Nouse ja loista

[rita4]

Wesley L. Duewel

On aika alkaa elää Ilosanoman mukaisesti, jolloin sanoma koskettaa myös elämää ja puhetapaa. Ilosanoman mukaista elämää ei voi elää täysin todeksi, mikäli toinen näistä puuttuu. Kukaan kristitty ei voi keksiä muuta kuin tekosyitä jomman kumman puuttumiseen.

Meillä on vastuu kummastakin asiasta. Olitpa mies tai nainen, nuori tai vanha, maallikko tai pappi, jokaisen ukovan tulee elää ilosanoma todeksi teoin ja sanoin.

Uusi testamentti asettaa meille selvän, ymmärrettävän ja muuttumattoman mallin sanoman eteenpäin viemisestä. Ei Kristus, eikä alkuseurakuntakaan peitellyt päämääräänsä. Evankeliumi pitää viedä jokaiselle ihmiselle kaikkiin maihin.

Kaikesta synnistä vapauttavaa pelastusta pitää julistaa. Jokaisen ajatuksen ja vaikuttimen tulee olla kuuliainen Kristukselle (2.Kor.10:5). Hengen, sielun ja ruumiin pitää säilyä puhtaana. (1.Tess. 5:23). Seurakunnan pitää puhdistua ja siitä pitää tulla tahraton, rypytön, pyhä ja nuhteeton (Ef. 5:27).Emme saa jättää kesken, vaan saada lisääntyvästi Jumalan kaikkea täyteyttä (Ef. 3:19).

Kun Jeesus tulee takaisin, jokainen uskova asetetaan täydellisenä Kristukselle (Kol.1:28). Tämän päämäärän saavuttamiseksi jokaisen kristityn pitäisi olla ehdottomasti ja Ilosanomaa sisään ja ulos hengittävä. Silmiemme pitäisi säteillä Ilosanoman iloa. Kielemme pitäisi ylistää Pelastajaa ja tuoda julki Pelastajan pelastuskutsua.

Käsissämme tulisi olla taivasonnen siunaava kosketus ja jalkamme pitäisi viedä Ilosanomaa minne ikinä sitten menemmekin. Sydämemme pitäisi sykkiä intohimoisesti, koska Kristus on Herra sekä siksi, että voimme saada muita pelastukseen.

Kristuksen näyn tulee olla meidänkin näkymme. Hänen halunsa viedä Ilosanomaa pitäisi olla meidänkin halumme. Hänen tahtonsa tekemisen ja Hänen valtakuntansa edistämisen pitäisi olla etusijalla elämässämme.

Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen toiminnan pitäisi (eikä se edes voi) olla suoraan Ilosanomaan liittyvä. Täytyy elää myös järkevästi käytännön elämässä. Meidän pitää iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa (Room. 12:15). Meidän tulee opettaa, parantaa ja palvella muita. Jeesus "tarvitsee" meitä ja muutkin ihmiset tarvitsevat meitä.

Emme saa yrittää vääntää jokaista keskustelua saarnaksi tai yrittää käännyttää jokaista vastaantulijaa. Perimmäisen motiivina 24/7 meillä pitäisi olla se, että muut voisivat nähdä meissä Kristuksen.

Rukousaiheemme voisikin olla, että ihmiset hyvät tekomme nähdessään näkisivätkin Kristuksen, eivätkä meitä. Näin Kristuksen tahdon tekemisen halu vaikuttaa jokaisella elämäni osa-alueella ja sen tekemisen palavalla rakkaudella kannustaa minua siksi, että muut oppisivat tuntemaan kuinka ihana Vapahtaja meillä onkaan!

Kun elämämme on lunastavan rakkauden läpitunkema ja siihen liittyy evankelinen palavuus, sanallinen julistus on yhtä luonnollista kuin arkitekojemmekin julistus. Siitäkin huolimatta, jos sanomme vain:"Ikävä juttu, rukoilen sen asian puolesta", "Jumala sinua siunatkoon", "olempas tänään iloinen" tai "Jeesus oli todellakin läsnä tänä aamuna rukoillessani." Tarvittaessa on hyvä olla valmiina kertomaan, mikä on ilomme, uskomme ja sisäisen voimamme perusta.

Salakavala vaara piilee evankelioinnin "vaikutusteoriassa", jos sillä tarkoitetaan sitä, että pelkästään elämän arjessa tehdyt teot todistavat omalla vaikutuksellaan, ilman sanallista todistusta. Mutta kun teot ja sanat ovat sopusoinnussa, niin silloin elämässä etsitään ensin Jumalan valtakuntaa.

"Nouse, ole kirkas--. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.." (Jes. 60:1-2)

Nouse ja loista, silloin ympärillä olevat tulevat valoon.

[rita4]

Nouse ja loista

On aika alkaa elää Ilosanoman mukaisesti, jolloin sanoma koskettaa myös elämää ja puhetapaa. Ilosanoman mukaista elämää ei voi elää täysin todeksi, mikäli toinen näistä puuttuu. Kukaan kristitty ei voi keksiä muuta kuin tekosyitä jomman kumman puuttumiseen.

Meillä on vastuu kummastakin asiasta. Olitpa mies tai nainen, nuori tai vanha, maallikko tai pappi, jokaisen ukovan tulee elää ilosanoma todeksi teoin ja sanoin.

Uusi testamentti asettaa meille selvän, ymmärrettävän ja muuttumattoman mallin sanoman eteenpäin viemisestä. Ei Kristus eikä alkuseurakuntakaan peitellyt päämääräänsä. Evankeliumi pitää viedä jokaiselle ihmiselle kaikkiin maihin.

