Herrra haluaa ohjata elämäämme kokonaisuudessaan!

[rita4]

Sananl. 16:
1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.
3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.

4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.
5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.
6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.

7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.
8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.
9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.

Tuo sananlaskujen paikka kuin nousi eteeni tänne meille laitettavaksi. Minusta siinä on paljon hyviä neuvoja, miten elää oikein, vanhurskaasti. Voih, kuinka usein sitä on itse miettimässä ja jo jopa päättämässäkin asioita, jotka on muka hyviä, oikeita, tai juuri minun pitää se tai tuo saada, tehdä, tms..Niin, mutta kuinka vähän me rakkaat loppujen lopuksi kysymme neuvoa, ohjausta Herralta omiin suunnitelmiimme, asioihimme, päätöksiimme, jne?

Minä on halunnut opetella, ja kuin oppia aina ensin rukouksessa kysymään neuvoa, ohjausta: ensin Herrraltamme, ennen kuin suinpäin vain tapani mukaan toimin, teen, ostan, meen, sanon, tms..Niinpä niin rakkaat uskon ystävät, on kyllä helppoa sanoa ja päättääkin, toki, että nyt palaan aina ensin ristin juurelle jutteleen ja kyseleen neuvoja tai että onko viisasta, kannattaako tehä, mennä, tms? Mutta myöskin toimia niin kuin oli päättänyt, suunnitellut jatkossa toimivansa, kuule; ei oo helppoa.. Liha vastustaa, ja vanhat tottumukset. On aivan turhaa väittää jotain muuta. Kyllä aikas pian joutuu huomaan, ettenhän pysynytkään siinä suunnitelmassani, aikomuksessani, vaan.. kohta taas toiminkin niin kuin aina ennenkin; oman pääni, ajatuksieni mukaan, kysymättä ensin neuvoa, ohjausta asioihini Herralta Jeesukselta.

Niin, siitä on tehtävä parannus, ja on pyydettävä Jeesukseltamme; uutta voimaa totella Herraa, nöyrtyä, niin että lihan tahdon täytyy kuolla, omapäisyys kadota, ja että korvamme avautuvat kuulemaan, mitä Isä Jumalamme tahtoo meille puhua, sekä miten Hän tahtoo ohjata meitä elämään tahtonsa mukaan, tuottaen Hänelle iloa, sekä kiitosta!!

Ps. 86:
10 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.
11 Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.
12 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;
13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.

Annan ylistyslauluksi

Siunaten!

[rita4]

Näinpä juurikin, niin kuin tuo otsikkokin on, että; Herrra haluaa ohjata elämäämme kokonaisuudessaan! Mutta niin kovin usein sitä vain siltikin huomaa toimivansa ja menevänsä sen oman ns. mututuntuman mukaan, eikä kysykkään Herran tahtoa, mielipidettä, suunnitelmaa kohdallemme, ei jaksetakaan odottaa Hänen vastaustaan, siis, Herran tahtoa asiaan. Sanotaan nyt vaikkapa näin, että; Mieheni kanssa mietitään, että; oispa taas kiva mennä jonnekin.. vaikkapa kokoukseen. Ok. Mutta sitä sit katotaan seurakuntia läpi, että kuka niissä puhuu, ja sit mietitään, että; 'kannattaako sinne, tai tonne lähteä?' Ja hupsista vain, kohta jo ollaankin autossa lähössä jonnekin, kysymättä, tai ainakaan odottaen Hänen Herramme mielipidettä. Saatan autossa huikata, että; "Herra, nyt ollaan tässä lähdössä, ohjaa ja auta sinä!" Vaikka Herra onkin armollinen ja ymmärtäväinenkin, niin kyllähän silti monesti tuntuu,että; " Nyt ei kaikki mennyt ihan oikein tai Hänen ohjauksellaan ei olekkaan nyt selvästikään mitään merkitystä meille, koska pahoitimme Hänen mielensä, koska taas toimimme ns. oman päämme mukaan, eikä Hänen tahtonsa mukaan, jota emme edes kysyneet Häneltä.?!"

Ja voin sanoa, että se ei ole ollut sitä mitä olisi ajatellut niissä paikoissa, kokouksissa olevan, kun on menty vain oman pään mukaan. Sit vain harmittaa, kun ei kysytty, tai jääty odottaan Herran mielipidettä. Puhujan nimikin voi olla iha ok, mut juuri sillä kertaa ei ole saanut siitä puheestaan oikein mitään itselle. Elikkäs, ois vain pitänyt olla menemättä, ei ois sit harmittanut niin paljoa ja varsinkin jos kokouspaikka oli vielä tosi kaukana.

