Odottamisen haaste

[rita4]

Aki Miettinen

Lupaus Jeesuksen toisesta tulemisesta, ”parusia”, on keskeinen asia Uudessa testamentissa. Se on mainittu 319 kertaa eli keskimäärin joka 25. jae muistuttaa meitä siitä, että Jeesus tulee takaisin. Jeesuksen ristinuhrin kautta meillä on mahdollisuus turvallisesti ja pelkäämättä kohdata se todellisuus, että tuomiot tulevat, Jeesus tulee takaisin.

Uutiset kertovat tämän maailman kielellä tapahtumista, mutta niiden pintavirtauksen alla näkyy totuus siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu vääjäämättömästi meidän ajassamme. Meillä tulisikin olla Pyhän Hengen antama viisaus nähdä jokapäiväisen uutismassan alle.

Kannattaa myös muistaa, että aina on ollut niitä, jotka ovat arvostelleet Jeesuksen puheita hänen ristinkuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja takaisin tulemisestaan. Aina on ollut pilkkaajia, jotka ovat haastaneet meidät, jotka odotamme Jeesusta. Vai odotammeko?

Odottavat jouduttajat

Kun tulin uskoon 1970-luvulla, Jeesuksen takaisintuloa odotettiin innokkaasti. Silloin tupakokouksissa julistettiin: ”Jeesus tulee takaisin, oletko valmis?” Ja väki huusi ”Halleluja!” niin, että katto nousi. Odotus oli niin innokasta.

Kun joku nyt julistaa Jeesuksen tulemuksesta, kuulijat vetävät melkein hartioitaan kyyryyn ja sanovat, että ei kai tuo puhuja itsekään siihen ihan usko. Toivottavasti ei, toivottavasti ei meidän aikanamme – mehän rakennamme taivasta tänne maan päälle. Samalla unohdamme sen, minne olemme matkalla.

Pietari kirjoittaa, että tulee pilkkaajia, jotka ”tietensä eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan Sanan voimasta” ja että ”nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2 Piet. 3:5, 7)

”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!” (2 Piet. 3:10-12)

Ajattele, että kalastaja Pietari tiesi jo silloin, että alkuaineet ovat olemassa, vaikka sen ajan kemistit eivät sitä tienneet.

Tapani Suonto kertoo omassa opetuksessaan odottajista. Oikeiden odottajien yksi tunnusmerkki on se, että he jouduttavat Jeesuksen tulemusta. Odottamisemme erityinen piirre on siis aktiivinen pyhä liikkeelläolo, joka jouduttaa Jumalan päivän tulemista.

Myös Jeesuksen paluu on kytköksissä tuon päivän tulemiseen. Niinpä ystävät, olkaamme näitä odottavia jouduttajia.

Emme saa aikataulua

Kun Jeesus vaelsi täällä maan päällä, hän opetti hyvin paljon maailman lopusta ja toisesta tulemuksestaan. Evankeliumien kenties merkittävin tähän liittyvä opetus on Matteuksen evankeliumin viides ja viimeinen Jeesuksen pitkä puhejakso eli luvut 24 ja 25.

Opetus päättyy: ”Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki nämä puheet, sanoi hän opetuslapsillensa: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi". (Matt. 26:1-2)

Tätä jaksoa kutsutaan lopunajan puheeksi tai puheeksi Öljymäellä. Sieltä Öljymäeltä Jeesus puhui tuon puheensa Jerusalemia katsellen. Puheen keskeiset teemat ovat temppelin ja Jerusalemin hävitys, maailman loppu ja Ihmisen Pojan paluu. Ennen pääsiäisateriaa ja ehtoollisen asettamista Jeesus puhui omasta paluustaan.

On syytä huomata, että tämä pitkä puhe ei anna näille tapahtumille ja Jeesuksen paluulle mitään aikataulua, vaikka meitä kiinnostaisi valtavasti tietää se. Karismaattisuudessa sanotaan usein, että ”meillä on juna raiteilla ja meillä on myös aikataulu”.  Mutta näin ei ole. Meillä on juna raiteilla ja voima liikkeelle panemiseen, mutta ei aikataulua. Ja tämä on ihan tarkoituksellista. Meidän tulisi kyllä hahmottaa suuret asiakokonaisuudet, että ei tapahtuisi se, millä Jeesus aloittaa opetuksensa. Hänhän sanoo: ”Katsokaa, ettei teitä kukaan eksytä.”

Raitis hengellisyys edellyttää, että osaamme maalata suuren kuvan ajasta, jossa elämme. Jeesus sanoo, että Hänkään ei tiedä aikataulua. ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Tämä on tarkoituksellista, koska opetus alleviivaa sitä, että meidän tulee aina ja joka tilanteessa olla valmiina. Jeesuksen opetus näissä kahdessa luvussa alleviivaa valmiina olemisen välttämättömyyttä.

