Jumalan periaate: Pojassa, ristin kautta

[rita4]

Esa Polso

Tarkastelen seuraavassa Raamatun kohtaa 2.Moos.17:8-16.Kohdassa on kerrottu eräästä tärkeästä tapahtumasta Jumalan kansan vaelluksen ajoilta. Jumalan kansa on aina matkalla oleva kansa, se on matkalla orjuudesta erämaan ja vieraan maan kautta luvattuun maahan - kotiin.

Tällä matkalla se kohtaa uskomattomia vaikeuksia. Niistä kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa joka sivulla. Samanlaisia vaikeuksia tuntee tänäänkin matkalla oleva Jumalan kansa sisimmässään.

Raamatunkohtaamme edeltävät luvut kertovat napisevasta kansasta. Tyytymättömyys nousi sisältä, ihmisten sydämestä. Sananpaikassamme matka esteeksi tuli Amalek. Hän edustaa kaikkea sitä, mikä Jumalan kansan ulkopuolelta nousee matkan esteeksi. Amalek sanoo: "Et ikinä pääse perille." On siis taisteltava, taisteltava teoissa ja rukouksissa.

Koko seurakunta taistelee; sotilaat taistelevat konkreettisesti, Mooses, Aaron ja Hur taistelevat rukouksissa "siis konkreettisesti." He nousevat vuorelle, josta taistelu näkyy ja josta heidät nähdään. Kaikki ovat tietoisia yhteisestä taistelusta. Sotarintamassa olevat näkevät: meillä on paimen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, ja he saavat rohkeutta tehtäväänsä.

Rukouksen merkiksi Mooses kohottaa kätensä Jumalan puoleen. Mooseksen silhuetti näkyy taivasta vasten, erityisesti kohotetut kädet. Me voitamme. Rukousvastaus vuotaa jatkuvana virtana. Raamattu sanoo:

"Kun apua huudat, sen kuullessaan Hän vastaa sinulle kohta" Kuulen vastaväitteitä. Joku sanoo: "Olen rukoillut vuosia eikä vastausta kuulu. Missä se Jumalan 'kohta' on?" Usein lukkiudumme odottamaan määrätynlaista rukousvastausta niin, ettemme huomaa Hänen välitöntä vastaustaan.

"Sillä Jumalan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Kun hän vastaa rauhallaan, se jää meiltä usein huomaamatta. "Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne." Miksi Amalek pääsee voitolle? Vilkaisu vuorelle osoittaa, että Mooseksen kädet vaipuvat. Jaksaako joku pitää käsiään koholla 10 minuuttia? Puoli tuntia on jo aivan liikaa. Aaron ja Hur näkevät hien Mooseksen otsalla, kädet tärisevät. Hän pinnistelee. Eikö hän tiennyt, ettei Amalekia voiteta 10 minuutissa? Oliko Mooses omavoimainen uskossaan? Seuraavassa luvussa hänen appensa Jetro muistuttaa vävypoikaansa juuri tästä (2. Moos.18:18-23).

Miksi Mooses sai väsyä? Mooses väsyi, sinä väsyt, me väsymme, me olemme sellaisia. Suuri ylimmäinen pappimme antaa niin tapahtua, että näkisimme, ettei sota sittenkään ole meidän. Eivät rukouksemmekaan ole meidän. Mutta Hän on noussut Isän oikealle puolelle "aina rukoillakseen meidän puolestamme".

Wilhelmi Malmivaara sanoo sen hienosti virressä 310:6: "Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, Pyhä Henkensä auttaa jo meitä. Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan, meitä Jumalan periaate: Pojassa, ristin kautta Herra ei nukkumaan heitä. Kun me uuvumme niin, ettei rukoukseen eikä valvomiseen ole voimaa, hän on puolustaja, esirukoilija eikä heikkoja, huonoja soimaa."Jumalan valtakunnan voitto ei ole perimmältään yhdenkään ihmisen käsien varassa. Siihen tarvittiin Jumalan Pojan lävistetyt kädet.

Väsynyt alkaa huomata, että tällä matkalla KAIKKI on ARMOA.

Kulmakivenä on Kristus Jae 12 pursuaa evankeliumia vanhatestamentillisesti. Ensinnäkin siinä ovat siunatut veljet Aaron ja Hur. Sitten on veljellinen neuvo, kehotus, sielunhoito. He "ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen". Ja väsynyt Mooses istuu koko painollaan.

