Pietari seurasi taampana

[rita4]

Hannu Melaluoto

Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Luuk 22:54-55

Ehkä oli niin, että Pietarilla ei ollut valinnan varaa. Kun Jeesus vietiin sisälle ylimmäisen papin taloon, muilta pääsy oli kielletty. Tosin koko totuus ei ole tässä.

Kyse oli syvemmästä, kyse oli asenteesta. Kirjoitukset eivät mainitse Pietarin seuranneen kuulustelun ja tuomion jälkeisissä vaiheissa Jeesusta Golgatalle. Sitä vastoin Johannes sen teki. Hän katsoi lunastukseen ja syntien sovitukseen liittyvän huipentuman loppuun asti. Tuskin Johanneskaan täysin ymmärsi mistä oli kyse. Jeesus kun ei vaikuttanut kuninkaalta ja voittajalta. Pikeminkin häviäjältä.

Kaiken kaaoksen keskellä Jumalan suunitelma eteni kuitenkin vääjäämättömästi. Tosin taaskaan hänen tiensä eivät olleet meidän teitämme, eivätkä hänen ajatuksensa meidän ajatuksiamme. Joku voi sanoa, että kyllä sitä silloin oli helppo uskoa, kun Jeesus oli maan päällä. Mutta ainakaan tässä vaiheessa niin ei voinut olla. Vaati todella suurta uskoa kaiken Jeesukseen kohdistuvan pilkan ja häpeän keskellä käsittää, että tämä kaikki sittenkin on Jumalan suurta suunnitelmaa ja osa hänen viisauttaan. Kaikki vaikutti silmiin nähden juuri päinvastaiselta.

Kyse on jälleen mahdottomuuksien Jumalasta. Hänen edessään eivät ihmisjärjen päätelmät kestä, ne jopa murskataan maahan. Jumala kykenee hulluuden kääntämään palvelemaan omia tarkoitusperiään. Näennäinen tappio ja täydellinen tuho kääntyy loppujen lopuksi suureksi voitoksi. Kukistuu synnin ylivalta ihmisiin ja sen helvettiin vievä automaatio. Kukistuu kuoleman pelottava ylivalta. Kukistuu tarve yrittää lain kautta, siis omin hyvellisin suorituksen koettaa päästä taivaaseen. Aseet riistetään hallituksilta ja valloilta ja ne saatetaan julkiseen häpeään.

Taistelu ristillä on maailman historian suurin ja merkittävin. Vaikutukset yltävät tuhansiin vuosiin ja ajan rajan tuolle puolelle.

Tiesikö Pietari mistä todellsisuudessa oli kyse. Tuskin tiesi. Hänenkin oli vaikea käsittää Jeesuksen opetusta, jonka mukaan taivasten valtakunta tulee ihmisiin sisällisesti, ei ulkoisena poliitisena tai sotilaallisena järjestelmänä. Kenties Pietari oli odottanut silmin havaittavaa valtiota ja valtakuntaa. Hänen silmä ei kyennyt ainakaan vielä tässä vaihessa näkemään näkymättömiä. Hänestä oli tuleva eräs pylväsapostoli, mutta siltä se ei näyttänyt vielä tässä vaihessa. Oikeastaan siinäkin suhteessa näytti juuri päinvastaiselta.

Toisaalta rohkaisevaa havaita, kuinka repaleisista ja savisista aineksista Jumala on suuretkin työnsä välikappaleet valmistanut. Se antaa minulle ja sinullekin toivoa.

Mutta kuinka pahaenteistä olikaan "seurata taampana". Sehän oli välimatkan, etäisyyden, ottamista. Olen monesti törmännyt uskoviin, jotka näkevät Jumalan johdatukseksi ottaa etäisyyttä, milloin mihinkin. Useasti se on toisiin uskoviin. Se saattaa olla vaarallinen tie. Aika ajoin yksinäisyys on hyväksi ja Jumala jopa järjestelee niitä aikoja meille. Silloinkin kyse on hänen huolenpidostaan ja opetuksestaan. Hän haluaa tehdä meidät vain itsestään riippuvaksi, oikein kiinittää itseensä.

Mutta tietoinen, vailla Jumalan Hengen johdatusta oleva "etäisyyden ottaminen" toisiin uskoviin ja keskinäiseen yhteyteen voi johtaa sakkokieroksille, joskus jopa luopumukseen. Miksi niin voi käydä? Siksi, että vastustajakin on valveilla. Se voi tulla esiin kuten Lootin kohdalla, siirrättäen telttaa vaihe vaiheelta kohden Sodomaa, siis maailmaa. Se pyrkii turruttamaan aistit ja herpaannuttamaan valvetilan. Se tulee ja sanoo - kenties Raamatun sanoin - että ottihan se Pietarikin etäisyyttä ja palasi. Niin palasikin, mutta se oli pelkästään armoa. Sitä voi tahtomattaan joutua niin "taammaksi", että omin voimin ei tullakaan takaisin. Ei varsinkaan, jos Sodoman joiku ja valot ehtivät vallata sydämen.

Vastustaja on niinkin ovela, että se tulee tarjoten sitäkin hokemaa, että "ei sitä sovi olla niin fanaattinen, että kohtuus kaikessa". Se saattaa puhua kultaisesta keskitiestä erittäin todentuntuisesti. Ja kuitenkin taustalla on käärmeen ääni ja sen kotkotukset.

Ajattelen niin, että ei "taammaksi" varsinkaan jos vaikeuksia tulee omalla kohdalla tai suhteessa toisiin armosta pelastettuihin. Vastalääkkeeksi päinvastaista, vaikka se vaikuttaisi täydelliseltä hullutukselta. Ei taammaksi, vaan liki Jeesusta, päin häntä ja lähemmäksi. Ja samalla keskinäiseen yhteyteen, sitähän seurakunta sana tarkoittaa. Ei ole turha hokema se, että nuotiosta erotettu kekäle sammuu, yksin jouduttuaan. Se palaa vain toisten kanssa yhdessä. Se on niin, että omaehtoiset "taaemmat tarkkailuluokat" eivät kuulu Jumalan suunitelmiin. Hiljaisuutta ja yksinäisyyttä tarvitaan, ne ovat Jumalan vastaanottohuoneita, mutta ne taas eivät ole sama asia kuin vetäytyminen taammaksi. Ei kestänyt kauaa, niin Pietari tämän vetäytymisen hedelmänä sadatellen kielsi Jeesuksen. Kaiketi se on meille varoittavana esimerkkinä.