JUMALAN PELASTUKSEN NARU

[rita4]

Sari Ketola

Jumala tarjoaa ihmiselle pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen sovitustyönsä Gogatalle lahjoittaa ikuisen elämän jokaiselle, joka ottaa vastaan Hänet, jonka Isä on lähettänyt. Jeesuksen antama pelastus ja varmuus ikuisesta elämästä kestävät rajan toiselle puolelle saakka. Tämä pelastus on kuin naru, josta pidämme kiinni ja jonka ankkuri on heitetty taivaallisiin.

Hepr.6:19-20.Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Kukaan ei voi katkaista sitä luottamusta, jonka Herra uskon kautta luo ihmiseen, kun hän tulee Jeesuksen Kristuksen luokse. Elämä tuo mukanaan tilanteita, joissa uskoa koetellaan ja siteiden kestävyyttä tarkkaillaan. Jumala ei petä, vaikka ihminen luopuisi toivosta ja luottamuksesta Herraan. Lujuustestien jälkeen on köysi aina vahvempi ja vahvempi ja luottamus asioissa syvenee. Ihminen voi irrottaa otteensa narusta, kun hän katkeroituu, pettyy tai haluaa kulkea omaa tietään. Jumalan naru on kuitenkin aina häntä varten valmiina odottamassa. Jumala ei vedä sitä pois.

Synnin tahraamin käsin siitä narusta on liukasta pitää kiinni, mutta Jeesuksen verellä puhdistetut kädet voivat vakaasti tarttua siihen kiinni ja pitää lujasti luottaen sen kestävyyteen. Jeesuksen ristin juurella syntinsä tunnustavaa ei tuomita, vaan hän on saanut uuden elämän, uuden mahdollisuuden, josta kiinni pitäminen tulisi olla tärkeintä mitä ihmisellä on. Elämän antaja on avannut tien taivaaseen Jeesuksen Kristuksen kautta ja tämä tie aukeaa uskon kautta.

Köydestä kiinni pitäjä ei horju luottamuksessa, vaikka maailma vähän pyörittää suuntaa, esittelee tarjouksiaan ja houkuttelee ihmistä. Jos ote lipsuu, on syntien tunnustamisen aika, paluu alkujuurille. Siellä ihminen toteaa ettei omin neuvoin voi vaeltaa synnittömästi, vaan hänen lihansa huutaa synnin perään. Vain Jeesus Kristus voi vapauttaa synnistä ja syyllisyydestä, vain Pyhä henki voi ohjata ihmisen elämää tahtomaan puhtautta Isän ja Pojan edessä. Puhtaana on helppo vaeltaa, mieli on kevyt ja rohkea. Kun on elämä kätkettynä Kristuksessa, ei tarvitse pelätä tuomiota, ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.

Elämä Kristuksessa

Elämä Kristuksessa on voittoa omista turhista haluista ja himoista, joiden tilalle Herra antaa aina jotain parempaa, ihmeellisempää ja todellisempaa, kun itse on osannut kuvitellakaan. Liialliset omat suunnitelmat ja halut johtavat omien toiveiden täyttämiseen keinolla millä hyvänsä, mutta toiveiden jättäminen rukouksessa Herralle tuo joskus vastauksen arvaamattomassa muodossa tai arvaamattomalla tavalla. Se tapahtuu siten, että ihminen varmasti tietää Herran käden olevan kaiken takana. Herran rakkaus ja huolenpito saavat silloin syvän kiitollisuuden ja ylistyksen kaikumaan sisimmästä. On kuin mykkänä Herransa edessä kuten Tuomas aikoinaan. Minun Herrani, minun jumalani..

Joh.20:27-28.Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Sinä tiedät Herrasi elävän niistä todisteista, joita näet elämäsi kulussa. Vaikeat päivät kääntyvät hyviksi, kun katselee kiitollisuudella niitä hyviä asioita, joita on saanut. Huonot asiat näyttävät silloin pieniltä ja mitättömiltä, turhilta pään vaivalta. Kun tuijottaa vaikeisiin asioihin, jää ympyrään, jonka vauhti kiihtyy kiihtymistään ja lopulta ei näe Kristusta ei näe toivoa eikä näe tulevaisuutta. On vain suuri ja nopea tie alaspäin, masennukseen ja toivottomuuteen, joista on vaikeaa irrottautua. Toivottomuus ja masennus ruokkivat joskus jotain salattua ihmisen sisimmässä ja on mukava rypeä itsesäälissä ja surkeudessa.

Jumalakin alkaa näyttää silloin tuomarilta, joka ei välitä ihmisestä vähääkään. Tämän ajatuksen kun päästää sydämeensä, se ruokkii itseään ja viimein ei näe Jumalan armon lupauksia ja sitä toivoa, joka on kätketty Jeesukseen Kristukseen. Ei siis kannata tuijottaa itseensä, vaan tarttua Jumalan lupauksiin, lohdutukseen ja toivoon, tarttua hänen pelastuksen naruunsa ja pitää siitä kiinni kaikissa elämän olosuhteissa. Se on ankkuri, joka on heitetty taivaaseen ja se kestää.

[rita4]

JUMALAN PELASTUKSEN NARU

Jumala tarjoaa ihmiselle pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen sovitustyönsä Gogatalle lahjoittaa ikuisen elämän jokaiselle, joka ottaa vastaan Hänet, jonka Isä on lähettänyt. Jeesuksen antama pelastus ja varmuus ikuisesta elämästä kestävät rajan toiselle puolelle saakka. Tämä pelastus on kuin naru, josta pidämme kiinni ja jonka ankkuri on heitetty taivaallisiin.