Jes. 28:16: "Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven." Jeesuskin puhui kivestä Matt. 21:42 ja Pietari Suuren neuvoston edessä, Apt. 4:11: "Hän on se kivi.. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa." Elävä usko rakentaa ja rakentuu kulmakivelle ja se kivi on Kristus. Häneen turvaten meillä on luottavainen pääsy Isän eteen. Mooses on kauan sitten kuullut veret hyytävän äänen: "Älä tule.." Nyt hän panee koko painonsa kulmakiven varaan ja pääsee Isän syliin. Isä sanoo: "Minun lapseni." Mihin sinä nojaat? Tässä on taistelumme.

Pelastuksen painopiste on alituisesti siirtymässä Hänestä meihin, edes vähän. Mooseksen, Israelin paimenen, alla on Golgatan kallio, Jeesus Kristus. Häneen olemme mekin liitetyt. Voitto on jo saatu. Me taistelemme matkataisteluja Kristuksen voitosta käsin. Toiseksi, siunatut veljet Aaron ja Hur, "kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltaan".

Aaron nosti Mooseksen oikean käden, Hur vasemman, kumpikin puoleltaan. Mitä silloin näki laaksossa taisteleva kansa? Ristin! Voivatko Mooseksen kädet antaa Israelille voiton? Ei, vaan israelilaiset katsovat häneen ja uskovat Häneen, joka on käskenyt Moosesta näin tekemään.

Mooseksen koko olemus julistaa ristin voittoa. Jäähyväispuheessaan hän vielä sanookin sen: "Profeetan, minun kaltaiseni Jumala on herättävä."

Näin Mooseksen kädet kestivät vahvoina iltaan asti, ja Israel sai voiton. 100-luvulla elänyt alkuseurakunnan opettaja Justinus Marttyyri kirjoittaa:

"Joosua sai voiton, ei siksi, että Mooseksen kädet kestivät vahvoina, vaan siksi, että Jumalan kansa sai voiman rististä. Tässä asennossa ja kivellä istuen ei ole sittemmin rukoillut Mooses, eikä kukaan muukaan." ( Dial. 90:4-5.) Mooseksen usko ja rukous on häikäisevän uusitestamentillista. Hän oli isiltä kuullut tulevasta siemenestä, jossa maailma lunastetaan, jossa käärmeen pää murskataan. Nyt hän nojasi lupauksen sanaan täysin koko painollaan niin, että tuli olemuksellaankin osoittaneeksi, miten maailma lunastetaan.

Jumalalla on yksi periaate. Se on: Pojassa, Ristin kautta. Siunattu Jeesus, kulmakivi. Siunattu Risti, jonka ansiosta Isä ottaa vastaan lahjavalkoisiin kääriytyneet. "Sitä tietä myös isät kulkivat, kotiin muinoin jo muuttaneet. Aadam, Abraham, Mooses, profeetat veriuhriin on uskoneet. Muuta tietä ei ole taivaaseen, ikivanha vain armon tie. Minut kerran se kodin autuuteen kanssa uskovan joukon vie." SK 452:2.

[rita4]

Koko seurakunta taistelee; sotilaat taistelevat konkreettisesti, Mooses, Aaron ja Hur taistelevat rukouksissa "siis konkreettisesti." He nousevat vuorelle, josta taistelu näkyy ja josta heidät nähdään. Kaikki ovat tietoisia yhteisestä taistelusta. Sotarintamassa olevat näkevät: meillä on paimen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, ja he saavat rohkeutta tehtäväänsä.

Rukouksen merkiksi Mooses kohottaa kätensä Jumalan puoleen. Mooseksen silhuetti näkyy taivasta vasten, erityisesti kohotetut kädet. Me voitamme. Rukousvastaus vuotaa jatkuvana virtana. Raamattu sanoo:

"Kun apua huudat, sen kuullessaan Hän vastaa sinulle kohta." Kuulen vastaväitteitä. Joku sanoo "Olen rukoillut vuosia eikä vastausta kuulu. Missä se Jumalan 'kohta' on?" Usein lukkiudumme odottamaan määrätynlaista rukousvastausta niin, ettemme huomaa Hänen välitöntä vastaustaan.

Niin rakkaat uskovat sisaret ja veljet, seurakuntarajoista riippumatta; julistammeko me enää sanomaa, evankeliumia: Pojassa, ristin kautta ja Hänen verensä voittovoimassa?

Olemmeko kuin Mooses ja hänen seuraajansa, jotka tahtoivat rukoilla, ja rukoilla yhdessä, jotta voittoja tulee. En sano; tulisi, vaan kun voittoja tulee, kun seurakunta, uskovat rukoilevat Herramme tahdon toteutumista, ei oman mielemme, tai oman tahtommekaan, toiveidemme toteutumista, ei! Vaan ja ainostaan yksin Jumalamme tahdon täyttymistä!