Mutta sitten nyt vasta kävikin niin, että on kiva siitä teillekin kertoa. Tiedettiin että on seurakunta, jossa on aina joskus käytykin, mut .. sieltä ei olla oikein koskaan saatu mitään evästä, on vain enempikin harmittanut jäljestäpäin, että miksi edes mentiin?! Mutta nyt Herra puhi ensin minulle edellisenä päivänä ja kokouspäivänä miehellenikin, että; "Jos nyt kuitenkin käytäis kattoon, että millasta siellä nyt on ja haluttiin nähdä, tuleeko eräs veli sinne?" Siitä sit puhuttiin Herrallekin ja tuli tunne, että sinne ois nyt hyvä mennä. Ok.

Mentiin hyvin... etten ihan sanoisi silti skeptisenä edellisten kertojen muistot mielessä. Istuttiin autossa pitkään ja katottiin, että; "Meneekö sinne edes ketään?" Noh harvakseltaan joitakin meni ja se veli jonka halusimmekin nähdä tuli sinne myöskin. Noh rohkaistuimme ja menimme sisälle lopulta. Ja kun porukat oli koossa, niin rukouskokous alkoi. Ja voin sanoa miehenikin puolesta, että; "Kiitos Herralle", joka Pyhän Henkensä kautta kehotti menemään sinne, sillä kokous oli elävä, lämminhenkinen, oli todistajiakin, ja itsekin olin puhumassa sekä mieheni; saimme olla kertomassa Herrastamme, jne..Ja tuli kutsu pyhän ehtoolliskokoukseenkin. Ja mikä ihaninta, niin kaikki toivottivat rauhaa toisilleen. Olemme nähneet ja kuulleet, ettei enää monessakaan seurakunnassa toivoteta rauhaa, on vain: terve, hei, jne..Eikö voi toivottaa rauhaa, jos ja kun omassa sydämessä ei ole rauhaa??

Joh. 4:
36 Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.
37 Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen.
38 Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."

Room. 8:
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

[rita4]

Niin, on se mahtavaa, kun Herra puhuu, sekä varoittaakin vääränlaisista valinnoistammekin, ja neuvoo sekä ohjaa toimimaan oikein tietyissä asioissa. Se on kuitenkin loppujen lopuksi kiitosaihe taivaisiin! Vaikka kuin tohkeissaan saatammekin suunnitella jotakin, joka ei sitten olisikaan juuri nyt tähän hetkeen, jos koskaan; se oikea valinta, teko, osto.

Meillä kävi juurikin noin. Olimme suunnitelleet ihan tosissamme erään asian hoitamista, joka ehkä ois ollut hyväkin osto, teko: nyt, muttei kuitenkaan sit pisemmälle sitä asiaa ajatellen, niin se ei ois ollutkaan edes tarpeellinen osto, kuntoon laitto. Mutta mikä muutti mielemme? Niin, ensin mieheni oli alkanut kokea sitä asiaa ajatellessaan, kuin se olisi alkanut tuntua väärältä toiminnalta, teolta, ahdistamaankin mieltään, ja se vaivasi hänen mieltään yhä vain enemmän ja enemmän.. Olihan kysymyksessä kallis toimenpide autoomme. (lisävalot). Oli jo sovittu korjaamon kanssa niiden asentaminenkin ja hinta, ja päivä. Se ois tapahtunut toisekseen aika kaukanakin meiltä, joka jo oli myöskin rahakysymys.

Mutta Herra alkoi siitä kuin aiheuttaa mietintää, asioiden selvittelyä, koska siinä oli yksi asia, joka on meille tärkeä; ettei takuu autoon katoa, kun ne asennetaankin ns "normaalisti" niinkuin se mies korjaamolta oli sanonut miehelleni, ei niin kuin se pitäisi tehdä uuteen autoon. En sitä selittele sen enempiä, mut sama juttu oli, kun täällä ois yks korjaamo laittanut lisävalot myöskin "normaaliin tapaan!" Ja mies perui sen laiton silloin.. On iso asia, jos autoon tulisikin jotain joskus ja sit ne siellä merkkikorjaamolla huomaiskin, että valot on asennettukin väärin ja takuu oiskin sit siinä ja piste.

