HYLÄTYT RUKOUKSET

[rita4]

HYLÄTYT RUKOUKSET
by David Wilkerson | August 6, 2013

Meillä ei ole lupa rukoilla umpimähkään, mitä hyvänsä itsekkääseen mieleemme on juolahtanut. Meillä ei myöskään ole lupa tulla Jumalan läsnäoloon ilmaisemaan typeriä ajatuksiamme ja mielettömiä loruilujamme. Jos Jumala allekirjoittaisi kaikki meidän pyyntömme rajoituksetta, hänen pitäisi kaiken päätteeksi luopua kirkkaudestaan.

Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.

”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).

Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).

Job murheessaan pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen henkensä. Mitä jos Jumala olisi vastannut hänen rukoukseensa? Sellainen rukous oli vastoin Jumalan tahtoa. Sana varoittaa meitä: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä”(Saarn.5:2).

Daniel rukoili oikealla tavalla. Ensin hän luki Raamattua ja etsi siitä Jumalan mieltä. Sitten kun hän oli saanut selvän ohjeen ja oli varma Jumalan tahdosta, hän juoksi tämän valtaistuimen luo täydessä luottamuksessa: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa”(Dan.9:3).

Me tiedämme liian paljon siitä, mitä me haluamme ja liian vähän siitä, mitä Jumalan haluaa. Rukouksemme hylätään, kun ne eivät ole hänen tahtonsa mukaisia.

[rita4]

Meillä ei ole lupa rukoilla umpimähkään, mitä hyvänsä itsekkääseen mieleemme on juolahtanut. Meillä ei myöskään ole lupa tulla Jumalan läsnäoloon ilmaisemaan typeriä ajatuksiamme ja mielettömiä loruilujamme. Jos Jumala allekirjoittaisi kaikki meidän pyyntömme rajoituksetta, hänen pitäisi kaiken päätteeksi luopua kirkkaudestaan.

Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.

”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).

Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).

Tässäpä David veljen ajatuksia meille monille varmasti ihmetystä, sekä kysymyksiä tuovasta aiheesta, että: Miksi rukouksiimme ei vastata. Hylkääkö Jumala rukouksemme, jos rukoilemme väärin tai vääriä, varsinkin lihallisia, tai vihamielisiäkin rukouksia, sopimattomia ajatuksia, tms? Näin todennäköisesti tapahtuu, koska Jumala ei halua meidän ruokkivan lihamme tahtoa, tai olevan anteeksiantamattomiakaan pahintakaan vihamiestämme kohtaan.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin kyllähän me taidetaan sittenkin aika usein rukoilla helpotusta tai mukavuutta, tms itsellemme, kun meidän ensisijaisesti tulisi rukoilla sellaista, mihin Isämmekin voi yhtyä ja sen siunata (toisia hyvällä muistava, tms). Muistan nuoruudestani erään tietyn rukouksen, jota rukoilin, vaikka en vielä silloin ollut uskossakaaan. Mutta se oli olevinaan minulle itselleni hyvin tärkeä asia, ja pyysin ja pyysin yhä vain uudestaan ja uudestaan sen asian toteutumista. Mutta eihän se voinut toteutua, nyt sen kyllä jo ymmärrän, koska se oli hyvin itsekäs ja líhallinenkin rukous/ pyyntö itselleni sellaista, josta en kuitenkaan olisi millään tavalla loppujen lopuksi hyötynyt, tai että se ois auttanu mua elämässänikään, tai ketään.. Sellainen lapsellinen ja typerä rukous. Miten se onkin jäänyt tonne takaraivooon niin hyvin muistiin; Tjaa-as?

Niin, totta puhuen, niin kyllähän me uskovinakin liian usein rukoillaan asioita vain itsellemme, vaan jos pysähtyisimme tarkemminkin sitä ajattelemaan, niin saattaisimme tajuta; ettei se taida sittenkään ole tarpeellista, tai edes Isän Jumalammekaan tahto.

Mikä sitten on Isän tahto meitä omiaan kohtaan ehkä kysyt? Uskoisin sen olevan sellainen rukous, jossa tulemme eteensä: katuen, tunnustaen väärään menomme,vääränlaisen ajattelumme, tai anteeksiantamattoman ja jopa ilkeänkin suhtautumisemme toista ihmistä kohtaan, sekä syntimmekin nähden ja tunnustaen, sekä vääränlaiset toimet, joiden takia ehkä uskommekin on kuin kuivunut kasaan (ollaan hedelmättömniä ja kuivia, ilman sadetta taivaasta). Ja jos emme ole niitä asioita käsitelleet ja tunnustaneet, hylänneet, mistä Pyhä Henki on sydämillemme kyllä puhunut, muistuttanut ja vaikuttanut omaantuntoommekin, mutta joita emme ole halunneet katua, muuttaa, sopia, tms... Eli tehneet parannusta niin Herran edessä ollen ja ristinsä juurella, kuin niitä ihmisiä kohtaan joita olemme ehkä panetelleet ja paheksuneet, puhuneet väärää tietoa, valehdelleet, tai kun vain sydämissämme on rakkaudettomuus ja anteeksiantamattomuus, inho, kauna, tai jokin muu sopimaton asia joka pitäisi laittaa kuntoon ja sopia, selvittää, tms.. Ja saada veren pesu sydämiimme, sekä voima muuttua, olla se ns viides evankeliumi. Elää valkeudessa Herran Jeesuksen seuraajana, eikä vihollisen juonien tuhoamana.

Uskon vakaasti ja vahvasti, että; Jumala kyllä kuulee vilpittömän ja nöyrän sydämen rukoukset, anomiset ja kun kiitoksella mennään sinne vaikeissakin asioissa ja tilanteissa eläessämme, niin kun tahdomme kiittää jo etukäteen voitoista, avustaan, voimastaan, mitä sitten rukoilemmekin, niin Herra Jeesus kyllä vastaa ja kuulee silloin rukouksiemme äänen ja vastaa; Mutta: ei niin kuin me tahdomme, vaan niin kuin HÄN tahtoo! Tyydymmekö siihen? Lihaa kuoletetaan ja se on joka päivä ristiinnaulittava ristille. Se ei ole lihallemme helppoa, mukavaa.. Mutta se on kuule se siunatuin asia sittenkin uskossamme, kun siihen vain suostumme. Uskotko sen?

Joh. 6:
35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13 Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.