Linnea Sahari: Jumalalle on kaikki mahdollista!

[rita4]

Kuljin rautatieasemalla, kun joku mies tuli luokseni, antoi lapun ja kysyi:"Uskotko sinä Jumalaan ja Jeesukseen?" Vastasin hänelle, että kyllä minä uskon. Olin siitä lapsena kuullut, mutta en ollut henkilökohtaisesti tullut uskoon. Siitä minun uskontaipaleeni pikku hiljaa alkoi.

Valtava halu Jumalan Sanaan

Henkilö, jonka asemalla tapasin, vei minut seurakuntaan. Siinä seurakunnassa tulin uskoon ja minut kastettiin. Kasteen yhteydessä tapahtui valtava Pyhän Hengen kosketus, mutta en tiennyt Pyhästä Hengestä yhtään mitään. Tämän jälkeen minulle tuli valtava halu lukea Jumalan Sanaa. Minulla oli Jumalan Sana kaikkialla mukana laukussa. Jos mihin lenkillä pysähdyin, luin Jumalan Sanaa. Kiinnostus oli niin valtava, että halusin vain lukea ja lukea.

Nythän minä olen seonnut

Erään kerran olin yksin kotona. Minulla oli edessäni Raamattu, jota luin. Lukiessani täytyin Pyhällä Hengellä. Minusta tuntui, että nousin penkistä ilmaan. Se oli vahva kokemus, mutta en oikein tiennyt enkä ymmärtänyt, mitä se oli. Suustani tuli lauluna ihmeellisiä, minulle vieraita sanoja, joista en ymmärtänyt mitään. Ajattelin, että olen lukenut liikaa Raamattua. Olenkohan minä jotenkin seonnut, kun suustani tulee outoja sanoja? Myöhemmin sain kuulla, mitä tämä oli: olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja saanut uudet kielet, jotka tulivat lauluna. Kielet säilyivät minulla ja aloin puhua kielillä kotona ja kaikkialla.

Se, mitä Herra teki silloin, oli minulle valtava kokemus, mutta ainahan vihollinen yrittää meitä saada maailman tielle. Tapasin tulevan mieheni, joka ei ollut uskossa. Sitten tämä kaikki kohdallani vain uinui pikku hiljaa pois.

Halvaannuin kainaloihin asti

Olin ollut jo useamman vuoden uskossa, kun halvaannuin kainaloihin saakka ja halvaus eteni koko ajan. Sairaus oli selkäytimessä, veressä ja ihan kaikkialla. Minulta tuhoutuivat melkein kaikki hermoradat. Lääkärit sanoivat:"Kaikkemme olemme yrittäneet, mutta me emme mitään teille voi."

Sairaus tutkittiin tarkkaan, eikä siihen pystynyt mikään lääketiede. Tuomio oli, että kohta lakkaa hengitys ja minut joudutaan laittamaan hengityskoneeseen. Siihen aikaan, sairaalassaolon loppuvaiheessa, minua ei enää uskallettu päästää käymään kotona.

Soitin pastorille

Olin hoidettavana Hykissä. Kun pääsin käymään kotona viikonloppuisin, mies haki minut kantaen ja kuljettaen pyörätuolissa. Olin ollut jo melkein vuoden halvaantuneena ja koko ajan sairaalassa. Sairaalassa pyysin hoitajilta, että he veisivät minut puhelimeen. Soitin sen seurakunnan vanhalle pastorille, jossa olin aiemmin käynyt. Kerroin hänelle, mitä lääkärit ovat minulle sanoneet, etten voi enää koskaan kävellä ja joudun kohta hengityskoneeseen. Pastori rukoili hyvin nopeasti puolestani ja sanoi lopuksi: Jeesuksen Kristuksen nimi on tässä kirkastuva. Kun lähdin puhelimesta, kiitin Jeesusta ja menin nukkumaan. Pastori oli jo hyvin iäkäs ja kuoli melko pian tämän jälkeen.

