seniorit 15.2.2026 07:04 (päivitetty: 15:03)
Elina Rautio RV
Jumala on kautta herätyksen historian kutsunut kristittyjä palvelemaan toisia diakonian kautta, Vapaakirkon missiopalvelutiimin diakoniatyön yhdyshenkilö Kristian Vilkman sanoo. Kuvassa kohtaaminen ViaDia Senioritalossa Vihdissä. (Satu Kulta)
Valtamedia antaa ymmärtää, että maamme vanhuksia ei voi enää hoitaa hyvin. Tähän haluaisin antaa vastineen: hyvä ja arvokas hoito on mahdollista tänäkin päivänä, kun vain siihen on halua, kristillisen Helmi Seniorikodit Oy:n toimitusjohtaja Tanja Laine sanoo.
– Kristillistä vanhustyötä tehdään sydämellä ja siten, että ihminen otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti, hengellisine tarpeineen, ViaDia ry:n vanhustyön yhdyshenkilö Satu Sällälä lisää.
Kristillisille vanhuspalveluille olisi tilausta. Suomen Vapaakirkon diakoniajärjestö ViaDia ry:llä on jopa tilastotietoa siitä, että maahan kaivattaisiin lisää kristillisiä palvelukoteja.
– Lähetimme syksyllä 2024 kyselyn seurakuntiin ympäri Suomea ja kysyimme: ”Olisitko sinä tai läheisesi halukas asumaan kristillisessä ViaDia-kodissa?” Vastauksia saimme 539, ja niistä 85,2 prosenttia oli kyllä-vastauksia, vihtiläisen ViaDia Senioritalon ja ViaDia Länsi-Uusimaa ry:n toiminnanjohtaja Satu Kulta sanoo.
Kyselyssä kävi lisäksi ilmi, että jopa 95,3 prosenttia toivoisi nimenomaan kristillistä palveluasumista siinä vaiheessa, kun itsenäinen asuminen on vaikeutunut.
– Tarpeeseen voisi vastata eri tavoin. Voisi olla senioriasumista, yhteisöllistä asumista, ympärivuorokautista asumista, perhehoitoa tai lyhytaikaishoitoa.
Tanja Laine perusti oman seniorikotinsa Hollolan Kalliolaan vuonna 2015. Kymmenessä vuodessa 16-paikkainen kahden rivitalon yhteisö on laajentunut 28-paikkaiseksi viiden rivitalon kokonaisuudeksi.
– Nykyään henkilökuntaa on jo kokonaiset kolmekymmentä. Tarjoamme yhteisöllistä asumista terveydenhuollon luvilla, omalla sairaanhoitajalla ja lääkäripalvelulla.
Laine saa välillä muualtakin Suomesta kyselyjä, joissa ihmetellään, miksei kristillisiä palvelu- ja hoivakoteja ole enempää. Hän näkee tarpeen kasvaneen erityisesti siksi, että monissa palvelutaloissa kristillisen uskon harjoittaminen on rajoitettua.
– Moni ikäihminen on kuitenkin tottunut kristillisiin traditioihin ja kokee esimerkiksi hoitajan lausuman iltarukouksen tuovan hyvän mielen ennen nukkumaanmenoa.
Seniorikoti Helmessä kristillisyys näkyy muun muassa kerran viikossa pidettävinä hartaushetkinä sekä Raamatun, rukouksen ja hengellisten laulujen kulkemisena mukana yhteisön arjessa.
– Meillä on asukkaita eri kirkkokunnista, joten hengellisyyden harjoittamisella on kuitenkin tietyt, yhteiskristilliset raamit. Siten jokaisen on turvallista tulla tänne asumaan.
ViaDia ry:llä on unelmoitu kristillisestä palvelutalosta jo vuosia.
– Erinäisistä syistä hanke ei ole vielä toteutunut. Sen sijaan olemme saaneet lanseerattua vapaaseurakuntiin ystävärinkitoiminnan, jossa jokaisella seurakunnan vanhuksella on joku ihminen, joka käy hänen luonaan. Tämä toteutuu eri seurakunnissa eriasteisena, Satu Sällälä kertoo.
Lisäksi ViaDia Länsi-Uusimaa ry pyörittää STEA-rahoituksella ViaDia Senioritaloa, joka toimii ikäihmisten olohuoneena. Paikalle voi tulla viettämään aikaa tai osallistumaan harraste- ja vertaisryhmiin sekä monenlaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.
– Annamme myös ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi oikeanlaisten palveluiden löytämiseksi sekä tarjoamme digiohjausta ajanvarauksella ja ilman, Satu Kulta selventää.
– Kohtaamisia on viikoittain yli 500.
Nelisen vuotta sitten silloinen ViaDian toiminnanjohtaja Kristian Vilkman kokosi tiimin, jonka kanssa alettiin selvittää mahdollisuuksia ViaDia-kodin perustamiseen. Sällälä ja Kulta työstivät suunnitelmia pitkälle, mutta asia ei edennyt rahoituksen puutteen vuoksi.
– Uusi alku tuli viime keväänä, kun kuulimme, että lapsidiakoniatyön puolella on herännyt ajatus perhehoidon tarjoamisesta ViaDia ry:n rinnalle perustetun ViaDia Oy:n kautta.
– Ajattelimme, että miksemme voisi aloittaa myös vanhusten kristillistä perhehoitoa.
