Ristiin naulittuna

[rita4]

Sari Ketola

Minä olen ristiinnaulittu ja minuun tekee kipeää. Minut on ristiinnaulittu kipuun, ahdistukseen, häpeään, pelkoon, sairauteen, vihaan tai johonkin muuhun. Riipun ristillä enkä pääse siitä mihinkään. Jumala on minut tähän asettanut, hänen omanaan koen tätä. Kipu lähes sumentaa ajatukseni, kipu salpauttaa hengitykseni, tuntuu kurkussani ja ennen kaikkea sydämessäni. Sydän on niin täynnä tuskaa ja pelkoa, että toivoisin jo kuoleman koittavan. Minua katsovat ihmiset, joille minun tulisi olla esimerkkinä kristitystä. Minua katsovat ne, jotka lukevat Jumalan tekoja minun kauttani. Miten selviän rististäni, miten selviän kivustani, joka on tullut kohdalleni? Mihin katson kuolinkamppailussani, ihmisen apuun, vai Jumalaan?

Ristiinnaulittuna.... armottomasti, syyttömästi, äkillisesti. Jumala ei ole luvannut ihmiselle helppoa tietä ja Jeesus on sen valmistanut edeltä. Hän on kulkenut tämän tien. Hän on kantanut ristin, hän on tuntenut sen kivun, jota minä vain lievänä koen tällä hetkellä. Hän on kulkenut pitkän tien ristiä kantaen ja lopulta Hänet naulittiin tuskallisesti ja lopulta hän kuoli ristille. Näin minäkin nyt koen. Olen kantanut taakkoja, elämän kipuja sydämessäni ja rukouksissani. Lopulta elämän kipu naulitsee minut, tekee kyvyttömäksi kaikkeen. Minulta on viety mahdollisuus vaikuttaa, olen täysin ristini armoilla, voimattomina.

Kipu on sammumaton ja tekee elämän sietämättömäksi. Kamppailen tuskissani, huudan, parun, etsin apua sieltä ja täältä. Lopulta joudun toteamaan, että en löydä apua idästä enkä lännestä, en ystäviltä enkä ihmisiltä yleensäkään. Nostan katseeni Jumalaan ja tiedän, että hänen tuntevan minun kipuni ja tuskani. Välittääkö hän? Miksi hän ei jo auta? Miksi yhä roikun ristiinnaulittuna asioideni vuoksi? Miksi yhä kipu tulee ja polttaa reiän ennestään kipeään sydämeeni? Miksi yhä tallataan sydämelläni? Pakotan itseni rukoilemaan sen asian puolesta, joka on ristiinnaulinnut minut. Esitän loputtomia kysymyksiä Herralleni, joka on kerran minut nostanut synnin kuopasta ja tuonut elämään. Hän on antanut iankaikkisuuden sydämeeni ja valmistanut minulle yltäkylläisen elämän Kristuksessa. Kristus asuu minussa yhä, samassa sydämessä kipujeni kanssa.

Lunastajani ristillä

Vaikka minulla on kipuni ja ahdistukseni, nostan niiden keskellä katseeni Herraani ja Jumalaani, lunastajaani, joka on kaiken jo kantanut ristillä. Hän on kantanut syntini ja syyllisyyteni, kipuni ja sairauteni - kaiken. Hän on jo kantanut sen, hän on vapauttanut minut taakoistani, joten ne eivät voi minua kaataa. Minä voin saada hänen uhrinsa kautta rauhan. Häneen katsomalla saan kaiken keskellä kokea rauhan ja rakkauden vaikuttavan siten, että sisältäni sulaa kysymykset. Jäljelle jää - tapahtukoon sinun tahtosi, Herrani ja Jumalani. Sinä tiedät parhaiten mitä tämä kipu tekee sisälläni, sillä se ei voi olla tarpeeton. Minä uskon Herrani, että tämän kivun kautta sinä voit tehdä jotain enemmän sydämessäni, jotain pysyvää ja iankaikkista.

Voiko näin ajatella kaiken kivun keskellä? Voiko tämä olla Herra sinun tekojasi? Katson elämääni taaksepäin ja näen pelkää rakkautta teoissasi, niissäkin, joiden keskellä sydämeni on aikaisemmin murskautunut ja minut on ristille naulittu kipuuni. Jokaisessa kivussa on ollut siemen johonkin uuteen. Sen siemenen sinä olet Herrani hellästi istuttanut minuun möyhimällä kivun kautta sydämeni puutarhaa ja sitten olet kastellut sitä suurella armollasi, jotta siemen voisi kasvaa.

Vaikka minulla on tämä kipu, voin silti sinua ylistää, voin silti nähdä sinun rakkautesi kaiken sen keskellä. Tämä tapahtuu, kun olen riittävästi rimpuillut ristissä, kun olen riittävästi kamppaillut kipua vastaan tuottaen vain lisää kipua itselleni. Vanha ihmiseni on ristiinnaulittu ja ruumistani kuritettu, jotta sen tahtoa nujerrettaisiin.

Room.6:5-7. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Kuolema omille haluille

Gal.5:24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen

On tyytyminen Herran tahtoon elämässäni, on kuoltava omille haluille, omille ajatuksille ja toiveille. On annettava Hänen käteensä kaikki. Hän tietää paremmin, hän on voittanut kuoleman vallan ja noussut ylös taivaallisiin Isän luokse. Hän ei ole välinpitämätön kipuni suhteen ja kerran saan tietää sen aiheet. Elämäni on Kristuksessa ja hänelle haluan elää kipuni kanssa. Kerran ei ole enää tuskaa, kerran väistyy tämä maailma ja tulee toinen maailma, jossa on iloa, rauhaa ja rakkautta. Siellä Herrani ja minä saamme olla yhdessä eikä tätä hetkeä enää muisteta. Minun lunastajani yhä elää, minun Vapahtajani on ihmeellinen ja todellinen.

Gal.2:19-20. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Hän on rakastanut minua niin paljon, että on lunastanut minut kokonaan. Täydellisesti on hän tiennyt kaiken. Kiitollisuus ja ihmeellinen rakkaus valtaa minut ja saa minun sydämeni laulamaan. En katso tässä hetkessä enää kipuuni, vaan Herraani. Kuinka ihmeellinen onkaan sinun rakkautesi ja voimasi, joka täyttää kipeän sydämeni ja lohduttaa minua!