Jumalan tukikohta

[rita4]

D.M. Panton

Näin uskosi pääsee jaloilleen...

Useampikin neuvo ohjaa meitä huolissamme: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne (eli sen missä huolemme ovat) Kristuksessa Jeesuksessa.(Fil. 4:6-7)

Näin apostoli Paavali sanoo, melko samalla tavalla kuin Johannes, miten meidän pitää heittää murheet Jumalan päälle.

Rukous kertoo Jumalalle murheen aiheen ja usko pääsee taas jaloilleen. Se jättää huolet Jumalalle, ja voi lähteä eteenpäin huolista vapaana.

Kun uhkaava kirje oli tullut Sanheribilta kuningas Hiskialle, tämä luki ja levitti sen Herran eteen temppelissä. Sieltä poistuessaan hänen mielensä oli levollinen.

Yhteenveto Paavalin ohjeesta: "Älkää mistään murehtiko,rukoilkaa kaiken puolesta ja kiittäkä kaikesta."

Paavali esittää niin voimakaan perustelun, että se yksistään jo vakuuttaa meidät iloa tuottavasta velvollisuudestamme; sillä Hän välittää." Jos Jumala pitää meistä huolen, on siten ilmeistä, että Hänen ominansa huolemme ovat parhaassa ja turvallisemmassa paikassa.

On parempi antaa huolien pysyä Jumalan käsissä kuin pitää ne itsellä. "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän" voittaa ahdistuksen ja pitää huolen, valvoo ja hoitaa meitä rakastavasti.

Uskonpuhdistuksen vaikeimpana aikana Lutherilla oli tapana sanoa Melanktonille: "Laulakaamme psalmi 46, " Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme ---Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta."

Uskomme on koetteilla elämän tulessa ja kuten kultaseppä, niin Jumalakin on kiinnostunut kullasta (uskosta) eikä niinkään tulesta (koetuksesta sinänsä).

Jumala pitää sinusta huolen henkilökohtaisesti

Jokaista meitä kehotetaan laittamaan omat taakkamme Jumalan päälle, koska: "sillä Hän pitää teistä huolen".

Jeesus käyttää juuri tätä perustetta: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan."(Matt. 6:25,32)

Kristuksen sanat eivät muutu aikojen kuluessa. Koska Jumala välittää minusta, Hän haluaa ottaa minulta ahdistukseni pois.

Kuinka valtavaa onkaan Jumalan yksityiskohtainen huolenpito. "Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni."(Ps. 50:11) "Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa."(Ps. 104:21)

Ja näin ihmistä verrataan muuhun luotuun:" Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta."Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."(Matt. 10:29,31)

" Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua."(Ps. 55:23)

[rita4]

Näin uskosi pääsee jaloilleen...

Useampikin neuvo ohjaa meitä huolissamme: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne (eli sen missä huolemme ovat) Kristuksessa Jeesuksessa.(Fil. 4:6-7)

Näin apostoli Paavali sanoo, melko samalla tavalla kuin Johannes, miten meidän pitää heittää murheet Jumalan päälle.

Rukous kertoo Jumalalle murheen aiheen ja usko pääsee taas jaloilleen. Se jättää huolet Jumalalle, ja voi lähteä eteenpäin huolista vapaana.

Niin, kuinka helposti ne meidän omat isot tai pienetkin murheemme saattavat viedä kuin uskoltamme pohjan pois, jos:"Emme kykene, tai vain halua, (haluamme itse kantaa niitä ja hoitaa ne itse pois päiväjärjestyksestä; omassa voimassamme tai viisaudessamme) suostu, tai emme kuin vain ymmärrä sitä totuutta, että: Herra Jeesus tahtoo ottaa kantaakseen meidän aivan kaikenlaiset murheemme ja huokailummekin!"

Raamatun Sanahan jo opettaa meitä, toki. Mutta ei sekään mitään hyödytä, jos se Sana ei saa painautua sinne sydämen syövereihin asti, niin syvälle ja tiukastikin, että: Alamme kuin ymmärtää Isän rakkauden ja tahdon määrän meitä lapsiaan kohtaan ja kuinka Hän tahtoisi meidän iloitsevan läheisyydestään, avustaan ja rakkaudestaan ja kun Hän haluaa antaa jokaiselle hänen aivan kaikki syntinsäkin anteeksi, oli ne sitten millaisia tahansa, kunhan vain pyydämme Häneltä anteeksiantoa rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä, sekä ristin verensä voitto voimassa!

Miksi ihmeessä me olemme sellaisia, minä ainakin tunnustan rehellisesti usein olevani sellainen pölkkypää, että koitan vain itse jaksaa, osata, toimia omasa voimassani ja viisaudessani, siis tyhmyydessäni ja vain kuin selvitä kaikesta omin voimineni. HM? "Hyvä minä" ja Herra armahda !

Minä voin puhua vain omista kokemuksistani ja tavoistani ja miten sinä rakas ystäväni, kansamatkaajani elät ja toimit on taas ihan sinun juttusi ja kuitenkin me kuljemme samaa kaitaa tietä Jeesuksemme kanssa kohti taivaallista kotiamme. Voimme oppia toinen toisiltammekin ja Jumalan Sanan kautta, sekä koettelemusten kautta ja kun vain päätämme pysyä rukous alttareillamme, niin ettei tuli pääse sammumaan ja pimeys pääse hyökkään tai horjuttaan uskoammekin. Me saamme nousta rukousaltariltamme rohkeasti katsoen vain eteenpäin ja Jeesukseen. Ei itseemme, ei olosuhteisiinkaan, ei toisiin ihmisiin, ei mihinkään muuhun, kuin vain yksin: ristinpuulla meidän syntiemme edestä kuolleeseen, mutta ylösnousseeseen Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen!

Siinä ja Hänessä on toivomme, apumme, voimamme, lohdutuksemme. Ja Hänen hartiansa kestävät kantaa sinunkin kaikki huolesi ja taakkasi, murheesi, epäonnistumisemmekin, tai mitä sitten meillä onkin sydämilämme murheena...Hän, Herramme Ei käännä sinulle selkäänsä, tai ole kuuro rukouksillesi, ei! Vaan olipa asiasi sitten mikä ja millainen tahansa, aivan pieneltäkin tuntuva, vähäpätöisenä pitämäsi, niin tuo sekin sinne Golgatan verisen ristin juurelle ja jätä se, ne asiat Herrasi hoidettavaksi, niin saat avun ja uuden voiman, ilonkin sydämeesi, kun ei enää tartte murehtia niistä, menneistä, ei mistään. Ilo Herrassa on väkevyytemme!

Tämä laulu vielä lopuksi; Säde Roth - Jatka vielä