Tällä hetkellä ViaDia Oy:ssä kartoitetaan mahdollisuuksia ryhtyä sekä vanhusten että lasten perhehoidon palveluntuottajaksi.
– Emme ole poissulkeneet myöskään ajatusta ViaDia-kodista, mutta tämä olisi matalan kynnyksen alku. Tarkoitus olisi aloittaa toimeksiantopohjaisesta perhehoidosta, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa tarjota myös ammatillista perhehoitoa, Satu Kulta sanoo.
Käytännössä perhehoitajaksi ryhtyminen tarkoittaisi Perhehoitoliiton koulutuksen käymistä ja sen jälkeen oman kodin avaamista vanhuksille.
– ViaDian rooli olisi tukea ja auttaa niitä, joilla on ollut perhehoitajuus harkinnassa. Myös perhehoidon alettua järjestäisimme esimerkiksi live- ja etätapaamisia, joissa olisi mahdollisuus jakaa asioita ja rukoilla yhdessä. Mitä muuta kristityt perhehoitajat voisivat enemmän tarvita? Kulta toteaa.
Satu Sällälä ja Satu Kulta painottavat, että kristillisissä perhekodeissa erityisyys olisi juuri asukkaiden hengellisyyden tukemisessa. STEA-rahoitteiset ViaDian hankkeet eivät saa sisältää hengellistä toimintaa, mutta kristillinen vanhusten hoito saisi olla selkeän tunnustuksellista.
– Tarkoitus olisi myös tukea asukkaan seurakuntayhteyden säilymistä ja tehdä kiinteää yhteistyötä seurakuntien kanssa.
Vanhustyön ammattilaisille kristillisyys ei ole kuitenkaan vain traditioiden ylläpitämistä. Se on ennen kaikkea evankeliumin aikaansaamaa lähimmäisenrakkautta, joka ilmenee jokaisen kiireettömänä ja arvostavana kohtaamisena.
– Kristittyjen yksi tehtävä on pitää huolta heikommista, Tanja Laine sanoo ja muistuttaa Jeesuksen asettamasta kultaisesta säännöstä, jonka mukaan meidän tulisi tehdä lähimmäisillemme siten kuin toivoisimme itsellemme tehtävän.
Satu Sällälä unelmoi myös siitä, että kristillisessä perhehoidossa yhteisöllisyys voisi toteutua yli sukupolvien.
– Ihanteellisessa tilanteessa kodissa asuisi sekä lapsia että vanhuksia. Silloin olisi mahdollista oppia toisilta ja vanhempi polvi voisi siirtää tietojaan eteenpäin.
Sukupolvien yhteys voisi lievittää myös yksilökeskeisen yhteiskuntamme kansantautia, yksinäisyyttä.
– Haluaisin kannustaa jokaista huolehtimaan läheisistään. Ennen vanhaan vanhukset hoidettiin itse, nyt odotetaan, että yhteiskunta hoitaa heidät kokonaan. Voisimmeko me olla yhdistämässä yksinäisiä? Tanja Laine pohtii. l
Jumala on orpojen isä
ViaDia Oy:n perhehoidon toiseksi kohderyhmäksi suunnitellaan lapsia ja nuoria. Vapaakirkon missiopalvelutiimin diakoniatyön yhdyshenkilö Kristian Vilkman näkee, että kirkkokunnan peruskutsumukseen ja armoitukseen ovat kuuluneet alusta asti lapset, lähetystyö ja lähimmäiset.
– Heikossa asemassa olevista huolehtimiseen löytyy Raamatusta kehotuksia vaikka kuinka paljon. Minulle itselleni tärkeä on ollut Psalmi 68, jonka jakeessa 6 vastataan kysymykseen, millainen Jumala on: ”Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja.”
– Tässä mainitaan siis erityisesti lapset, joilla ei ole isää ja äitiä, sekä todennäköisesti iäkkäät yksin elävät ihmiset.
Vilkman uskookin, että kristityillä on erityinen syy lähimmäisten auttamiseen esimerkiksi perhehoidon kautta.
– Meillä ei ole sataprosenttisesti parempaa, ammatillisempaa ja kouluttautuneempaa väkeä, mutta meillä ihmeellinen neuvonantaja, Pyhä Henki.
Hän haluaa kannustaa kristittyjä erityisesti sijaisvanhemmiksi ryhtymiseen ja onkin ollut mukana kutsumassa brittiläistä yrittäjä-vaikuttajaa, sijaisvanhempaa ja The Sanctuary Foundationin perustajaa Krish Kandiahia Suomeen ensi kesäkuussa.
– On sanottu, että jos Ison-Britannian jokaisessa seurakunnassa yksi perhe ottaisi kotiinsa sijoitusta tai adoptiota tarvitsevan lapsen, maassa ei olisi ”orpoja”.
Vilkman haluaa levittää näkyä seurakunnista, joissa lapset kohdataan siten kuin Jeesus heidät kohtasi maanpäällisen elämänsä aikana.
– Jeesus on niin valloittava persoona, että uskon lasten juosseen hänen syliinsä. Uskon, että hän nosti heidät ylös ja pyöritti heitä ilmassa.
– Tämä kuva kertoo siitä, miltä kristillinen lapsidiakoniatyö voisi parhaimmillaan näyttää.
