Kerran pelastunut, aina pelastunut?

[rita4]

Tom Harris

Oppi "Kerran pelastunut, aina pelastunut", jota kutsutaan myös nimeltä "ikuinen varmuus" on ollut suuren keskustelun kohteena. Mitä Raamattu sanoo pelastuksesta?

Tämän opin tueksi käytetään usein jaetta Joh. 10:28: ... he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Aivan oikein; kukaan ei voi riistää heitä Jeesukselta, mutta he voivat itse asettaa itsensä Jeesuksen ulkopuolelle.

Johanneksen Evankeliumin luvussa 15 jakeessa 4 Jeesus sanoo opetuslapsilleen:Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Ja edelleen jakeessa 6: Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

Pelastus sisältää ehtoja

Jokainen lupaus pelastuksesta sisältää ehdon. Lupaukset kuuluvat meille, jos täytämme ehdot. Luemme esimerkiksi Kol. 1: 21-23: Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina.. Huomaatko ehdon? jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois.. Paavali kirjoittaa jakeessa 1.Tim.1:19 joistain, jotka olivat hylänneet hyvän omantunnon ja haaksirikkoutuneet uskossaan.

Hepr. 3: 12-14:ssa saamme varoituksen: Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Tiedämme, että jos teemme syntiä, meillä on puhemies Isämme, Jeesuksen Kristuksen, Oikeamielisen luona. Jos todella suremme ja kadumme syntejämme, Jeesuksessa on anteeksiantoa ylen määrin. Vaarana on, että paadumme antamalla jatkuvasti periksi samoille synneille. Emme ole niin pahoillamme kuin langetessamme ensimmäistä kertaa siihen syntiin, paadumme yhä enemmän ja loppujen lopuksi meillä on paha ja epäuskoinen sydän ja menetämme varmuutemme. Tulemme pois elävästä Jumalasta. Asetamme itsemme hänen kätensä ulkopuolelle.

Kiusauksessa ei tarvitse langeta

Miten sitten voimme välttää tällaisen paatumisen, kun jatkuvasti koemme lankeavamme kiusauksessa? Evankeliumissa oleva ilosanoma on se, ettei meidän tarvitse jatkuvasti langeta kiusauksen hetkellä. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hepr. 4: 14-16

Näistä jakeista käy selvästi esille, että tarvitsemme apua juuri kiusauksen hetkellä. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Hepr. 2: 18. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä. 1.Piet. 4: 1-2. (UT 1938)

Älkäämme laiskistuko väärään varmuudentunteeseen asettaen pelastuksemme vaaraan, vaan tehkäämme, kuten Paavali kehottaa meitä Fil. 2: 12: Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte..

[rita4]

Oppi "Kerran pelastunut, aina pelastunut", jota kutsutaan myös nimeltä "ikuinen varmuus" on ollut suuren keskustelun kohteena. Mitä Raamattu sanoo pelastuksesta?

Tämän opin tueksi käytetään usein jaetta Joh. 10:28: ... he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Aivan oikein; kukaan ei voi riistää heitä Jeesukselta, mutta he voivat itse asettaa itsensä Jeesuksen ulkopuolelle.

Johanneksen Evankeliumin luvussa 15 jakeessa 4 Jeesus sanoo opetuslapsilleen:Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Ja edelleen jakeessa 6: Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

Niinpä; kuinkahan monet uskovat uskovat tuohon oppiin? Pelkäänpä pahoin, että aivan liian monet. Se on minusta vähän niinkuin sellainen: "puolustus ja kainalosauva" uskossaan, että: kun on kerta kerran tullut uskoon, niin sit sitä saakin elää melkolailla vapaasti ja ilman huolta, pelkoa, tai varomista, liikaa tekemästä syntiäkään. Miksi noin? Koska se on heille kuin heidän turvakkallionsa johon he turvautuvat ja uskovat, ja myöskin kuin; lupakirjansa lepsuun uskonelämään, ilman tarvetta kilvoitella uskossaan, tai jopa kuolla lihansa tahdolle, tai edes maailman tavoille ja tarjouksille. Se on heidän puolustuksensa, kun ovat haluneet elää lihansakin tahdon mukaisesti, ehkä jopa ihan synnissä eläen ja maailmaakin rakastaen..Olla yhtä sellaistenkin kanssa, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta Jumalan Pojaksi, tai Raamattua kaiken auktoriteetin julistajaksi, Isän Jumalan mielen mukaisesti.

