RUKOUKSEN HENKI

[rita4]

David Wilkerson

Sanaa rukous (ks. Sak.12:10) ei käytetä Raamatussa koskaan muussa merkityksessä kuin korostamassa sitä, että rukous on lausuttu ääneen. Toisin sanoen se ei ole yksityistä tai mietiskelevää rukousta. Rukouksessa on kyse äänestä!

Hepreankielen sana edellisen kappaleen kohdassa viittaa "oliivipuun oksaa käärittynä villaan tai jonkinlaiseen kankaaseen, jonka on kutonut se, joka haluaa rauhaa tai antautuu". Ne olivat ns. "rukousoksia", itse asiassa lippuja, jotka merkitsivät täydellistä, ehdotonta antautumista.

Kuvittele taistelussa uupunutta sotilasta, rievuissaan, rääsyissään, väsyneenä ja poissa tolaltaan, piiloutuneena ketunkoloon. Hän on aivan yksin, kurja ja kalpea, tullut omien voimiensa loppuun. Hän katkaisee puun oksan ja sitoo valkean aluspaitansa siihen, nostaa sen ylös, ryömii ulos kolostaan ja huutaa: " Minä antaudun, en jaksa enää".

Tämä on Sakarjan kohdan tarkoittamaa rukousta. Se sanoo: "Minä antaudun. En pysty enää jatkamaan tässä sodassa! Olen hukassa ja toivoton".

Rukous ei ole vain haluamiesi asioiden kertomista Jumalalle. Se ei ole anomista ja pyytämistä, että hän voisi auttaa sinua omissa suunnitelmissasi. Päinvastoin, se on täydellistä antautumista, oman tahdon ja tien hylkäämistä.

Vuosisatojen ajan uskovat ovat rukoilleet Jumalaa täynnä omaa tahtoa, anomista ja huutoa: "Oi, Jumala lähetä minut sinne tai tänne, anna minulle sitä tai tätä." Näinä viimeisinä päivinä Pyhä Henki lankeaa suurella voimalla ja vaikuttaa hengellisen konkurssin tuntemisen. Me heräämme siihen tosiasiaan, että kaikella rahallamme, aivoillamme, ohjelmillamme, julistuksellamme ja suunnitelmillamme emme ole koskettaneet tätä maailmaa. On totta, että seurakunta on hukannut perustansa ja heikentynyt säälittäväksi.

Meidän täytyy antautua! Rukouksiamme pitää seurata halu hyljätä elämässämme kaikki, mikä ei ole Jeesuksen kaltaista.

Danielin rukous osoittaa, millaista sen tulisi olla: "Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen"(Dan.9:17- 18).