Otsikossa oleva sanoma on Pyhästä Raamatusta. Löydämme sen apostoli Paavalin kirjoittaman Roomalaiskirjeen 4. luvussa.
”Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5)
Kiinnitän huomiosi siihen, mitä Jumalasta tässä sanotaan. Hän ”vanhurskauttaa jumalattoman”.
Oletko sinä vaivautunut siitä, että Raamatussa on tällainen tieto Jumalasta? Olen kuullut ihmisistä – kristityistä – jotka välttävät puhetta rististä ja syyttävät Jumalaa siitä, että hän ristin perusteella pelastaa epäpyhiä pahoja ihmisiä ja ottaa vastaan halveksittavimmista halveksituimmat.
Huomaathan, kuinka pyhä Raamattu jättää Jumalaa vastaan nostetut syytökset sikseen ja yksinkertaisti vain julistaa, että Jumala ”vanhurskauttaa jumalattoman”.
Palvelijansa Paavalin suun kautta, Pyhän Hengen työn ja ohjauksen kautta, Jumala ikään kuin ottaa nimekseen ”Hän, joka vanhurskauttaa jumalattoman”. Jumala antaa anteeksi niille, jotka ansaitsevat rangaistuksen ja hän osoittaa suosionsa niille, jotka eivät mitään suosiota ansaitse.
Sinä olet ehkä joskus ajatellut – ehkä ajattelet yhä – että pelastus kuuluu hyville. Oletko ajatellut niin, että armo kuuluu puhtaille ja pyhittyneille, niille, joilla ei ole syntiä.
Mieleesi saattaa nousta yhä uudestaan voimakas ajatus, jonka mukaan Jumala palkitsee sinua ja osoittaa sinulle suosiotaan kunhan sinä olet hänen silmissään hyvä ihminen. Ja ehkä sekin voimakas ajatus on tullut mieleesi, että Jumala ei voi osoittaa sinulle hyvyyttään, kun et ole ansainnut häneltä mitään hyvää.
Näiden, monesti hyvin voimakkaiden ja mieltä hallitsevien ajatusten tähden sinä saatat olla hämmästynyt ja hämmentynyt kun Raamatusta luet, että Jumala toimii tällä tavalla: Hän vanhurskauttaa jumalattoman.
En ihmettele, jos sinä olet hämmentynyt, sillä vaikka minäkin niin hyvin tunnen Jumalan armon, en koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä asiaa. Kyllähän kuulostaa häkellyttävältä, että pyhä Jumala vanhurskautta epäpyhän ihmisen.
Kun puolustusasianajaja tulee oikeussaliin, hänen tehtävänsä on puolustaa syytöntä henkilöä. Myös tuomarin tehtävänä on tuomita syytön syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi. Syylliset tuomitaan.
Kenenkään ihmisen oikeuksiin ei kuulu julistaa syyllinen syyttömäksi. Tämä on teko – se on ihme – jonka suorittamiseen vain Jumalalla on valta ja oikeus. Jumala, joka on täydellisen oikeudenmukainen ja vanhurskas, on Poikansa kautta lunastanut meidät, niin että hän voi vanhurskauttaa jumalattoman.
Sydämessämme ajattelemme niin kuin ihminen ilman Jumalaa ajattelee, koemme lain merkityksen maailmassa suurena ja tärkeänä. Siksi me myös usein puhumme omasta hyvyydestämme, omasta arvostamme, omista erinomaisista teoistamme ja me pidämme kivenkovaa kiinni siitä, että meissä täytyy olla ja näkyä jotakin sellaista hyvää, joka kiinnittää Jumalan myönteisen huomion puoleemme.
Mutta Jumalan pyhyyteen ja vanhurskauteen kuuluu ihmistekojen ”läpi” näkeminen. Jumala näkee meidän ”hyvyytemme” läpi aina olemuksemme sisimpään asti. Siksi hän tietää, ettei missään ole sellaista ihmistä, joka olisi hänen vaatimuksilleen riittävän korkealla tasolla. Katsoessaan meitä, jotka koetamme esiintyä hyvinä,hän sanoo totuudellisesti: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan.” Pyhä Jumala tietää, että kaikki meidän vanhurskautemme on kuin ”tahrattu vaate”.
Tämän takia Jeesus ei tullut maailmaan etsimään vanhurskaita – heitä kun ei täällä ole! Jeesus tuli, koska kukaan meistä ei ole vanhurskas ja tällaisina me hukumme. Hän tuli maailmaan vanhurskauttamaan jumalattomia.
Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Se on hämmästyttävä asia. Se on hämmästyttävin asia maailmassa. Minulle on jatkuvasti suurin ihme, mistä milloinkaan olen kuullut, se, että Jumala vanhurskauttaa minut. Tiedän olevani möhkäle arvottomuutta, olen kasa rappiota, olen kasa syntiä. Mutta tiedän, että Jumala on vanhurskauttanut minut uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Hän on vanhurskauttanut minut niin, että olen täysin vanhurskas hänen edessään.
Hän on tehnyt minut taivaan perilliseksi ja kanssaperilliseksi Kristuksen kanssa. Ja kuitenkin oma olemukseni on niin syntinen, että paikkani on suurimpien syntisten joukossa.
Minua, joka olen arvoton, kohdellaan arvollisena, minua rakastetaan ikään kuin olisin pyhä. Kuka ei tätä hämmästelisi.
Samalla kun tätä ihmettä katsomme, haluan lopuksi korostaa sitä, miten lähellä sinua ja minua Jumalan pelastus on. Jos kerran Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, hän voi vanhurskauttaa Sinut. Muista, että pelastus on niitä varten, jotka eivät sitä ansaitse.
C.H. Spurgeon (1834-1892)
Englantilainen baptistisaarnaaja, jonka sanoma on siunannut ihmisiä yli kaikenlaisten rajojen maailmassa jo 150 vuoden ajan.