Monet puhuvat kyllä Jumalan rakkaudesta ja miten pitää rakastaa toisia, mutta nuhdella sitten tuossa opissa ei enää saakkaan, koska kaikki on jo luvalllista, kun on tullut uskoon..Just? Noinkohan?

Hassuintahan tuossa kaikessa on se, kun he ovat niin kamalan rakkaudellisa olevinaan usein ja julistavat vapauttakin synneistä oppinsa perusteella, mutta sitten joku, josta he eivät vain pidä, niin se kyllä tuomaroidaan alimpaan H.. yhteisvoimin, ja pidetään uskotontakin pahempana. Ja voi miten se sitten onkin niin syntinenkin ja tottelematon ja ties mitä..Heillä kun on useimmiten valitettavasti aseenaan se lihan mieli, jota ei ole ristiinnaulittu joka päivä ristille kuivumaan, ei! Vaan se on saanut olla ihan rauhassa, ilman huolta, että jokin olisi väärin, vaan kuin viettää lokoisia hetkiä ja päiviä, vuosia, vuosikymmeniäkin eläen, sekä vahvistua, kasvaa, lihoa siellä: lepsussa kaiken sallivuudessaan ollen ja eläen hyvin omasta mielestään ainakin... On tultu sokeiksi itselleen..sekä Jumalan Sanan totuudellekin.

Minä olen joutunut uskossa olo vuosieni ja vuosikymmentenkin aikana monet kerrat kuulemaan puolusteluja juuri tuolle opinmuodolle, jota en edelleenkään allekirjoita, en todellakaan, päinvastoin.

Tuli mieleeni tämän Raamatunpaikka;

Johanneksen ilmestys 3
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

Saatan tietenkin olla väärässäkin, mutta mitä itse olen kokenut ja kuullut, niin tuon opinmuodon kannattajat eivät koe suurtakaan tarvetta parannuksen tekoon. Koska he eivät voi mielestään enää tehdä syntiä, kun ovat jo pelastuneet ja taivas odottaa satavamasti heitä. Kuinkahan monta kertaa olenkaan heidän oppiaan ja sen kaiken vääränkin hyväksymistään pohtinut, sekä surrut Herran edessä ollessani..

Tänään satuin kuuntelemaan tuolla kävelylenkilläni erästä veljeä, joka puhui uudesta jerusalemista ym.. Ja se tökki, vaikka puhuja olikin useimmiten puhunut ihan Raamatullisesti, siis asiaa, mutta nyt.. En voinut yhtyä sanoihinsa ja lopulta lopetin sen saarnan kuuntelun kesken. Olin eräistä asioista täysin eri mieltä kanssaan. Ja vaikka koitinkin nähdä kuin läpi mitä hän yritti sanoa, niin en voinut enempää kuunnella saman asian toisteluaan, miten kaikki uskoon kerran tulleet, siis uudestisyntyneet pääsevät taivaseen satavarmasti ilman pienintäkään epäilystäkään.. HM?

En voi allekirjoittaa sellaista oppia, opetusta, ajattelua. Ja laitan samalla itsenikin niiden joukkoon, jotka eivät pääse taivaan kotiin jos, siis JOS en, ei kilvoittele uskossaan loppuun asti, sekä, niin juuri, se monille niin inhottava sana; Tee parannusta ja tunnusta, hylkää, pesetä syntejään/sydäntään, suutaan, mieltään, ajatuksiaankin; rukouksessa ollen Jeesuksemme kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressään. Ja sehän on tehtävä; joka ikinen elämämme päivä. Minä itse tahdon kuolla lihani tahdolle, sekä maailmallekin Herrani avulla, sekä pysyä lujasti: verisen ristinpuun (Golgatan ristin) juurella, joka ikinen elämäni päivä; parannusta tehden, tahtoen muuttua, tulla lähemmäksi Herraani sekä myöskin Hänen tuntemistaankin..Kuolla itselleni ja maailman tarjonnalle, ..