Kaikesta synnistä vapauttavaa pelastusta pitää julistaa. Jokaisen ajatuksen ja vaikuttimen tulee olla kuuliainen Kristukselle (2. Kor.10:5). Hengen, sielun ja ruumiin pitää säilyä puhtaana. (1. Tess. 5:23). Seurakunnan pitää puhdistua ja siitä pitää tulla tahraton, rypytön, pyhä ja nuhteeton (Ef. 5:27).Emme saa jättää kesken, vaan saada lisääntyvästi Jumalan kaikkea täyteyttä (Ef. 3:19).

Kun seuraa tätä elämää sekä uskovia, niin ja itseänikin tutkin, niin huomaa miten ollaan kyllä uskovaa uskoville, mutta mitenkähän se Herran omana ja seuraajana oleva elämä näkyy ja kuuluu siellä arjessa? Onko rukouskammio tyhjä, tarpeeton? Onko kuin väsytty jo siihen omaan ristiin? Onko maailma ja sen tarjoukset, sekä helppous kuin houkutellut pois kaidalta tieltä ja eipä ollakaan huomattu jo astuneensa kaidalta tieltä syrjään? Näitä peräänkuulutan ja kyselen?

Onhan tosi helppoa sanoa, että; "Olen uskossa ja rakastan Jeesustani!" Ok! Hyvä niin, mutta..Onko se rakkaussuhde vain sitä kun kaikki on elämässä hyvin ja saa kaikkea ja Ja aurinkokin paistaa, kaikki asiat menee ns putkeen? Mutta kestääkö se myöskin halu rakastaaa Herraa silloinkin ja varsinkin silloin, kun elämä koettelee ja näyttää synkemmät värinsä, jne..

On helppoa olla uskovana seurakunnassa, tai toisen uskovankin lähellä, tai täällä foorumilla. Mutta olla nöyrä ja kuuliainen, rukouksessa viipyvä, lihalleen haluten kuolettaa niitä omia toiveitaankin, ym (ristiinnaulita lihansa tahto), kuolla maailmalle ja sen houkutuksille; Ei kiitos sanova uskova, kun toiset vetävät asioihin, jotka eivät sovi Herrran omalle ja josta maailma sanoo; "Se on uskossa!" Kas, siinäpä onkin jo haastetta, vai mitä? Se laittaa pakostakin menemään usein ristin juurelle: tekemään parannusta, tunnustamaan heikkouksiaan ja syntejään, pyytämään voimaa ja rohkeuttakin saada olla Herran opetuslapsena ja sillai, että: 'Se aistitaan kaikkialla', kun: "Se on niin erilainen, kuin ennen oli!" :?

Mutta mutta.. kuinka usein nuo uskomattomat eivät huomaa mitään sen suurempaa eroa meissä jo uskoontulleissa siinä, mitä me ennen olimme. Se muutos Pitäisi näkyä, kuulua ja sen pitäisi näkyä niin, että: sen tietää jokainen, vaikka kukaan ei kertoiskaan sen tai sen tulleen uskoon. Hoksasitkos jo mitä yritän sanoa?

Laitan lopuksi tämän lainauksen ja sanon Amen siihen! Lue ja mieti, ota omakohtaiseksi sanoma ja tee parannus, jos sydämesi ja ajatuksesi ovat jo eksyneet väärään, helppouteen, mukavuuteen, rikkauksiin, tai..siihen mistä Raamattukin meitä omiaan varoittaa: eksymästä uskomaan valheen tuojia, joilla on muka sana Herralta, mutta se onkin vain sana omalta sydämeltä tuotu.

Emme saa yrittää vääntää jokaista keskustelua saarnaksi tai yrittää käännyttää jokaista vastaantulijaa. Perimmäisen motiivina 24/7 meillä pitäisi olla se, että muut voisivat nähdä meissä Kristuksen.

Rukousaiheemme voisikin olla, että ihmiset hyvät tekomme nähdessään näkisivätkin Kristuksen, eivätkä meitä. Näin Kristuksen tahdon tekemisen halu vaikuttaa jokaisella elämäni osa-alueella ja sen tekemisen palavalla rakkaudella kannustaa minua siksi, että muut oppisivat tuntemaan kuinka ihana Vapahtaja meillä onkaan!

Kun elämämme on lunastavan rakkauden läpitunkema ja siihen liittyy evankelinen palavuus, sanallinen julistus on yhtä luonnollista kuin arkitekojemmekin julistus. Siitäkin huolimatta, jos sanomme vain:"Ikävä juttu, rukoilen sen asian puolesta", "Jumala sinua siunatkoon", "olempas tänään iloinen" tai " Jeesus oli todellakin läsnä tänä aamuna rukoillessani." Tarvittaessa on hyvä olla valmiina kertomaan, mikä on ilomme, uskomme ja sisäisen voimamme perusta.

Salakavala vaara piilee evankelioinnin "vaikutusteoriassa", jos sillä tarkoitetaan sitä, että pelkästään elämän arjessa tehdyt teot todistavat omalla vaikutuksellaan, ilman sanallista todistusta. Mutta kun teot ja sanat ovat sopusoinnussa, niin silloin elämässä etsitään ensin Jumalan valtakuntaa.

"Nouse, ole kirkas--. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.." (Jes. 60:1-2)

Nouse ja loista, silloin ympärillä olevat tulevat valoon.

Tämä koskettava laulu meille vielä: Kertoo kaiken