Viena Maria Hautaniemi
Maailman ihmiset siteeraavat puheissaan usein Raamatun Sanaa. Esimerkkejä löytyy urheilukilpailujen selostuksista ja maallisista huvituksista. Joskus se loukkaa Raamatun arvovaltaa. Kuitenkin se paljastaa, että toimittajat ovat kuulleet, kuunnelleet ja oppineet Raamatun kielenkäyttöä, vaikka he soveltavatkin sitä väärässä paikassa ja väärään aikaan.
Joskus kuulee vapaiden suuntien, helluntalaistenkin, saarnaajien suusta Raamatun Sanaa hyvin kevytmielisesti käytettynä. Mielestäni se on irvokasta ja loukkaavaa, niin että pitää oikein pyytää Jumalalta anteeksi.
TV7:ssa kuulin puhujan käyttävän laihdutuskuuristaan Raamatun Sanaa: "Hänen tulee kasvaa, minun vähetä" (Joh. 3:30) Tämä kalskahti korvaan pahalta ja loukkaavalta. Jumala on pyhä, ja Hänen Sanansa on pyhää. Rukoushuone, jossa puhutaan, on pyhä, jos se on siunattu hengelliseen käyttöön. Vanhasta uskovaisesta tuntui pahalta se, että tätä kohtaa sovellettiin maalliseen asiayhteyteen. "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä." (Kol. 3:8, 4:6)
Puhe voi vaikuttaa lekilliseltä, mutta on sopimatonta irrottaa Raamatun lause tällä tavalla asiayhteydestään. Kokouksessa ei saa olla eikä voi päästää suustaan tuollaista lipsahdusta. Ihminen tekee virheitä. Kielenkäytöllä voi kosiskella ihmisiä, mutta Pyhä Henki on arka. Hän paheksuu ja pakenee. Tulos on päinvastainen kuin puhuja odottaa.
Kukapa meistä ei erehtyisi tai olisi erehtynyt. Sanoja ei saa takaisin. Itselleen on vaikea antaa anteeksi. Leikillinen puhe ei aina sovi edes siteeksi Jumalan huoneessa. Vakavasti puhuttu Sana murtaa ja muokkaa paremmin maaperää ihmisen sisikunnassa ja auttaa parannukseen.
"Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö." (Ef. 4:29) Rakas Jeesus, koketa huuliani, ajatusmaailmaani, kynääni! Anna arka tunto Sanasi edessä. Jumala katsoo sen puoleen, jolla sellainen on (Jes. 66:2). "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."
"Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö." (Ef. 4:29)
Tällaistakin kuulee. Jaak. 3:2 sanoo, että se, joka ei hairahdu puheessa, on täydellinen mies. Sitähän me emme ole. Tarvitsemme armoa ja rukousta: "Pane vartija huulilleni ja vartioi huulteni ovea."
Joudumme itsekin ahtaalle arvostellessamme muita. Silti varoitus on tarpeen. "Sanoistasi sinut tuomitaan..." (Matt. 12:37) "Kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat, sanotut aikanansa."
Oikeilla sanoilla voidaan kiittää, varoittaa, rohkaista. Mutta "missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu."Herra toivoo, että"sanasi olisivat harvat", että ne olisivat harkittuja.
Rakas Jeesus, kosketa huuliani, ajatusmaailmaani, kynääni! Anna arka tunto Sanasi edessä. Jumala katsoo sen puoleen, jolla sellainen on (Jes. 66:2). "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."
Pastori Pentti Holi kertoi kerran Israelin matkalla, että Israelissa todella oli jalkalamppuja. Ne sidottiin jalkoihin pimeässä mutkaisilla poluilla kulkemista varten. Tämä on ollut tehokasta täsmävalaisua. Meille tämä on osuva hengellinen opetus. Kiitos Jumalalle.
Jumalan Sanasta löytyy opastusta kaikille elämän alueille. Luetaan sitä, opetetaan ja uskotaan.
"Neuvo, Pyhä Henki, tiesi, johda sille jalkani. Kiinnitä mua totuuteesi, tule sydämeheni. Sitä neuvo, opeta, nuhtele ja lohduta."
