Näky Raamatussa

[rita4]

Esa Juutilainen

Raamattu ei mainitse kertaakaan sanaa "näky" siinä merkityksessä kuin nyt käsittelen sitä. Raamatun näky-sana tarkoittaa aina ilmestystä, profetiaa. Tänä päivänä käytämme näkyä ilmauksena, joka tarkoittaa monia eri asioita, varsinkin englanninkielisenä käsitteenä "visio".

Raamatussa puhutaan kyllä ihmisistä, jotka Jumalan antama näky on saanut vallata. Minkälainen sitten on Jumalan antama näky?

Näky voi olla Jumalan antama visio jostakin, jonka haluamme toteuttaa. Se on Jumalan antama päämäärä, joka syntyy uskon kautta. Näky on myös Jumalan vaikuttama usko siihen, että jotain tapahtuu.

Monesti näky on vain sitä, että Jumala on avannut ihmisen silmät näkemään jonkun asian tärkeäksi. Se alkaa usein pienestä, yleensä rukouksessa saadusta hiukan epäselvästä ilmestyksestä tai kokemuksesta. Joskus rukouksessa silmien eteen vain piirtyy unelma, jonka Jumala vaikuttaa ja josta pikkuhiljaa tulee suorastaan pakkomielle.

Toisella kertaa Jumala voi antaa voimakkaankin ilmestyksen jostain asiasta. Joillakin ihmisillä on esimerkiksi jo pienestä lähtien ollut näky siitä, että Jumala lähettää heidät lähetyskentälle.

Näky vaikuttaa tahtomista

Kun Jumala antaa meille näyn, Hän myös vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Olen usein puhunut rukouksesta ja sen tärkeydestä. Useimmiten juuri rukouksessa Jumala pääsee puhumaan meille ja siksi myös näky syntyy rukouksessa. Kun etsit Jumalaa, hän vastaa etsintääsi ja vastauksena on usein näky.

Aabraham, silloin vielä Abram, oli ihminen, joka etsi Jumalaa. Jumala antoi hänelle näyn maasta, jonka hän tulee osoittamaan Aabrahamille, ja suuresta kansasta, joka syntyy Aabrahamin siemenestä. Tämän näyn kantamana Aabraham lähti maastaan, suvustaan ja isänsä kodista kohti tuntematonta.

Usko ja näky

Heb. 11-lukua sanotaan usein uskon luvuksi, mutta yhtä hyvin sitä voisi sanoa näyn luvuksi. Se kertoo ihmisistä, joilla oli näky Jumalalta ja jotka pyrkivät kohti tuota näkyä.

Usko ja näky ovatkin kuin siiamilaiset kaksoset. Näky synnyttää uskon. Kun kuulet Jumalan äänen tai näet hengessä Jumalan toimivan, sinussa syntyy usko.

Vain ihminen, jolla on näky, voi saavuttaa Jumalan antaman päämäärän ja kestää loppuun asti. Jumalan tapa toimia meidän elämässämme on piirtää ajatusmaailmaamme kuva tavoitteesta, johon Hän haluaa meidät johdattaa. Ilman näkyä työmme on helposti vain toimintaa toiminnan vuoksi ja vastoinkäymisten tultua annamme helposti periksi.

Aabrahamilla oli näky Luvatusta maasta. Ei Aabrahaminkaan näky ollut selvä, kun hän lähti Kaldean Uurista Harraniin, mutta silti hän lähti liikkeelle. Hän oli valmis toteuttamaan näkyä, jonka hän sai Jumalalta, vaikka ei tiennytkään, minne sen seuraaminen hänet johtaisi.

Aabraham vaelsi vuosia Jumalan yhteydessä. Hän kasvoi Jumalan tuntemisessa ja oppi aina enemmän Herrasta ja hänen johdatuksestaan. Vähä vähältä Jumala pystyi avaamaan yhä enemmän Aabrahamin silmiä. Aabrahamin hengellinen näkökyky parani samassa suhteessa kuin hän kasvoi hengellisesti, ja tämän hengellisen kasvun myötä Jumala puolestaan pystyi antamaan Aabrahamille aina suurempia näkyjä.

Jumala ei voi antaa meille enempää kuin me pystymme näkemään. "Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. " (1 Moos 13:14-15). Todennäköisesti Aabrahamin näky oli hänen aikalaistensa silmissä täysin utopistinen.

