VOIKO JUMALAN ÄÄNTÄ KUULLA?

[rita4]

Oletko kuullut Raamatun tapahtumista, joissa joku ihminen on kuullut Jumalan äänen korvillaan yhtä selvästi kuin kuullaan toisen ihmisen puhe?

Raamatussa

Eräs tällainen oli nuori poika Samuel. Hän asui Eeli-nimisen ylipapin kodissa valmistautuessaan nuoresta asti tulevaan suureen tehtäväänsä. Kerran tapahtui hämmästyttävä juttu, kun Samuel-poika kuuli yövuoteellaan, että joku kutsui häntä: "Samuel, Samuel!" Näin kävi jopa kolme kertaa. Joka kerran Samuel juoksi Eelin luokse ilmoittautumaan, että oli tullut kutsusta.

Kolmannen kerran Eeli käsitti, että Jumala oli itse puhutellut Samuelia. Eeli osasi neuvoa, että Samuel menisi nukkumaan, mutta jos häntä vielä kutsutaan, hän vastaisi Jumalalle:"Puhu, Herra, palvelijasi kuulee."

Näin kävi, ja Samuel toimi ohjeiden mukaan. Silloin tämä, iältään vielä poikanen, sai omilla korvillaan kuulla, mitä asiaa Jumalalla oli pappi Eelille kerrottavaksi.

Tämä tapahtui sellaisena historian aikana, jolloin suuri osa ihmisistä ei välittänyt Jumalasta. Kylläpä lapsi saattoikin olla tärkeä Jumalan työssä!

Nykyään

Tänäänkin voi kuulla samalla tavalla, vaikka se onkin melko harvinaista. Tavallisempaa tietääkseni on "kuulla" Jumalan ääni ikään kuin pään sisällä voimakkaana ajatuksena. Se on aivan erilainen kuin oma ajatus. Se on tavallaan pään sisällä oleva ääni. Minullakin on juuri tällaisesta kokemuksia. Näin voi saada ennakkoon jonkin tärkeän tiedon.

Luomistyö on aivan käsittämättömän huikea juttu. Esimerkiksi ihmisen korva. Siinä on jos minkälaista osasta, jotka huolehtivat, että ääni menee lopulta hermorataa pitkin aivoihin ja ymmärrämme sen sisällön.

Teksti: Leena Heiskanen

[rita4]

Oletko kuullut Raamatun tapahtumista, joissa joku ihminen on kuullut Jumalan äänen korvillaan yhtä selvästi kuin kuullaan toisen ihmisen puhe?

Tämä aihe on ainakin minusta hyvinkin mielenkiintoinen ja yksi syy siihen on oma kokemukseni vuonna 2006, jota vielä monia vuosiakin myöhemmin mietin ja joka laittaa pienelle, sekä arallekin paikalle Herramme edessä.

Olin tapani mukaan rukouksessa polvillani keittiömme sohvan edessä keskellä kirkasta päivää. Olin yksin kotona, koska mieheni oli töissä ja poikani veljellään. Muistan kuinka rukoilin siinä erään vanhan naisihmisen puolesta, jota olin käynyt auttelemassa ja aina sit hänen kanssaan luettiin Raamattua ja laulettiin heng lauluja hänen kanssaan. Hän asui sillä kylällä missä itsekin silloin asuin. Hänen poikansa oli hiljan kuollut äkillisesti. Niin, silloin, kesken rukoukseni, kun olin vain hiljaa, niin kuin aina pyrin olemaan, jotta voisin kuulla Jumalani puheen sydämelleni, niin silloin se tapahtui aivan yllättäen..

Siinä kuin odottaessani Herran neuvoja ja puhetta sydämelleni; kuulin ihan näillä omilla korvillani; sellaisen miellyttävän, matalan miehen äänen ja hän puhui minulle sillai, kuin lempeästi ja kehotti minua menemään sen mumman luokse, jonka luona oli aina välillä käynyt, koska hän oli myöskin uskova ihminen. Se ääni pyysi minua kertomaan hänelle, että: hänen poikansa on pelastunut, eli päässyt perille.

Se oli niin Mahtava kokemus, jota en koskaan tule unohtamaan. Se oli Herra, joka puhui minulle rakkaudellisesti, mutta ymmärsin samalla, että minun on tehtävä niinkuin Hän kehotti minua tekemään. Mutta olinhan minä ihmeissäni ja vain mykistyneenä kuuntelin Hänen sanojaan, puhettaan. Siinä Hän seisoi eteisen oven vieressä, mutta mitään en silti nähnyt, ääni vain kuului ja selvä, sekä ymmärrettävä, lämmin, etten sanoisi, ihan kuin rakkaudellinen, ei pelottava ääni, puhe, joka rohkaisi minua ja Hän pyysi minua viemään lohdutuksen sanoja sille mummalle.

Se oli niin todellista, eikä se ollut mitään ns. luulottelua, vaan ihan selvä, voimakas ääni ja puhe: lempeä ja rauhallinen miehekäs puhetyyli, ja ääni. Kiitos Isä, kun sen sain silloin kuulla! Halleluja! Ja lähdin heti sille mummalle kertoon sen ilouutisen.

Ja olihan hän ihmeissään, mutta iloissaan, kun oli pelännyt, että hänen rakas jo iällä oleva poikansa, joka oli kerran ollut ihanasti uskossakin, niin että nyt hän olisikin kuollut uskosta osattomana, vääränlaisen elämän tyylinsä takia. Mutta minä uskon, sekä tiedänkin sen yhä vieläkin pitkiä aikoja sitten sen tapahtuman jälkeenkin, että tämä mies, jota silloinen mieheni oli puhuttanut uskonasioista aina silloin tällöin, niin Herra kuuli varmasti hänen avunpyyntönsä ja pelasti hänet siellä missä hän sitten olikin, niin kuin kerran Jeesus sanoi ristillä: ryövärillekin, että;

Luuk. 23:43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Nykyään

Tänäänkin voi kuulla samalla tavalla, vaikka se onkin melko harvinaista. Tavallisempaa tietääkseni on "kuulla" Jumalan ääni ikään kuin pään sisällä voimakkaana ajatuksena. Se on aivan erilainen kuin oma ajatus. Se on tavallaan pään sisällä oleva ääni. Minullakin on juuri tällaisesta kokemuksia. Näin voi saada ennakkoon jonkin tärkeän tiedon.

Luomistyö on aivan käsittämättömän huikea juttu. Esimerkiksi ihmisen korva. Siinä on jos minkälaista osasta, jotka huolehtivat, että ääni menee lopulta hermorataa pitkin aivoihin ja ymmärrämme sen sisällön.