"Minun jumalani", eli itse luotu jumalakuva, jumala.

[rita4]

Sellainen ajatus on nyt jo pisempäänkin pyörinyt päässäni, kun näyttää tänä aikana vain yleistyvän tuo; oman itselleen paremmin sopivan jumalakuvan luominen ja sille jumalalleen eläminen, jossa saa sitten tehdä ihan mitä itse vain haluaa, koska tämä jumalahan: ei koskaan moiti, ei ojenna, eikä myöskään koskaan rankaise mistään väärästä, tms...Se on niin kiltti ja hyvä, kaiken salliva, lempeä kaikissa tilanteissa, niin että siinä itse luodussa ihanne maailmassa ja elämässä on kiva elää ja olla, kun kaikki on ns hyvin. Vai onko sittenkään?? .

Löysin tuolta toisaalta tällaisen kirjoituksen joka on lainaus Veli. B. Henryn kirjoituksesta:

Tunnettu englantilainen psykiatri John White on eräässä kirjassaan (Parents in Pain, Inter Varsity Press 1983) kuvannut väärää lohdutusta näin: "Joillekin tuntemilleni ihmisille väärinymmärretyn uskon lannistama toivo on aiheuttanut ikävämpiä seurauksia kuin läheisen odottamaton kuolema. Heidän jumalasuhteensa on horjunut... Joskus tällainen horjuminen voi herättää meidät näkemään totuuden oikealla tavalla. Mutta joillekin ihmisille tapahtuu vastaavassa tilanteessa jotain hyvin ikävää.

Olen nähnyt ihmisten pakenevan todellisuutta ja luovan itselleen aivan uudenlaisen maailman. Tässä itse luomassaan todellisuudessa he ovat myös luoneet uudenlaisen, kuvitteellisen suhteen Jumalaan. Monet ihmiset haavoittuvat, kun he pettyvät jossakin kohdin Raamattuun... Kuitenkin ainoa todella merkityksellinen toivo perustuu totuuteen... Olen vaeltanut 45 vuotta Jumalan yhteydessä ja ehtinyt nähdä, mitä seurauksia on siitä, jos emme kuuntele Jumalan ääntä tai kulje hänen johdatuksessaan. Siksi olen hyvin herkkä väärän toivon suhteen".

John White jatkaa: "Hyvin monet uskovat hapuilevat Raamatun jakeiden kanssa tavalla, joka on tuhoisa heidän hengelliselle elämälleen ja haavoittaa heidän omaatuntoaan... Kuinka he kiduttavatkaan itseään saavuttaakseen subjektiivisen uskon kokemuksen! Toisilla on vähemmän vaikeaa. He lipeävät tekouskon maailmaan ja kulkevat näystä näkyyn mielikuvituksensa ohjaamina. He pystyvät torjumaan tuskan,[i] koska he torjuvat todellisuuden. He kohdistavat rukouksensa Jumalalle, jonka ovat itse luoneet heidän uskostaan on tullut itsepetos... Viime vuosina monet uskovat ovat ruvenneet käyttämään ylistystä paranemisen välineenä... Mutta Raamattu ei missään kuvaa ylistystä välineenä, jolla ihminen saa Jumalan tekemään jotakin, jota ihminen itse tahtoo. Emme voi manipuloida Jumalaa"[/i].

Tässä on juuri se sanottuna mistä olen ollut huolissani ja surullinenkin, kun joillekin ei vain kuin kertakaikkiaan kelpaa Raamatun Sanan totuus, kuoleminen omille haluille, tai vain kestäminen, kun on niitä koetuksia, tms..

Kun ihminen pettyy Jumalaan, niin hän kuitenkin haluaa saada itselleen jumalan ja siksi hän saattaakin tehdä itselleen kuvitteellisen jumalan. Uskallan väittää, että vaikka ihminen / uskova kieltäisikin Jumalan, koska kokee Hänet väärämielisenä, niin jossain meidän ihmisten sisällä on kuitenkin jatkuva kaipuu saada olla Jumalan kanssa yhteydessä, olla Jumalan lapsia. Ja kun siinä sitten jokin rikkoontuu yhteydessä Jumalaan, syystä, tai toisesta, niin ihminen todellakin saattaa tehdä itselleen ihan oman jumalan, jumalakuvan ja väittää tämän jumalan puhuvan hänelle, tekevän ihmeitä, parantavan, tai neuvovan häntä, miten neuvoa muita uskossaan, tms...