Siksi Hän myös aloittaa opetuksensa: ”Katsokaa, ettei teitä kukaan eksytä.” (Matt. 24:4)

Tästä syystä opetus on myös aina yhtä ajankohtaista niin, että jokainen sukupolvi on löytänyt omalla ajalleen sopivat synnytystuskien alkumerkit. Näin Jumala on saanut omansa pysymään jokseenkin hereillä.

Huomaa kuitenkin, että me olemme sukupolvi, jonka aikana ensimmäistä kertaa puhutaan ns. globaalista maailmankylästä, jossa tiedonvälitys on äärettömän nopeaa – tiedämme heti, mitä tapahtuu toisella puolen maapalloa. Maailmamme on kutistunut ja siksi kuulemme viestit synnytystuskista heti.

Niiden merkkejähän on neljänlaisia: merkit sodista, luonnonilmiöt, merkit vainoista ja merkit herätyksistä. Ne löytyvät Matteuksen 24. luvun alusta.

Tyhmät ja viisaat neitsyet

Tällainen viitekehys on tutulla vertauksella kymmenestä neitsyestä.

"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:1-13)

Tässä vertauksessa Jeesus alleviivaa sitä, miten välttämätöntä meidän on olla valmiita Ihmisen Pojan tulemukseen. Vertauksen sanoman voimaa lisää häiden selkeä messiaanisuus. Kyse on Kuninkaan Pojan häistä, kuten Matteus 22. luku opettaa.

Vertaus kertoo Jumalan valtakunnasta juuri ennen Ihmisen Pojan paluuta. Jeesus tulee takaisin ja häät alkavat. Näitä häitä on valmisteltu, niihin on kutsuttu ja yhä kutsutaan. Meidän tulee muistaa, että olemme häihin matkaavaa kansaa.

Kun suomalaista kristillisyyttä katsoo, emme juurikaan muistuta häihin menevää joukkoa. Olemme mieluummin niitä alatien kulkijoita. Syntisen lihamme alatie on toki osatotuus, mutta meidän tulee myös muistaa Paavalin sanoin, että ”jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”. (2 Kor. 5:17)

Kahdenlaiset odottajat

Kymmenestä neitsyestä kertovan vertauksen alussa olevan verbin aikamuoto on futuuri eli tuleva aikamuoto. Siinä puhutaan myös selvästi uskovien joukosta. Jumalan valtakunnassa on siis kahdenlaisia odottajia.

Vertauksen painopiste ei ole siinä, keitä nämä neitsyet ovat, vaan siinä, mitä heille tapahtuu valtakunnan koittaessa eli Jeesuksen palatessa yllättäen. Tähän meidän tulee kiinnittää huomiomme ja tehdä johtopäätökset sen pohjalta, sillä vertauksessa kerrotaan vain kahdesta mahdollisuudesta: joko mennään häihin tai sitten ei.

Mitä siis tapahtui? Kaikki neitsyet kuulivat kutsun, ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. He olivat odottamassa yljän paluuta. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.

Tekstissä puhutaan neitseistä. Neitsyt-sana esiintyy Matteuksessa vain tässä ja ensimmäisessä luvussa. Tälle sanalle voidaan antaa eri merkityksiä – samoin kuin esim. vertauksen lamppujen sanotaan edustavan hyviä töitä, öljyn Pyhää Henkeä jne, mutta itse vertaus ei anna kuvaa, että näin olisi. Ei Pyhää Henkeä voi mennä ostamaan kauppamajoista.

Yleensäkin Jeesuksen vertauksissa on vain yksi kärki, yksi selkeä opetus. Niihin ei kätkeydy mitään salatietoa, jonka ymmärtäminen vaatisi vuosien teologian opintoja. Jeesus puhui aivan tavallisille ihmisille, joille yljän odottaminen oli ihan selkeää. Turvallisinta lieneekin viitata vain sen ajan käytäntöön, jossa naimattomien morsiusneitojen tehtävänä oli mennä ylkää vastaan.

Ja ylkä on Jeesus (vrt. Matt. 9:15). Painoa kertomukselle antaa myös Matt. 20-luvussa oleva kertomus Kuninkaan Pojan häistä. Ylkä on Jeesus ja me olemme matkalla Kuninkaan Pojan häihin.

Tyhmät siis mainitaan ensin. Hei olivat ymmärtäneet kutsun, mutta eivät varautuneet ongelmiin suhteessa odotuksen pituuteen. Viisaat sen sijaan varautuivat eli osasivat ennakoida odotukseen liittyvät riskit ja haasteet. Yljän viipyminen oli tavallista tuohon aikaan. Monesti se johtui naimakauppaan liittyvistä viime hetken taloudellisista järjestelyistä. Oliko morsiamesta maksettu hinta riittävä vai vieläkö voisi pyytää lisää?

Jeesus on kuitenkin maksanut meistä täyden hinnan. Meidän tulee aina muistaa, että meitä ei ole lunastettu kullalla eikä hopealla, vaan Kristuksen kalliilla verellä.

