Anteeksi saamisen rikkaus

[rita4]

J.F. Christensen

Paavali kirjoittaa, ettei hän omista mitään, mutta kuitenkin omistaa kaiken (2 Kor 6:10). Kun joku väittää omistavansa kaiken, se kuulostaa korvissamme vähintäänkin liioittelulta, ellei peräti täysin katteettomalta. Jos Paavalin väite tuntuu meistä ristiriitaiselta, emme ehkä tunne Jumalaa kyllin hyvin.

Kun rikkaus kiehtoo

Uutta testamenttia lukemalla voimme havaita, että Paavali oli luotettava mies ja puhui vain sen, mitä Pyhä Henki oli opettanut hänelle (1 Kor 2:13). Hän kirjoitti omasta kokemuksestaan rehellisesti ja avoimesti. Silti oma elämämme saattaa tuottaa aivan päinvastaisen todistuksen kuin Paavalin.

Vaikka Pyhä Henki ilmoittaa meille, että samat hengelliset rikkaudet voivat olla meidänkin osamme, ilmoitusta on vaikea ottaa vastaan. Jokaisella meillä on halu omistaa runsaasti aineellista hyvää.

Tämän maailman rikkaudet kiehtovat mieltämme, ja usein käytämme koko elämämme niiden haalimiseen. Kuinka paljon hyödyllisempää olisikaan, jos etsisimme ensin Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta (Matt 6:32-33).

Jos huomaamme, ettemme vielä omista kaikkea Paavalin tavoin, meillä on kenties jotakin pois pantavaa. Saatamme ymmärtämättömyydessämme asettaa jonkin asian Jumalan edelle, yritämme omin voimin tehdä parannusta tai olemme yksinkertaisesti niin ylpeitä, ettemme kestä lähteä Jumalan kouluun.

Oma ponnistelu pois

Älkäämme enää riippuko kiinni turhuudessa. Irrottakaamme otteemme kaikesta omatekoisesta, sillä silloin Jumala voi antaa meille lahjansa. Kun itsellämme ei enää ole mitään, Pyhä Henki avaa hengelliset silmämme näkemään syntien anteeksisaamisen rikkauden. Taivaalliset aarteet tulevat osaksemme yksin armosta, uskon kautta (Tiit 3:4-7).

Moni meistä kyselee, miksei saavuta Raamatussa luvattua voittoelämää, puhtautta ja pyhyyttä. Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen, mutta kova. Vaikka sydämemme kaipaa Jumalan läheisyyteen, saatamme silti elätellä pienen pientä toivonpoikasta, että pyhittyisimmekin omien ponnistelujen avulla.

Luotamme liikaa omiin hyviin päätöksiimme. Pakotamme itsemme ihmisen tekemään hengelliseen muottiin, jonka kuvittelemme tekevän meistä pyhiä. Harjoitamme hartautta, ankaraa itsekuria ja sanantutkistelua omassa, mutta emme Pyhän Hengen voimassa.

Roomalaiskirjeessä kohtaamme miehen, joka kamppaili tarmokkaasti ja oli vakaasti päättänyt elää voittoisaa elämää. Kovin pitkälle hän ei ehtinyt päästä kun joutui tunnustamaan: "Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room 7:19.)

Paavalin ongelma

Mikä Paavalin elämässä oli vikana? Eikö hän ollut tarpeeksi tosissaan? Paavalin ongelma oli siinä, ettei hän ollutkaan vielä luovuttanut kaikkea Jumalalle. Hän luotti itseensä ja tahdonvoimaansa. Vasta kun kaikki oli häneltä riisuttu, tapahtui ihme:

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta!" (Room 7:24-25.) Kun kaikki lihallinen tippuu pois, tilalle tulee Jumalan taivaallinen armo. Inhimillisesti katsottuna olemme saattaneet menettää kaiken, mikä oli meille arvokasta, mutta tilalle on astunut taivaallinen kuninkaamme, Jeesus Kristus.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Paavali vakuuttaa kolossalaiskirjeessään: "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää." (Kol 2:9-10.)

