Ajan kello lohdullinen näky vuoden vaihtuessa

[rita4]

Vaikka tie on vaikea ja vaivaloinen,
kerrallansa kuljen aina voittaen.
Jeesus Kristus, minun Vapahtajani
Isän oikealla jo istuvi.
Perillä hän on ja perille vie
kulkijan tään korven tien.

Ohdakkeinen tie oli Mestarini,
ruusuistako sieluni siis vuottavi?
Tuska, ahdistus, vaiva, kärsimys,
näistäkö matkalleni täyttymys?
Perillä hän on ja perille vie
kulkijan tään korven tien.

Juhlahetket polkuani kaunistaa,
Isän sydän silloin mulle aukeaa.
Nähdä myös saan kasvot Mestarin,
näky ihanin ja valtavin.
Perillä hän on ja perille vie
kulkijan tään korven tien.

Ajan kello kiirehesti kulkevi.
Profetiat, ennustukset täyttyvi.
Ehkä kohta jo kutsu kuuluvi:
Ylkä häihin morsionsa noutavi.
Perillä hän on ja perille vie
kulkijan tään korven tien.

Martta Rajala
Jyväskylä