Sitten tällainen ihminen lähtee viemään evankeliumia, kuin ainakin uskova, vaikka onkin; väärän hengen vallassa ja uskoo, tai siis uskottelee sen hengen olevan Jumalan Henki, vaikka se onkin valheen henki, niin kuinkahan montaa tällainen itsepetokseen langennut "uskova" onkaan saanut eksytettyä, tai narrattua mukaansa; " kuin leikkimään uskovaa" ja näin eksyttää muitakin hänen mukanaan? Näitä kun näkyy olevan ja tippuvan kuin ... Eikö vain uskalleta sanoa totuus ja tehdä peli selväksi? Ja jos ei apu ja neuvot, väärän toiminnan paljastaminenkaan kelpaa, vaan yhä vain jatkaa, niin emme saa olla sellaisen kanssa yhtä, vaan pitää erota, erottaa..Mitä yhteistä on totuudella tai valheella, väärällä toiminnalla, opilla? Ei yhtään mitään.

Mietin tätä heng foorumin työsarakseni saaneena ja miten suhtautuisin jos tänne tulisi sellainen: itse luomansa jumala kuvansa kanssa opettamaan, niin.. Mitä todennäköisemmin meidän yhteytemme olisi melko lyhyt ja en antaisi jatkaa ja opettaa väärin ja sillai kenties jopa tuhota jonkun herkän usko. Meidän tulee olla valveilla ja ojentaakin tarvittaessa ja jos sekään ei auta niin ..

Laitan pari tuttua Raamatun kohtaa tähän lopuksi:

2. Kor. 6:14-18
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".

Hab. 2:18-20
Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia? Voi sitä, joka sanoo puulle: 'Heräjä!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä siinä ei ole, ei ensinkään. Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa."

[rita4]

Tulipa mieleeni tuo; "itse luotu Jumalakuva", kun luin yöllä... kun säryt herättivät ja pakottivat nousemaan ylös, niin luin erästä lehteä ja järkytyin. Siinä papiksi opiskeleva mies pohti asioita, kun oli lukenut Antti Kylliäisen kirjan. Hän siinä miettii Kylliäisen kirjoituksiin vedoten Jumala kuvaa ja onko Jumala yhtä aikaa Kaikkivaltias ja rakkaudellinen. Kylliäisen mukaan kuulemma Jumala ei voi yhtä aikaa olla rakastava ja Kaikkivaltias. Ja hän yhtyi siihen ajatukseen itsekin.

Vertaus oli tämä: Jos Jumala antaa ihmisen kärsiä, hän ei voi olla rakastava mutta Kaikkivaltias kyllä. Jos taas Jumala rakastaa kärsivää ihmistä, hän kyllä haluaa estää kaikenlaisen pahan tapahtumista, jos pystyisi.

Ensinnäkin mikä pisti silmääni oli Jumalan Kaikkivaltiuden kirjoittaminen pienellä. Ja miksi lukea jotain Kylliäistä, joka uskoo kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen? Ja hänen loppu lauseensa sai kysymään; "Onko enään uudestisyntyneitä teologian opiskelijoita/pappeja?" Kun hän pohtii lopussa, että: Onko kuoleman jälkeen elämää?! Toki hän myöskin kysyy, että: jos on niin millaista ja kenelle?! Hyvä on pohtia asioita, mutta pitääkö pohtia sitä jossain lehdessä, jota lukevat monet muutkin, ja joilla on vielä paljon epäselvyyttä, epävarmuutta, vääriä käsityksiäkin Jumalastamme: kysyn vain?

Totuushan on se, että; Jumala on yhtä aikaa, sekä Kaikkivaltias, sekä ihanasti meitä ihmislapsiaan rakastavakin. Hän on se, joka tuomitsee aina ja kaikessa oikein, eikä koskaan ketään eritysesti mielistellen, tai jotain ihmistä nostaen muiden yläpuolelle, kuin paremmaksi muita; ei niin, ei. Eikä Hän myöskään kuin rankaise, moiti ketään sen enempää, kovempaa, kuin joitain muita. Miksi näin?

Koska Hän kyllä tietää millaista tekoa me itse kukin olemme: ei ole ketään, yhtään ainoaa ihmistä toista parempaa, tai pyhempää, tai toista huonompi, syntisempi, tms..Hänellä ei ole suosikkeja, vaan me kaikki olemme Hänen silmissään yhtä rakkaita,ja arvokkaita, yhteenkään ihmiseen erityisesti kuin suosien katsomatta, tai kuin valikoiden, vaikka toki monet ajattelevat, että he muka voisivat saada erityskohtelua olemalla hyvä, kiltti, paljon työtään tekevä, tms. Mutta näin ei kuitenkaan ole asianlaita; kukaan ei mene toisen edelle, vaan me kaikki ihmislapset olemme Hänelle yhtä tärkeitä, sekä rakkaita.

Jaak. 4:
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Haluan laittaa tämän ilmestyskirjan 21,n koko luvun luettavaksesi, Se on niin lohdullinen..

Johanneksen ilmestys 21:1-