Voimme toki rukoilla kaikkea toistemme puolesta, tai ..sitä, mitä itse tarvitsemme,.. Mutta rukoilemmeko kuitenkaan sitä: Mikä on Herramme tahto siinä; mitä me pyydämme, tai anomme, Hänen (Jeesuksen) nimessä, Isän Jumalamme tahdon mukaan, jonka löydämme (Hänen tahtonsa siis) Raamatustamme? Eikös se oma napa olekin lähin kuitenkin ja omat toiveet, tarpeet, tms, mitä useimmiten tahdomme anoa sekä rukoilla?

Rististä ja verestäkin rukoileminen sekä siitä puhuminen on jätetty aivan kuin syrjään ja tosi harvoin enää taitaa kuulla puhetta, tai edes rukousta, jossa pyydetään jotakin: Ristinsä ja Verensä kautta Hänen (Jeesuksen) nimessään. Jeesus nimi kyllä mainitaan, mutta mikä ja kuka Jeesus; se oikea, Uhri Karitsa, vaiko se toinen, eli: väärä jeesus, toinen jeesus, joka antaa kaikkea kivaa, mutta joka ei voi kenenkään syntejä anteeksi antaa ja silloin rukoilija jää yhä vain ja edelleenkin synteihinsä rypemään? Huono juttu, eikös vain?

Onko sinun seurakunnassasi paimen joka puhuu sekä rukoilee tosissaan: anoen, sekä vedoten Raamattuun ja rukoilee Herraamme ristinsä ja sovitusverensä kautta? Vaiko; vaatiiko hän Jumalaa..tekemään tai antamaan jotain ihmisen tahdon mukaisesti? Olet saattanut rukoilla jo tosi pitkään ja mitään ei vain ole tapahtunut ja alat jo kyllästyä, tympääntyä ja aattelitpa jo laittaa rukkasetkin naulaankin, ja jo luovuttaa rukoilemisesi: turhana ja etteihän se Jumala edes kuule sinua, eikä edes vastaakkaan sinulle, tai ei vain kuin välitä rukouksistasi, tms... Onko tuttua?

Oletko muuten koskaan ajatellut asiaa niin, että; ovatko rukouksesi myöskin Herran tahdon mukaisia? Tai pyydätkö asioita, jotka eivät ole sinulle kuitenkaan hyväksi, eivätkä edes tarpeen, jonka voi vain yksin Jumala tietää? Onko elämäsi/sydämesi jo kuin; alistunut Raamatun Sanan auktoriteetin alle tottelemaan, nöyrtymään, niin että tahdot tosissasi kuolla lihasi tahdolle, sekä tälle maailmallekin, sekä elää vain, aivankuin ns. sata lasissa Jeesuksellesi ja totella, seurata, sekä alistuakin Hänen tahtoonsa, mihin Hän sitten sinua johdattaakin Henkensä kautta ja mitä elämääsi Hän tulee vielä antamaankin? Sillä, kyllä Hän kuulee jokaisen rukoukset ja kun ihminen vain suostuu nöyrtymään Isän tahtoon, niin siitä aina seuraa siunaus elämäänsä.

Liian usein itse kuin huomaan, miten oma ajatteluni on kuin sellaista, jossa luulen jo tietäväni sen mitä tarvitsen ja miten asioiden pitää tapahtua, jne.. Mutta liian usein myöskin joudun huomioimaan sen, että, kun aikaa hiukka kuluu ja olen edessään polvillaan, niin se ei menekään aivan niin kuin olin sen itse ajatellut, tai jopa pitänyt oikeanakin, vaan Herra johdattaakin ja toimiikin aivan toisin, kuin ehkä itse haluaisin. Ja sitten jonkin ajan kuluttua herään tajuamaan; "Hyvänen aika, mitä minä kuvittelinkaan ja pyysin. Näinhän asioiden pitikin mennä, eikä niin kuin olin rukoillut ja jota olin pitänyt täysin varmana, että se olisi myöskin Herrankin tahto kohdallani!"

Uskon että Herramme tahtoo meidän rukoilevan Isää Pojan kautta ja Golgatan verisen ristin kautta!