Mutta Herra kun pitää meistä, niin kuin kaikista omistaan hyvää huolta, niin Hän alkoi laittaa miestäni miettiin asioita sen valojen laitonkin jälkeisiin mahdollisiin tapahtumiin, jotka ois vienyt ilonkin elämästä. Ja minulla oli sit tosi outo tunne, kun en pystynytkään kuin mieltään, että kohta taas lähdemme ajeleen pohjoista kohti; "En vain kuin pystynyt aatteleen, että lähdemme sinne." En osaa selittää sitä, mut kun aattelin eväidenkin tekoa matkalle, niin se kuin katos, se ajatus, kuin ei tehtäiskään niitä eväitä matkalle?? Herra poisti koko ajatuksen tyyliin; "Te ette nyt kuitenkaan vain lähde sinne!" Se oli tosi erikoista.

Mutta nyt kiitämme sydämiemme pohjasta Herraa, joka tiesi paremmin kuin me, mitä voisi vielä tapahtua ja sitä riskiä emme aio ottaa, emme todellakaan ota .. Voi rakkaat uskon ystävät, meidän pitää jo oppia kysymään Ensin Herraltamme asioita, että; "Mitäpä mieltä sinä Jeesus rakas olet tällaisesta ajatuksesta, mitä on ollut mielessäni. Onko se tärkeää, vaiko ei? Ja kannattaako siihen edes ryhtyä? Neuvo Sinä nyt minua, etten sen takia joutuisi vielä vaikkapa ongelmiin!"

On se niin suloista ymmärtää, että meillä on taivaassa Auttaja, Jeesus Kristus, Poika Jumalan, joka välittää meistä omistaan, sekä rakastaa meitä, joka auttaa, neuvoo, ohjaa ja varoittaakin vääränlaisista valinnoista, teoista, menoista ym..

[rita4]

Ps. 86:
11 Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.
12 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;
13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.

Otanpa tuon Psalmin tuohon alkuun. Se jotenkin sopii niin hyvin minun tämänhetkisiin ajatuksiini.

Olen kuullut ja sinäkin rakas uskova ystäväni olet varmastikin joskus kuullut sanonnan; "Ettei nyt ihan kaikkea tarvitse kuitenkaan Jumalalta pyytää!" Niin siitä tietty voidaan olla montaakin mieltä, mutta tänään minulle tapahtui asia, jota olin kyllä kerran tässä hetkisen miettinytkin, mutta en sitä sit kuitenkaan sen kummemmin jäänyt aatteleen, suunnitteleen, tai edes rukoillut.

Noh minä en silloin, enkä tänäänkään pyytänyt Herralta mitään muuta, kuin että jalkasärky helpottais jo. Mutta tietokoneella istuessani sydämelleni tuli hyvin selvästi, voisin sanoa sen näin; hengellisten korvien kuultavasti sanat: "Osta itsellesi toppahousut!?" Häh, siis topppahousut.. no joo ei mulla kyllä, totta puhuen enää ole toppahousuja, ja en ole sillai niitä tarvinnutkaan, kun on niin lauhaa.. No ei mitään, en sitä kuitenkaan jäänyt enenpää aatteleen, mutta hiukka myöhemmin tuli taas uudestaankin sanat sydämelleni; "Osta toppahousut, sillä tulet niitä vielä tarvitsemaan myöhemmmin..!"

Silloin ymmärsin, että; nyt puhuu Herra Jumala. Sanoin sen miehellenikin ja hän tuumas, että; "Eihän sulla olekkaan toppahousuja, niin kuin hänellä on!" En jäänyt sitä sen enempiä miettiin, että miksi pitää ostaa toppahousut, uskoin Herran puheen ja niin lähdimme kauppaan ja siellähän oli juuri minulle sopivat, sekä minulle mieleiset, ja ennenkaikkea halvat toppahousut. Nyt on sittten ne toppahousutkin, tulee mitä tuleekaan..

Ps. 4:
4 Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
5 Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.
6 Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
7 Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.