Pidä näystä kiinni

Aina, kun näky alkaa sammua, meidän on mentävä uudelleen Jumalan eteen. Mutta kun sinulla on näky Jumalalta, ei yksikään ihminen eikä henkivalta voi estää näkysi toteutumista. Pidä siis näystäsi kiinni ja jos tunnet kadottavasi sen, etsi Jumalaa ja Hänen tahtoaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Beduiineilla on sanonta: "Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee." Se kuvaa hyvin tilannetta, jossa kuljet kohti näyn toteutumista elämässäsi. On vain yksi ihminen maailmassa, joka voi estää näkysi toteutumisen, ja se olet sinä itse. Jumala voi antaa sinulle näyn vain, jos vietät aikaa Hänen kanssaan.

Tänä päivänä koen, että Jumala haluaa antaa meille näyn Hänen mahdollisuuksistaan. Hän ei halua, että teemme Hänen työtään omassa voimassamme.

Turvallisin paikka

Kun meillä on näky Jumalan mahdollisuuksista ja näky yliluonnollisesta Jumalasta, emme pelkää lähteä tuntemattomaan. Se, että lähdemme toteuttamaan Jumalan antamaa näkyä, on aina askel tyhjän päälle, mutta juuri sitä uskonelämä on.

Nyt on aika jättää turvallinen tie ja mennä sinne, minne Hengen tuuli vie. Tosin se, mitä me yleensä tarkoitamme turvallisella, on eri asia, mitä usko sillä tarkoittaa. Ei näet ole olemassa turvallisempaa paikkaa maailmassa kuin Jumalan tahto ja siinä eläminen.

Jerikon tien kulkija on hyvä esimerkki ihmisestä, jolla oli näky. Näky, jota Jumala arvosti.

"Kuka on minun lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: -Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.'

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk 10:29-37)

Et voi antaa sitä, mitä sinulla ei ole

Me tuomitsemme hyvin helposti papin ja leeviläisen kelvottomiksi ihmisiksi, koska he eivät auttaneet kärsivää. Mutta kun tarkemmin ajattelemme, voimme helposti asettaa itsemme heidän paikalleen.

Kukaan meistä ei voi antaa sellaista, jota meillä ei ole. Todellisuudessa suljemme usein silmämme kärsiviltä ihmisiltä milloin minkäkin syyn takia; yleensä ehkä siksi, ettemme osaa emmekä pysty auttamaan.

Useimmiten tämän päivän Jerikon tien kulkijat eivät ole tienvarressa haavoitettuna makaavia vaan niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä. Siis aivan tavallisia ihmisiä, joita sielunvihollinen on saanut petettyä. Joskus vain kuulemme uutisen: "Se sinun työtoverisi meni muuten junan eteen." "Ai, mikäs sille tuli, sillähän oli aina asiat niin hyvin"...

Monesti meistä uskovista on tullut kovia, tunteettomia ja rakkaudettomia lähimmäisiämme kohtaan emmekä edes huomaa sitä. Ei tämän kertomuksen pappikaan ymmärtänyt omaa kovuuttaan. Hän ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen. Ei ollut leeviläinenkään.

Kummallakaan heillä ei ollut näkyä kärsivästä ihmisestä - todennäköisesti heille ei ollut koskaan tullut edes mieleen mennä Punaisen Ristin ensiapukurssille tai hankkia autoonsa ensiapupakkausta. Jos heillä oli rahaa, he eivät olleet varautuneet antamaan sitä syntisten "epäonnistuneiden" auttamiseen.

Kulje Jumalan kanssa

Samarialainen oli aivan ilmeisesti ottanut huomioon, että tällainen tilanne saattaa tulla eteen - ennen kaikkea hänen sydämensä oli valmis auttamaan. Hän ei ollut kulkenut tietä sattumalta, kun taas papista sanotaan, että hän kulki tietä sattumalta ja leeviläisestä samoin, mutta samarialaisen kohdalla sanotaan mutta kun...

Minulle samarialainen on vertauskuva Hengen johdatuksessa kulkevasta kristitystä; kristitystä, jolla on Jumalan antama näky kärsivästä maailmasta. Jumala etsii niitä ihmisiä. jotka ovat valmiit kulkemaan Hänen kanssaan, Hänen seurassaan ja johdatuksessaan, sillä kautta aikojen Jumala on etsinyt niitä ihmisiä, jotka elävät Häntä lähellä.

"Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä." (Ps 101:6)

Raamatussa mainitaan vain muutama ihminen, joista erityisesti todetaan, että he elivät Jumalan yhteydessä.

"Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois." (1 Moos 5:22-24)

Kun eräässä koulussa puhuttiin tästä asiasta, opettaja kysyi luokalta, mihin Hanok katosi. Yksi pikkutyttö vastasi siihen: "Kun Haanok oli vaeltanut jo monta vuotta täällä maan päällä Jumalan kanssa, kerran Jumala sanoi hänelle: mennään välillä meille."