Jumala antaa parasta

Jumala on uskollinen. Hän ei anna meidän juosta toiseksi parhaan perässä, kun hänellä on antaa meille kaikkein parhain. Jos suostumme lepäämään Jumalan kämmenellä ja tunnustamaan sen, että omassa voimassamme olemme hengellisesti voimattomia ja omassa rikkaudessamme hengellisesti köyhiä, Jumala täyttää meidät Hengellään.

Armossaan ja laupeudessaan Jumala johtaa meitä taivastiellämme. Käymme hänen kanssaan läpi koetusten, kiusojen ja vaarojen. Kun tunnemme itsemme avuttomiksi erämaan kuivuudessa ja menetämme viimeisetkin itseluottamuksen rippeet, Herra tulee meille kaikkein rakkaimmaksi. Silloin saamme kuulla hänen sanovan: "Kaikki, mikä on minun omaani, on sinun." (Luuk 15:31.)

[rita4]

Niinpä, kuinka kivaa oiskaan saada sitä ja tätä, sekä omistaa rikkauksia, ja elää huoletonta elämää, kun ei tarvisi välittää siitä, että; onko siihen edes varaa siis: omistaa rahaa; millä ostaa, sitä mitä mieli kulloinkin tekeekin. Vai olisiko sittenkään? Ei raha, eikä mikään rikkaus tuo kuitenkaan kuin hetkellisen onnen, ilon tunteen ja sit se jo katoaakin, ja taas pitää saada jotain sekä lisää rahaa, lisää sitä ja tätä ja mitä sydän milloinkin kaipaa, tai vain sitä: mitä maailma voi antaa, mutta kaipaammeko sitä; mitä Isä Jumala voi ja tahtookin lapsilleen antaa, sekä osoittaa? Niinpä niin?

Monet uskovat tavoittelevat rikkauksia ja otetaan kuin mallia kuuluisista ja rikkaista julistajista. Ihannoidaan heitä, kun heillä on rahaa ja hienot autot, valtavat talot, sekä suihkukoneetkin ja vaatteet on sitten kuin ainakin viimesen päälle, ym ym.. Mutta oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä, että: onko tuo maallisen rikkauden haaliminen myöskin Jumalamme tahto meitä omiaan kohtaan? Minä en nimittäin jaksa uskoa sitä, että; Jumala haluaa meidän janoavan rikkauksia ja helppoa, mukavaakin elämää, ehei! Ei se niin mene, ei todellakaan..Se on vain ihmisen ja ennenkaikkea lihanmielen houkutus ja se ei ole, eikä edes tule Jumalasta, vaan.. Tiedät kyllä kuka saa hamuamaan sitä, mitä ei kukaan kuitenkaan voi viedä mukanaan taivaaseen, jos sinne asti edes pääsee sellaisella elämäntyylillä? (Käärinliinoissa kun ei ole taskuja).

Meidän tulee etsiä vain ja yksin ainoastaan: Jumalamme kasvoja, sekä suostua, alistua Hänen tahtoonsa. Siis, suostua, kun Hän kasvattaa meistä lapsia taivasta varten ja siksi Hän joskus joutuu antamaan meille, jopa koetuksia, kärsimyksiä, sairauttakin sekä niitä ns. erämaa aikojakin, jotta se meidän oma lihanmielemme saisi kuolla, ja Jeesus Kristus tulisi; tärkeämmäksi sekä rakkaammaksi, täysin korvaamattomaksi sydämillemme!

Kukaan ei pysty tekemään omin voimin parannusta. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhä kosketus, sekä Pyhän Hengen osallisuus, ja halu myöskin ns. kuolla itsellemme sekä maailmalle, ja tahtoen tehdä parannusta, sekä tunnustaa syntisyytensä ja heikkoutensa, se on; kuolla itselleen ja omille tarpeilleen, jotta Jeesus pääsee puhumaan meille Sanansa ja Henkensäkin kautta. Sekä: ohjaamaan kuin meitä pienin askelin oikeaan suuntaan, Hänen hyvään tahtoonsa suostumaan, sekä nöyrtymään, ja kiittämään silloinkin kun inhimillisesti katsoen ei olisi edes mitään aihetta kiittää mistään Herraa. Kiitä sittenkin, tuntui se sit miltä tahansa juuri nyt elämässäsi, niin kiitosmieli avaa kuin sydämen ovia taivasta kohden...