Minulla on jalat

Seuraavana aamuna mieheni tuli katsomaan minua sairaalaan. Siinä yhtäkkiä tunsin, että minulla on jalat. Kun olin halvaantunut, en ollut tunnistanut raajojani. Sanoin miehelleni: "Pääsenköhän minä kävelemään?" Mieheni, joka ei ollut uskossa, auttoi epäuskoisena minua pystyyn. Nousin ylös ja - pääsin täydellisesti kävelemään! Sitten tajusin, mitä oli tapahtunut. Sairaus oli tuhonnut osittain hermoratani, enkä ollut voinut koskettaa itseäni. Kosketuksen tuska oli niin kova, että sain kuin sähköiskun. Nyt olin ihan terve ja pystyin kävelemään täydellisesti. Hermoradat ja kaikki muukin olivat korjaantuneet. Kiitin Jeesusta!

Olkaa onnellinen

Hoitajat huomasivat, kun kävelin mieheni kanssa käytävällä, ja menivät nopeasti kertomaan lääkärille. He ihmettelivät parantumistani. Lääkärit päättivät lähettää minut kuntoutukseen, koska lihakset olivat kerinneet surkastua ja veltostua.

Oltuani kuntoutuksessa menin puolen vuoden päästä lopputarkastukseen samaan sairaalaan. Lääkäri kyseli, miten minä voin. Vastasin, "Kiitos, ihan hyvin, mutta pitkillä matkoilla huomaan lihasten väsyvän." Surkastuneet lihakseni alkoivat vahvistua pikku hiljaa.

Lääkäri katsoi minua ja vastasi: "Kulkaa, rouva, olkaa onnellinen. Meillä oli samanlainen tapaus kuin te. Teillä ja tällä toisella naisella oli vain kaksi vuotta ikäeroa. Tälle naiselle tehtiin kaikki sama kuin teille, ja paljon, paljon enemmän, mutta me emme voineet häntä auttaa."

Nyt minä vain kiitän

Olen täysin terve, ja Jeesuksen Kristuksen kunniaksi haluan tämän kaiken kertoa. Nyt minä vain kiitän ja kiitän rakasta Jeesusta Kristusta, joka Golgatan keskimmäiselle ristille vei minunkin sairauteni. Jeesus on tehnyt ihmeellistä minun kohdallani. Isä armossaan on nähnyt minunkin rukoukseni ja pyyntöni.

Katuevankelistaksi

Olen ollut paljon kadulla todistamassa ja evankelioimassa niin Helsingissä kuin muuallakin. Olen kertonut oman tarinani ihmisille, ja jokainen heistä kuuntelee sen aina. Tämä on niin väkevä todistus siitä, mitä Jeesus voi tehdä. Kun meille mieheni kanssa lopulta tuli avioero, uhkasi tulla hiipumisvaihe. Avioero on järkyttävä asia, se tuska ja kaikki, mikä siihen liittyy.

En henkisesti jaksanut enää olla katuevankelistana kovin usein. Sanoin Herralle:"Minä tarvitsen nyt sinun potkusi, etten jää tähän asiaan." Olen saanut uutta voimaa, kiitos Herralle! Tahdon todistaa ihmisille kadulla ja minne ikinä Herra haluaa minua viedä. Haluan tehdä kaiken Herran, pelastajani ja parantajani, kunniaksi. Jeesukselle kuuluu kaikki kiitos ja kunnia tästä.

Jumalalle kaikki on mahdollista

Hyvä lukija, haluan sanoa sinulle: Jumalalle on kaikki mahdollista. Minullekin lääkärit sanoivat, ettei ole enää olemassa mitään mahdollisuutta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Kun me uskomme Jeesukseen Kristukseen, että hän on meidät lunastanut, hän on totisesti myös meidän parantajamme.

Teksti: Marja-Leena Kortelainen

Laitan vielä tämän todistuksen Linnealta: Linnea Sahari - Jeesus nosti tyttäreni huumehelvetistä