Olen miettinyt tätä tilannetta ja mikä se oikeastaan oli? Ja mieleeni ei tule mitään muuta, kuin että; "Herra halusi koetella minua siinä, että: Tottelenko, vaikka kaikki ns olosuhteet (lauha ilma) olikin sen ostoa järjellä ajatellen vastaan ja aikas outoa.":???:

Uskon, että: Meitä Herran omia tullaan koettelemaan siinä, että: tottelemmeko Herran ääntä, tahtoa, tuntuipa se sitten itsestämme; jonkun muun (vihollisen, tai vain oman ajatuksemme tuotteena). Tottelemmeko, vai emmekö tottele, tee niin kuin Henki meille puhuu? Siinä kysytään uskoamme Herraan Jeesukseen, näin uskon ja kun tottelemme, ja kun se vahvistetaan vielä sydämillemme, niin se saattaakin olla tulevaisuudessa tosi tärkeä, kallisarvoinen nöytyminen ja suostuminen uskomaan Herran Hengen sanoja, ääntä!

Hepr. 12:
25 Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

26 Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".
27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.

28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

[rita4]

Ps. 50:14-15
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Alotankin nyt tolla Raamatunpaikalla, kun ajattelen viime aikaisia mietintöjäni Herran edessä ollen; uhraamisesta. Koska onhan tärkeää antaa Herrallemme kymmenykset jo Raamatun Sanankin mukaan. Minusta se ei ole pakkopullaa, vaan sydämen halu antaa Herralle, kun itse on saanut niin paljon, sanoisinko ihan valtavan paljon Häneltä, niin aineellista, kuin kaikkea muutakin hyvää, avun ja voiman elämäämme, ym tarpeellista elääksemme ja voidaksemme myöskin tukea hengellistä työtä, niin että se saa jatkua, tuoda etsiville, kaipaaville totuutta, ja meille jo Herran omillekin Jumalan Sanassa pysymistä.

Mutta miksi sitten kyselen Herralta paikkaa, mihin uhrata? Eikös se nyt ole ihan sama mihin sitä rahojaan lahjoittaa? Ei ole, ei todellakaan ole aivan sama, se, että; Mihin haluan antaa omistani. On niin valtavan paljon ensinnäkin niitä seurakuntia, ja puhujia, joille itse en antaisi centtiäkään, koska ovat jo eksyneet ja eksyttävät lisää vain muitakin ihan Raamatun vastaisin opein, mutta en sano kuitenkaan keitä pidän sellaisina, koska meistä jokaisen itse pitää selvittää asia. On varmasti paljon heitä, jotka pitävät oikeina hyvinä niitä puhujia, sekä seurakuntia, joihin itse en menisi, enkä hyväksyisi opetuksiaan..

Mutta silloin kun menemme Ristin juurelle, Herramme Jeesuksen Kristuksen eteen jutteleen kanssaan ja selvittämään sitä, mikä on tässä uhriraha asiassa Hänen tahtonsa? Se voikin pian olla ihan eri, täydellisen eri, kuin se mitä itse pidämme hyvänä, tai sopivana. Siksi onkin tärkeää olla rukouksessa asian tiimoilta, kunnes saa siihen selvän ja ymmärrettävän vastauksen Häneltä. Aivan varmasti saamme vastauksen Jeesukselta, jos vilpittömin sydämin sitä pyydämme ilman rahojemme liiallista rakastamista. Oletko valmis antamaan Herralle omastasi?? Älä tee sitä kuin velvollisuudesta, tai pakosta, vaan kun sydämen halusta annat, niin.... Silloin saat siihen myöskin siunauksen!

Minulle se paikka selvisi, ja tänään ilman että olisimme mieheni kanssa jutelleet toistemme kymmenysten laittamis paikasta, tai mihin jatkossa voisimme uhrata, koska kumpikin näymmä olemme kokeneet ettemme enää halua antaa sinne mihin tähän asti olemme laittaneet rahojamme (täysin eri paikkoihin, molemmat). Niin mies alkoi puhua, että on ollut Herran edessä, että jos jatkossa laittaiskin sinne... Olin tosi hämmästynyt, sillä, totta tosiaan, se on ihan sama paikka mihin tahdoin itsekin jatkossa laittaa. Ja muista sattumia ei ole!! Ei ole sattumia, vaan kaikki tulee ylhäältä, niin tämäkin, jonka Herra on vaikuttanut meille molemmille, täysin itsemme tietämättä edes: mitä toinen rukoilee, suunnittelee, ja kokee myöskin sen asian Herrammekin tahdoksi!!

Kiitos Isä, Jumalamme; ihmeellisyydestäsi, sekä avustasi ja rakkaudestasi meitä kurjia omiasi kohtaan!! Osoita siis toisillekin se, mikä on Sinun tahtosi heidän asioissaan! Amen!!

Ps. 51:19 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.