Mitäs jos päättäisimme nyt rohkeasti nousta vuorelle, kirkastusvuorelle; Paljastettaviksi! Uskallatko tulla reilusti valoonsa paljastettavaksi, sekä muutettavaksi, ristiinnaulitsemaan jatkossa lihasi tahto? Onhan rukouksesi koko sydämesi painolla; "Tapahtukoon Herra kaikessa Sinun tahtosi, eikä minun tahtoni!?" Se on sellainen rukous, jossa suostumme Isän Jumalamme tahtoon ja tahdomme kuolla itsellemme, kuin myöskin maailman tarjonnallekin ja sen mitä tämä aika ja maailma tunkee eteemme tarjoten kuin muka ns. mielihyväänsä..Uskallatko? Vai elätkö mieluimmin itsellesi ja luulet kaiken silti olevan hyvin?

On kuitenkin usein niin vaikeaa kenties suostua Isän tahtoon ja kun on niin paljon asioita ym elämässä, jotka houkuttaa ja koukuttaa..Sekä, että: On jo niin tottunut siihen tapaan vain käydä kokouksissa vain kuin tavan vuoksi, jossa mikään ei enää liikuta sydäntäsi, eikä myöskään laita parannuksenkaan paikalle..Synnintuntokin on vain hyvä tapa, mutta valoon ei ole halua silti enää tulla. On niin uneliasta..On niin mukavaa olla vain.. kuin toivoen, ettei kukaan näe, eikä kukaan edes tiedä, että; minähän ihan jo nukun, eikä enää mikään kiinnosta, ei kuin nappaa sisimmässä, olenkin siis jo uskoani uskomassa omassa voimassani ja mieli hyvässäni, enkä millään enää jaksaisi nousta valvomaankin. Ja kun seurakunnassakin sanottiin, ettei se haittaa vaikka elätkin noin,.... niin kyllähän ne siellä tietää mikä on Jumalan tahto, ei kai ne muuten rohkaisisi jatkaan entiseen malliin? HERÄÄ!!

Onko sinulla sydämessäsi rauha? Koetko syvää rauhaa, vaikka kuinka olisikin sotatila, myrskyinen sää, tms? Kun elät lähellä veristä ristinpuuta, katse suunnattuna vain yksin Jeesukseen, ja annat kaiken täydellisesti Herrasi johtoon, jätät kivireppusi selästäsi sinne ristinsä juurelle ja pyydät siellä; väärään menoasi, lepsuuttasi, syntejäsi, maailmaan ja sen tarjontaan (raha, tv ym) rakastumistasi anteeksi, niin aivan varmasti Hän antaa sen kaiken sinulle anteeksi. Siitä on hyvä ja turvallista lähteä eteenpäin Jeesuksen kanssa kulkien, sekä suostumalla jo viimeinkin Hänen hyvään tahtoonsa, ja saat samalla elämääsi; aivan uuden voiman, sekä kuin uuden elämänkin: Hänessä ja Hänen kauttaan! Eikös olekin Mahtavaa! Suosittelen lämpimästi tekemään elämässäsi invertaariota..

"Sillä Jumalan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Kun hän vastaa rauhallaan, se jää meiltä usein huomaamatta. "Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne." Miksi Amalek pääsee voitolle? Vilkaisu vuorelle osoittaa, että Mooseksen kädet vaipuvat. Jaksaako joku pitää käsiään koholla 10 minuuttia? Puoli tuntia on jo aivan liikaa. Aaron ja Hur näkevät hien Mooseksen otsalla, kädet tärisevät. Hän pinnistelee. Eikö hän tiennyt, ettei Amalekia voiteta 10 minuutissa? Oliko Mooses omavoimainen uskossaan? Seuraavassa luvussa hänen appensa Jetro muistuttaa vävypoikaansa juuri tästä (2. Moos.18:18-23).

Miksi Mooses sai väsyä? Mooses väsyi, sinä väsyt, me väsymme, me olemme sellaisia. Suuri ylimmäinen pappimme antaa niin tapahtua, että näkisimme, ettei sota sittenkään ole meidän. Eivät rukouksemmekaan ole meidän. Mutta Hän on noussut Isän oikealle puolelle "aina rukoillakseen meidän puolestamme".

Wilhelmi Malmivaara sanoo sen hienosti virressä 310:6: "Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, Pyhä Henkensä auttaa jo meitä. Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan, meitä Jumalan periaate: Pojassa, ristin kautta Herra ei nukkumaan heitä. Kun me uuvumme niin, ettei rukoukseen eikä valvomiseen ole voimaa, hän on puolustaja, esirukoilija eikä heikkoja, huonoja soimaa." Jumalan valtakunnan voitto ei ole perimmältään yhdenkään ihmisen käsien varassa. Siihen tarvittiin Jumalan Pojan lävistetyt kädet.

Väsynyt alkaa huomata, että tällä matkalla KAIKKI on ARMOA.

Ristiltä kerran