuli ei koskaan sammuisi. Vain Herra itse kykenee hoitamaan rakkautemme liekkiä.

Monet viholliset yrittävät sammuttaa sydämemme rakkauden tulen. Kun näkymätön Käsi kaataa siihen pyhää öljyä, liekki palaa yhä kirkkaammin. Käyttäkäämme Raamatun sanaa polttoaineena rakkautemme tulelle, sillä sen sanat ovat kuin hehkuvia hiiliä. Viipykäämme ennen kaikkea paljon Jeesuksen edessä.

Pidetään rakkaat huolta siitä, ettei mikään asia maailmassa saiai rakkauttamme Herraamme kohtaan sammumaan. Jos sinusta tuntuu ettet osaa mielestäsi oikein rukoilla, niin älä lannistu, sillä ei ole maailmankaikkeudessa olemassakaan yhtän sellaista rukousta, joka on osoitettu Jumalallemme, ja jota Hän ei myöskin kuulisi ja siihen myöskin pian jo reagoisi ja myöskin vastaisi tahtonsa mukaisesti. Et siksi edes voi olla huono rukoilija, koska etsit apua, sekä vastausta elämäsi asioihin ja tilanteisiin parhaalta taholta, johon kukaan muu ihminen ei edes voisi antaa niin täydellistä ja oikeaa vastausta, sekä apuaan asioihisi, olipa ne sitten ihan mitä tahansa, mitä elämään kuuluu..

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13 Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Sanon vielä loppuun tämän yhden, ehkä jopa elämämme tärkeimpiä asioita; mistä Herra on ainakin minulle usein muistuttanut ja nuhdellutkin minua siitä, kun olen ajatellut nurjasti niistä ihmisistä, joiden takia on ollut vaikeuksia, sanoja, joita olen itse sanonut, tai minulle on sanottu, ym.. Niin mikä niissä kaikissa tilanteissa on kuitenkin ollut Isän Jumalamme tahdon mukaan se tärkein, niin sehän on pyrkimys siistimään oma suunsa, ettei tuo petollinen kieli aiheuta kenellekään mitään pahaa, kuin myöskin se, että; pyritään anteeksi antoon ja vain siunaamaan, ei kiroamaan. Ja siihen jos mihin me kukin tarvitsemme rukoukseen menoa, sekä puhdistautumista lihan mielen teoista. Niin kuin Raamattukin meitä opastaa, niin: pyrkikäämme sopuun ja rauhaan, sekä toinen toistemme kunnioittamiseen ja jos ja kun tulee jotain, joka rikkoo ystävyyden, niin pyrkikäämme mahdollisimman pian sopimaan erimielisyydet ja sen jälkeen taas kulkemaan yhdessä sitä kaitaa taivastietä kohti kirkkauden rantaa; parhaimmassa sovussa, sekä toinen toistamme rakastaen; Kristuksen rakkaudella!