Tahdotko sinä rakas ystäväiseni elää parannuksessa ja päästä siten kerran taivaaseenkin, kun Jeesus saapuu noutamaan omiaan tuuliin ja pilviin. Älä jää tänne ja usko valheen isää, saatanaa kun se eksyttää ja puhuu valhetta, opettaa valheitaan, jottet pelastuisi Karitsan häihin, vaan luulisit vain olevasi taivastiellä kohti taivaallista hääjuhlaa. ja eräänä päivänä tajuaisitkin jääneesi matkaseurueesta pois, joka haettiin ja jäitkin tänne vaivaan ja tuskaan itkemään, koska uskoit selviäväsi taivaaseen ilman parannustakin, ilman muuttumista..ilman kilvoittelua uskossasi. En pelottele, vaan sanon vain sen minkä minä ymmärrän Jumalankin tahdoksi ja se ei ole se, että kun kerran tulimme uskoon ja pelastuimme, niin muuta ei sitten enää tarvitakaan kuin srk yhteys ja ehtoollinen..Matteus 23:25-

Tuo Joh. 15 on hyvä lukea, koska siinähän aivan selvästi Jeesus sanoo, että ei riitä pelkästään astuminen uskontielle ja siinä sitten elät miten huvittaa, Ei! Kukaan ei voi elää uskoaan todeksi ja Herran tahdonkaan mukaan, joka ei tahdo kuolla lihansa tahdolle ja kuin pyrkiä parhaansa mukaan kilvoittelemaan uskossaan, niin että: se toisi iloa ja kunniaa Jumalallemme sillä omalla uskonelämällään. Minkälaista kunniaa tai iloa luulet tuovasi Isälle, jos et tahdo nöyrtyä Hänen sinuakin rakastavaan tahtoonsa, sekä alistua Hänen Sanansa alle tottelemaan?

Mietithän sitä! Sanon tämän, koska tahtoisin jokaisen tulevan ensiksikin uskoon ja elävän Raamatun ohjeen mukaan, joka on meille annettu oppaaksi ja josta ei saa ottaa, kuin irralleen jotain, jolla sitten puolustautuu, ei! Vaan Raamattu on kokonansa Totuus! Älä siksi irroita kättäsi Jeesuksen kädestä koskaan, vaan pyri elämään; rukoillen sekä parannustakin tehden, mutta kuitenkin vapaasta tahdosta ja iloiten, kun saat kasvaa siten uskossasikin. Pakkoahan ei ole.. Vaan sinä ja minä me itse: vastaamme sitten miten elimme elämämme uskovina ja olemmeko kerran taivaassa, vai onko näin niin kuin Raamattu sanoo;

Matt. 24:
37 Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
39 eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.

40 Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
41 Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.

42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

43 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
47 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',
49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Pelastus sisältää ehtoja

Jokainen lupaus pelastuksesta sisältää ehdon. Lupaukset kuuluvat meille, jos täytämme ehdot. Luemme esimerkiksi Kol. 1: 21-23: Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina.. Huomaatko ehdon? jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois.. Paavali kirjoittaa jakeessa 1.Tim.1:19 joistain, jotka olivat hylänneet hyvän omantunnon ja haaksirikkoutuneet uskossaan.

Hepr. 3: 12-14:ssa saamme varoituksen: Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Tiedämme, että jos teemme syntiä, meillä on puhemies Isämme, Jeesuksen Kristuksen, Oikeamielisen luona. Jos todella suremme ja kadumme syntejämme, Jeesuksessa on anteeksiantoa ylen määrin. Vaarana on, että paadumme antamalla jatkuvasti periksi samoille synneille. Emme ole niin pahoillamme kuin langetessamme ensimmäistä kertaa siihen syntiin, paadumme yhä enemmän ja loppujen lopuksi meillä on paha ja epäuskoinen sydän ja menetämme varmuutemme. Tulemme pois elävästä Jumalasta. Asetamme itsemme hänen kätensä ulkopuolelle.

Tästä nyt tuli hiukka pitkä, mutta jotenkin koin, että nämä kaikki olisi hyvä nostaa, kuin esiin. Älä turmele sydäntäsi, äläkä usko tuota hirvittävää valheopetustakaan, että kun tulit kerran uskoon, niin sen perusteella olisitkin mukamas ikuisesti pelastettu ja matkalla taivaan kotiin. Se on saatanan ovela juoni, sekä valhe, jolla se haluaa ihmisten tuudittautuvan tuohon valheeseen ja lopulta jäävän sen hallintaan..Eksyen, jopa luopuen todellisesta uskostaankin, elämään hirveässä valheessa, ja jos ei herää, tee parannusta, niin .. Missä sellainen sit viettää ikuisuutensa, kun taivaan portitkaan eivät aukea. Mieti sitä?