Aabrahamin esimerkki

Inhimillisesti katsottuna Jumalan lupausten toteutuminen viipyy lähes aina. Koemme usein, että Jumala viivyttelee. Se ei kuitenkaan ole Jumalan ilkeyttä, vaan Hänen viisauttaan ja pitkämielistä hyvyyttään.

Pietari kirjoittaa: ”Hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”.

Odottaminen koettelee uskoamme, tunteitamme ja järkeämme. Aabraham, lupausten ja uskon mies, on meille tästä hyvä esimerkki. Paavali kiteyttää meille Aabrahamin tilanteen.

”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.” (Room. 4:18-22)

Tässä haastettiin kaikki, siinä oli Jumalan lupaus Aabrahamin omaa todellisuutta vastaan. Oma keho kertoi tilanteen mahdottomuuden, niin myös rakkaimman ihmisen Saaran kohdalla. Ja usko – Aabraham odotti lupauksen poikaa 14 vuotta. Tunteet, järki ja usko olivat koetuksella.

Aabrahamin usko kuitenkin säilyi. Hän antaa meille oivan esimerkin siitä, miten hankalaa odottaminen on. Olosuhteet puhuvat raskaasti sitä vastaan, että Jumalan lupaus voisi täyttyä.

Odottamisen haaste

Odottavat neitseet kohtasivat saman haasteen. Ylkä viipyi, aika kului, alkoi väsyttää ja vihdoin kaikille tuli uni. Emme tiedä, missä he nukkuivat, mutta teksti antaa ymmärtää, että he eivät järjestäneet edes vartiovuoroja. Kaikkien valppaus herposi. Yksi asia kuitenkin erotti nukkujat.

Viisaat olivat valmistautuneet herätyshuutoon liittyviin toimenpiteisiin. Kun kuului huuto: ”Ylkä saapuu!”, ymmärtäväisillä oli valmius herätä ja toimia heti. He olivat varautuneet tilanteeseen, jota tyhmät eivät osanneet ennakoida.

Samanlainen on se hetki, josta Jeesus sanoo: ”Hetkenä, jona te ette luule, Ihmisen Poika tulee.”

Hetkenä, jolloin meille syötetään: rauha, rauha, ei hätää mitään.

Katso aina pintavirtausten alle. Lue uutisista muutakin kuin otsikot. Koska Ylkä on pian saapumassa, meidän tulisi olla niitä, jotka osaavat vetää oikeat johtopäätökset ajastamme.

Tärkeintä on kuitenkin se, että mielemme ja sydämemme on kiinnittynyt Jumalan sanaan. Kysymys on siis hengellisestä kyvystä valvoa.

Viisailla neitsyillä oli valmius kuulla huuto yösydännä. He olivat varautuneet pidempään odotukseen ja siksi heillä oli astioissaan ylimääräistä öljyä. He ymmärsivät myös oman asemansa hääseremoniassa: olla ottamassa ylkä vastaan ja sitten seurata häntä. He tiesivät, että aikataulu on yljän, ei heidän käsissään.

Aikataulu ei ole myöskään meidän käsissämme. Meidän tehtävämme on valmistautua, nousta ja mennä vastaan Ylkää, olla jouduttavia odottajia.

Todelliset opetuslapset

Kannattaa vielä huomata, miten Matt. 25 kertomuksen kielenkäyttö muuttuu, kun ylkä saapuu. Enää ei puhuta tyhmistä, vaan kerrotaan, että öljynmyyjien luona käytyään ”toiset” palasivat häätaloon vain todetakseen, että ovi oli lukittu. Ja he sanoivat: ”Herra, Herra, avaa meille!”, mutta saivat vastaukseksi kovat sanat: ”Totisesti, minä en tunne teitä.”

Ja sitten tulee vertauksen huipentuma ja opetus: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Kyse on siitä, että eivät kaikki ne, jotka väittävät olevansa opetuslapsia, ole todellisia opetuslapsia. Jeesus on tässä aika lailla ehdoton sanoessaan mm. ”Ette voi palvella kahta Herraa.” ”Kukaan, joka ei kiellä itseään, ei voi olla minun opetuslapseni.”

Miten on meidän laitamme? Suostummeko ympäristön paineen vuoksi alentamaan opetuslapseuden tasoa vai teemmekö niin kuin Jeesus opettaa? Uskallammeko vielä saarnata totuutta, vaikka se kääntyykin meitä vastaan?

Parannuksen teon on alettava meistä. Jako tyhmiin ja viisaisiin tapahtuu meidän uskovien keskuudessa.

Me olemme odottajia.

Jotta keskuudessamme alkaisi kaikua huuto: ”Ylkä tulee, valmistautukaa!”, tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen apua. Kyse on hengellisen valvomisen välttämättömyydestä. Paras tapa pysyä hereillä on jouduttaa Jeesuksen tulemusta ja tehdä evankeliumin työtä siihen asti, kun Hän palaa.