Hepr.6:19-20.Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Kukaan ei voi katkaista sitä luottamusta, jonka Herra uskon kautta luo ihmiseen, kun hän tulee Jeesuksen Kristuksen luokse. Elämä tuo mukanaan tilanteita, joissa uskoa koetellaan ja siteiden kestävyyttä tarkkaillaan. Jumala ei petä, vaikka ihminen luopuisi toivosta ja luottamuksesta Herraan. Lujuustestien jälkeen on köysi aina vahvempi ja vahvempi ja luottamus asioissa syvenee. Ihminen voi irrottaa otteensa narusta, kun hän katkeroituu, pettyy tai haluaa kulkea omaa tietään. Jumalan naru on kuitenkin aina häntä varten valmiina odottamassa. Jumala ei vedä sitä pois.

Luin tätä kirjoitusta ja ajattelin ottaa siitä jotain ns mietintämyssyni alle pohdittavaksi.

Maailman tärkein asia jokaiselle ihmiselle on ainoastaan ja vain yksin; Pelastus ja syntiensä anteeksi saaminen, uusi elämä Kristuksessa Jeesuksessa, sekä sen myötä kerran taivaan kirkkauteen pääsy: elämään ikuista elämää Jumalan rakkauden lämmössä. Ei kylmässä ja kolkossa kadotuksen kauhuissa ja tuskissa, kun omatunto syyttää:"Miksi en uskonut silloin niitä uskovia ja itsekin lähtenyt taivastielle, vaan kieltädyin, pilkkasin ja nauroin heille ja kielsin Jeesuksen tärkeyden. Nyt olen täällä, jossa ei ole tietoakaan lämmöstä, rakkaudesta, rauhasta..!"

Niin juuri; Jumala kyllä tarjoaa pelastusta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa aivan joka ainoalle ihmiselle, jonka Hän on antanut syntyä tähän kylmään maailmaan. Ja olisi ihanaa, jos ja kun se kutsu myöskin otettaisiin todesta ja vastaan, jotta uusi elämä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa voisi alkaa ja kasvaa, sekä vahvistua side Jumalaankin.

Eihän Jeesus, vain näyttäkseen jotain, tai vain kuin huvikseen suostunut menemään kärsimään Golgatalle, ehei! Vaan, että: Jokainen, joka tahtoo: voi ja saa pelastua Hänen kauttaan ja Hänen ihanassa nimessään, sekä tulla verensä puhdistamaksi synneistään ja rikoksistaan, ym. Olipa se vastaanottaja ja syntiensä tunnustaja sitten millainen tahansa, tai minkä värinen, rotuinen, heikko, vajaa, tai vahva ja osaava tahansa..Niin aivan kaikki, aivan jokainen: Saa tulla Golgatan verisen ristin juurelle tunnustamaan: ettei selviä omin voimin, vaikka niin olikin kenties kuvitellut. Koetuksia toki tulee uskonelämässä, mutta niinhän niitä tulee ilman uskoakin, kun ollaan vain uskonnollisia. Mutta Jeesuksen omana ja seuraajana meillä on Aina kuitenkin turvapaikka; Golgatan keksimmäinen risti, jonne voimme ja saamme rientää: apua ja voimaa, puhdistusta ja johdatusta rukoilemaan.

Ota sinäkin kiinni tuosta niin äärettömän tärkeästä ja voimallisesta pelastuksen narusta, niin pääset kerran Jeesuksen noutamana taivaan kotiinkin asti.

Elämä Kristuksessa

Elämä Kristuksessa on voittoa omista turhista haluista ja himoista, joiden tilalle Herra antaa aina jotain parempaa, ihmeellisempää ja todellisempaa, kun itse on osannut kuvitellakaan. Liialliset omat suunnitelmat ja halut johtavat omien toiveiden täyttämiseen keinolla millä hyvänsä, mutta toiveiden jättäminen rukouksessa Herralle tuo joskus vastauksen arvaamattomassa muodossa tai arvaamattomalla tavalla. Se tapahtuu siten, että ihminen varmasti tietää Herran käden olevan kaiken takana. Herran rakkaus ja huolenpito saavat silloin syvän kiitollisuuden ja ylistyksen kaikumaan sisimmästä. On kuin mykkänä Herransa edessä kuten Tuomas aikoinaan. Minun Herrani, minun jumalani..

Joh.20:27-28.Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Sinä tiedät Herrasi elävän niistä todisteista, joita näet elämäsi kulussa. Vaikeat päivät kääntyvät hyviksi, kun katselee kiitollisuudella niitä hyviä asioita, joita on saanut. Huonot asiat näyttävät silloin pieniltä ja mitättömiltä, turhilta pään vaivalta. Kun tuijottaa vaikeisiin asioihin, jää ympyrään, jonka vauhti kiihtyy kiihtymistään ja lopulta ei näe Kristusta ei näe toivoa eikä näe tulevaisuutta. On vain suuri ja nopea tie alaspäin, masennukseen ja toivottomuuteen, joista on vaikeaa irrottautua. Toivottomuus ja masennus ruokkivat joskus jotain salattua ihmisen sisimmässä ja on mukava rypeä itsesäälissä ja surkeudessa.

Jumalakin alkaa näyttää silloin tuomarilta, joka ei välitä ihmisestä vähääkään. Tämän ajatuksen kun päästää sydämeensä, se ruokkii itseään ja viimein ei näe Jumalan armon lupauksia ja sitä toivoa, joka on kätketty Jeesukseen Kristukseen. Ei siis kannata tuijottaa itseensä, vaan tarttua Jumalan lupauksiin, lohdutukseen ja toivoon, tarttua hänen pelastuksen naruunsa ja pitää siitä kiinni kaikissa elämän olosuhteissa. Se on ankkuri, joka on heitetty taivaaseen ja se kestää.