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room 8:14)

Vaikka Jumala puhuukin meille, emme valitettavasti läheskään aina kuuntele Hänen ääntään, eikä Jumala johdata meitä väkisin. Siis kaikki Jumalan lapset eivät anna Jumalan johdattaa itseään.

Minne suuntaan siirryt?

1 Moos. 13-luvussa kerrotaan siitä, kuinka Aabraham ja Loot olivat rikastuneet niin, etteivät voineet enää asua yhdessä, sillä heidän karjalaumansa olivat tulleet liian suuriksi. Niin he päättivät erota.

"Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niin kuin Herran puutarha, niin kuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti. Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä."

Me voimme nähdä kuinka Loot pikkuhiljaa ikään kuin huomaamattaan siirtyi kohti Sodomaa, kunnes hän muutti sinne asumaan. Jakeessa 18 kerrotaan, kuinka Aabraham puolestaan siirtyi siirtymistään, kunnes tuli paikkaan, johon rakensi Herralle temppelin.

Lootia kuvataan usein penseän uskovan vertauskuvaksi ja siihen hän sopiikin. Kuinka moni meistä on kokenut joskus iloa Jumalan yhteydessä, mutta pikkuhiljaa erilaiset asiat maailmassa ovat vetäneet puoleensa.

Olemme vähitellen siirtyneet kohti Sodomaa - ja samalla on menetetty näky, ilo ja todellinen yhteys Jumalaan aivan kuin huomaamatta. Useimmiten tätä kuitenkin on edeltänyt joku ratkaisu lähteä väärään suuntaan.

Suurin ongelma on siinä, että samalla kuin on menetetty rakkaus Jeesukseen, on rakastuttu maailmaan ja tultu sokeiksi ja kuuroiksi Jumalan Hengen johdatukselle. Siksi Jerikon tien kulkijat saavat kuolla rauhassa.

Uskon että Loot oli pohjimmiltaan hyvinkin vilpitön mies. Hänen ongelmansa oli se, että hän halusi palvella Jumalaa omalla tavallaan.

Tänäkin päivänä on sama tilanne: monet uskovat yrittävät palvella Jumalaa omilla keinoillaan saamatta mitään tuloksia. Jos vaellamme lihan emmekä Hengen johdossa, olemme enemmän tai vähemmän sattuman varassa olosuhteiden uhreina.

Lihallinen ihminen

2 Sam 1:5 kerrotaan nuoresta miehestä, joka vaelsi "sattumalta"

"Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: "Tässä olen.' Niin hän kysyi minulta:

"Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: "Olen amalekilainen.' Sitten hän sanoi minulle: "Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.' Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni."

Vanhassa testamentissa on paljon vertauskuvallista, ja amalekilaiset kuvaavat VT:ssa omaa lihaa. Tämä kertomus kertoo siitä, miten lihallinen ihminen toimii. Hän kuvitteli saavansa palkan teostaan, mutta hänet lyötiinkin kuoliaaksi.

"Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room 8:5-14)

Maailmassa vaan ei maailmasta

Vaikka olemme tulleet uskoon, olemme silti täällä maailmassa samojen lainalaisuuksien orjina kuin nekin, jotka eivät usko. Siksi me joudumme usein sattumalta erilaisiin vastoinkäymisiin sen tähden. että olemme vielä täällä alhaalla.

"Ja siellä oli sattumalta kelvoton mies, nimeltä Seba, Bikrin poika, benjaminilainen. Hän puhalsi pasunaan ja sanoi: "Meillä ei ole mitään osaa Daavidiin eikä perintöosaa Iisain poikaan. Kukin majallensa, Israel!" (2 Sam 20:1)

Seba pitkitti toiminnallaan Daavidin tuloa kuninkaaksi ja aiheutti vaikeuksia Davidin elämään, mutta Jumala salli näin käydä. Uskon, että tässä ei ole "sattumalta"-sana sattumalta, vaan se kertoo siitä, että Jumala ei ollut häntä siihen laittanut.

Kun Jumala kutsuu ihmistä, Hän kutsuu tätä rakkaussuhteeseen kanssaan. Hän haluaa kutsua sinut elämään yhteydessään ja hän haluaa johdattaa sinua, antaa tarkoituksen, määränpään ja näyn elämääsi.

Elämä sallimuksessa

Monet uskovat eivät elä tänä päivänä sanan varsinaisessa merkityksessä Hengen johdossa, vaan he tyytyvät elämään Jumalan sallimuksessa. Jumala kuitenkin kaipaa yhteyttä ihmiseen ja Hän etsii niitä, jotka todella haluavat elää hänen yhteydessään.