Meidän tuo ikävä piirre, nimittäin; ylpeytemme, niin se estää usein meitä suostumasta Isän tahtoon tai tekemään parannusta, ennenkaikkea haluamaan muutosta elämässämme ja uskomme tasossakin. Olemme niin usein kovia, itserakkaita ja ylpeitä. Monet kuvittelevat olevansa jo Herran käytössä, mutta ovatko he sitä sittenkään? Sitä on tarpeellista aina kysyä rehellisesti rukouksesa Mestariltaan. Mikäli vain kuin maltamme pysyä rukouksessa, sekä alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle tottelemaan, niin voipa tulla äkkiä kuin ylläri, siinä: mitä Isä Henkensä kautta vastaa meille ja alkaakin puhua meille...Ei ollakaan ehkä koeteltu sitä, Kuka meille puhuu ja kuka antaa profetioita, ilmestyksiä, tms.. Onko eksytty uskomaan kaikkea Jumalasta tulleeksi ja .. menty, eksytty uskomaan valheen isää Jumalaksi...

Meidän on rakkaat ystävät suostuttava luopumaan oman lihamme tahdosta, mukavuden halustammekin ja kuolemaan itsellemme sekä tälle maailmalle, kuin myöskin niille meidän mielestämme meidän omille hyville ponnistuksillemmekin, koska omavoimaisuutemme estää Jumalaamme puhumasta meille totuuttaan ja saamaan meitä nöyrtymään, sekä tottelemaan itseään. Saatamme olla niin innoissamme omassa työtehtävässämme, ettemme edes kerkiä, tai edes haluakaan pysähtyä ja kysyä: "Herra, olenhan sinun palveluksessasi, enkä vihollisen juonien sumuttama?"

Sillä haluan kuin muistuttaa, ensin itselleni ja sitten sinullekin rakas lukijani, että: Saatanakin osaa ulkoa Raamatun ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen, eksyttääkseen Herran omia uskomaan itseään ja siten viekin pian meitä väärään suuntaan uskossammekin, harhapoluille, väärien julistajien korvasyyhy puheita kuunteleen, jne... Se on vaarallinen tie, jos emme koettele Jumalan Sanaa ja ymmärrä, ettei Isä anna profetioitaan, tai ilmestyksiään epäpuhtaaseen sydämeen, eikä myöskään, jatkuvasti niitä jollekin saatuina. Kannattaa Herätä unestaan..!!

Kannattaa herätä ajoissa, sillä jos Pyhä Henki ei ole oppaanamme, niin silloin meillä onkin oppaanamme valheen henki, jonka ainoa tarkoitusperä on saada uskovat vietyä uskomaan valheeseensa ja eksymään, .. Tämä ei nyt koske ketään henk koht, vaan sain tämän sydämelleni puhuakseni tästä vakavasta asiasta, jota ei tahdota uskoa, eikä kuunnella, vaan ajatellaan ylpeästi; "Enhän minä nyt voi mitenkään eksyä, koska elän niin lähellä Jeesustani!" Elätkö oikeasti? Toivon ja rukoilen sitä sydämestäni!

Älä siis enää kuuntele kaikkea mitä kuulet puhuttavan korvasyyhyysi, äläkä jätä koettelematta omiakin tunteitasi ja mitä saat ajatuksiisi, sydämellesi, olipa ne sitten ilmestyksiä, unia, profetioita, tai joltakin toiselta uskovalta saatu sana, profetia. Se on rohkea Herran soturi, joka haluaa ja uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Ei se, joka nielee kaiken Herralta saatuna, tulleena koettelematta sitä ensin tosissaan, polvilleen mennen ja odottaen rauhassa siihen myöskin Heraltamme vastausta, sillä Herra voi sallia sen, ettei se vastaus tulekaan sinulle heti, vaan joudut taisteleen rukouksesa asian puolesta hyvinkin pitkään. Jaksa Rukoilla!

2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

1. Joh. 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

Hepr. 4:
12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

1. Joh. 1:
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.