Vaikea risti !

[rita4]

Vaikea risti !

Hän nurkui ja valitti aina: "Ei kenenkään risti näin paina." Ja niin lukemattoman kerran hän kääntyi puoleen Herran: "Ei sovi tää harteille minun. On Helppo vaihtaa se Sinun. Uuden kantaisin nöyrällä mielellä, enkä enää tiellä."

Kun illalla rukoili jälleen, näki unta hän yöllä tälleen, väsyneenä kun taakkansa alla kulki polulla hankalalla, niin Mestari vastaan tuli vaivoihin vaipuvaa lastaan.
" Minä rukouksesi kuulin": sanoi Mestari hymyhuulin. " Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan. Päivä aikaa on ainoastaan, tulen illalla portille vastaan." Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti ristinsä portin pieleen.

Mikä valtava ristien joukko! Täynnä tarhan jokainen loukko! Nytpä valitsen keveän, uuden. Tuolla on risti kuuluisuuden. Miten käynee se harteilleni? Ei, ei sovi se taakakseni.
Kuinka ihana kultainen risti! Sen kulkija olalleen pisti. Mikä paino ah! Jaksa en kantaa, sen syrjään hän jäädä antaa. Entäs tuo, jonka kilpi on valta? Kas noin, kovin hankalalta sekin tuntuu mielestäni. Ei se ole etsimäni.

Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksi. Oli vika millä mikin, jos kuinka hän sovittikin. Mikä painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan ja toinen lapaan. Joku karhea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa. Toivat muutamat selälle vaivaa, jotkut käsiä särkivät aivan.

Hän kylpi kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään! Viime säteitään aurinko heitti, pian pimeys seudun peitti. Tuli samassa Mestari tarhaan,"Joko löysit sä ristin parhaan?" Ei Herra, en löytänyt ristiä laisin, jospa sen uudestaan etsiä saisin.

"Jos sallinet, autan vähän. Mitäs sanoisit ristiin tähän?" Oi Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle vain voit sen antaa. Ei mistään se liikaa paina. Tätä nöyränä kantaisin aina. Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän virkahti tälleen: "Hyvä, on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen! Sait takaisin ristisi oman, tuon ennen niin kelvottoman. Se sopii sun harteillesi, se on sinun siunauksesi!"

Tämä tarina opettaa meitä, usein kulkiessa vaikeita teitä, nurisemme me mielin haikein, on minun ristini vaikein. Tuskin veljellä ristiä lainkaan, miksi minä tämän sainkaan!
Jos näin on mielemme, hyvä meidän on muistaa silloin: On taakoista ristitarhain, meille oma ristimme parhain. Siinä on meidän olkaimme malli, siunaukseksi Luoja sen salli.

Tekijä tuntematon

[rita4]

Tätä kirjoitusta aina välillä tulee kuin luettua ja funtsittua, kun kuitenkin meille kaikille on annettu se ihan oma risti kannettavaksemme. Kun ajattelen omaa uskonelämääni ja sitä minulle annettua ristiä, jota täytyy kantaa elämän eri tilanteissa ja asioissa, niin kyllähän se aika useinkin on tuntunut niin kovinkin raskaalta ja hiertävältäkin olkapäälläni kantaa, kun elämä koettelee..

Mutta jos ja kun luemme tuon hyvän kirjoituksen siitä, miten kävi, kun hän sai valita niistä monista, monista risteistä mieluista ja sopivaa itselleen, niin miten kävikään, kun aamusella aloitti ja iltasella lopetteli, niin eipä vain niistä ehkä sadoista, tuhansista, tms risteistä kuitenkaan löytynyt hänelle itselleen, sopivaa, tai mieluista, koska ne olivat muille tarkoitettuja ristejä..

Kuinka helposti mekin rakkaat uskonystävät nurisemme ja huokailemme sen meidän oman ristimme alla ja katsomme toisia kateudesta vihreinä; ja kuinka meistä näyttääkin siltä, että; "Heidän elämänsä, koetukset, vastoinkäymiset, ym, ovat huomattavasti helpoimpia kestää, selvitä niistä, kun heillä ei näytä olevan minkäänlaista huolen häivääkään elämässään, on vain helppoa ja mukavaa, onnellistakin elämää kristittynä." Mutta onko se totta, todellisuus heistä? Pahoin pelkään, ettei se todelisuudessa olekkaan niin, vaan he kuin osaavat esittää muuta, kuin piilottaa se oma vaiva ja tuska, riittämättömyyskin, ym muiden katseilta, se totuus ja todellisuus, mitä heidän elämässään oikeasti on ja tapahtuu, tuntuu, kuin sitä mikä on heidänkin elämässään todellisuutta.

2. Kor. 13:
5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9 Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.

2. Tim. 3:
12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

Tuossa laitoin muutaman Raamatun paikan, mitä nyt mieleeni nousi, sillä löydämme avun, ja hyviä neuvojakin siitä miten elää Herramme tahdonkin mukaisesti, sekä tietenkin myöskin lohdutuksen ja rohkaisun sanoja juuri Raamatustamme. Kannattaa siksi avata se Pyhä Kirja mahdollisimman usein, noh, ainakin päivittäin. Ja lukea sitä rukouksen Hengessä. Sekä rukoilla viisautta ja voimaa jokaiseen päiväämme, niin että pysymme oikealla tiellä, sekä oikeassa suhteessa Jeesukseenkin.

Löysin tällaisen kauniin laulun; Vie taivaaseen

Mikko Koivisto Feat. Otto Koivisto - Voiman Hän Suo

Herra Jeesus Kristus sinua ystäväni väkevästi siunatkoon ja auttakoon kaikessa!!