Sallimus tarkoittaa sitä, että ihminen etsii niitä rajoja, jotka Jumala vielä hyväksyy, vaikka ne eivät olekaan Jumalan tahto. Kuinka usein joku kysyykään, onko joku asia syntiä. Meidän tulisi kysyä, mikä asia on Jumalan tahto ja mikä ei.

"Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa." (San 8:20)

Kaikkein suurinta kristinuskossa on se että Jumala ei vaadi meiltä mitään, mitä Hän ei olisi itse meille antanut. Hän lupaa sanassaan, että Hän antaa meille voiman tehdä tahtonsa.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä." (1 Joh 1:12)

Sosiaalinen auttaminen

Samarialainen oli mies, jolla oli näky. Hänellä oli näky kärsivästä maailmasta. On mielenkiintoista, että tässä vertauksessa ei puhuta mitään hengellisistä asioista. Ellei sitten haluta uskoa, että on hengellistä auttaa kärsivää ihmistä.

Usein kinastellaan siitä, onko oikein tehdä sosiaalista työtä köyhissä maissa. Mielestäni Jeesus osoitti tässä kertomuksessa selvästi sen, että meidän tulee auttaa jokaista ihmistä, jota voimme. Se, jota voimme auttaa, on meidän lähimmäisemme.

Jumala voi myös antaa meille näyn sosiaalisesta auttamisesta.

"Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt 25:30-46)

Raamattu ei anna meille mitään oikeutta kieltäytyä sosiaalisen työn tekemisestä. Päinvastoin: Jeesus asettaa sen samaan arvoon muun hengellisen työn rinnalle. Mutta sosiaalinen auttaminen ei saa olla sellaista, että ehdollistamme sen tai vaadimme autettavalta jotain vastapalvelusta.

Hukkuva maailma

Suurin näky, jonka Jumala haluaa meille antaa, on näky hukkuvasta maailmasta. Monet suuret evankelistat ovat saaneet Jumalalta näyn, konkreettisen näyn siitä, miten maailma menee kohti kadotusta.

Kerran eräs nuori kysyi minulta, voiko hän tehdä teetupatyötä, vaikka hänellä ei ole näkyä siitä. Kysyin: "Miksi haluat tehdä sitä?" Hän vastasi, että siksi, että hän ymmärtää kuinka tärkeää se on. Silloin sanoin hänelle: "Miksi sanot, että sinulla ei ole näkyä teetupatyöstä. Jos ymmärrät, kuinka tärkeää se on ja pidät sitä arvokkaana työnä, niin sinulla on näky siitä."

Emme tarvitse näkyä evankelioimisesta, jotta voimme evankelioida ihmisiä. Me tarvitsisimme näyn siitä, että emme evankelioi, jos päätämme olla tekemättä sitä. Jeesus nimittäin sanoi Mark 16:15: "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Hoida oma tehtäväsi

Jeesus sanoi, että meidät on kutsuttu olemaan lamppuja, jotka valaisevat huoneen.

"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt 5:14)

Meidän ei tarvitse olla suuria ja eteviä, koska meillä on niin suuri Jumala. Jos rukoilet, miten Jumala haluaa sinua käyttää, Hän antaa sinulle näyn niistä keinoista, jotka Hän on suunnitellut juuri sinua varten. Se voi olla vaikka sitä, että menet ensiapukurssille.

Laupias samarialainen oli löytänyt oman keinonsa, jota Jumala arvosti. Meidän ei kaikkien tarvitse olla lavaleijonia, voit tehdä suuren tehtävän Jumalan silmissä paikalla, jota ei välttämättä ihmiset pidä minään. Eräskin veli sai Jumalalta näyn kerätä postimerkkejä lähetystyön hyväksi. Hän sai sillä kokoon enemmän rahaa, kuin mitä moni rikas uhrasi samassa ajassa.

Jumalalla on meille jokaiselle oma tehtävä. Voi olla että se ei tunnu sinusta tärkeältä, mutta se on tärkeä, jos Jumala on sen sinulle antanut. Ja lopulta vain se on tärkeää, miten teet sen tehtävän.

Jumala ei kysy meiltä paljonko olemme saaneet aikaan elämämme aikana. Ei, Hän kysyy sitä, miten hoidit sen, mitä sinulle annettiin. Sinulla ei voi olla suurta näkyä sielujen voittamisesta, ellei sinulla ole näkyä rakastavasta Jumalasta. Vain rakkaussuhde Jeesukseen antaa meille todellisen näyn sielujen voittamisesta.