”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luuk. 2. 14. KR. 33/38.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, miten on, onko toteutunut? Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti rauhan omassa sydämessään ja yleismaailmallinen rauhantila menetettiin samalla. Rauhan kaipaus jäi ihmisen sydämeen ja maailmaan sitä toivotaan erilaisin neuvotteluin saada. Joskus kansojen johtajien neuvottelut saavat aikaan rauhantilan, jonnekinpäin maailmaa mutta toisaalla taas rauha menetetään ja konflikteja syntyy. Toivotaan rauhaa mutta pysyvää rauhaa ei ole saatu. Todellisuus rauhan saamiseksi maailmaan jää toiveeksi, rauhan neuvottelijoiden ponnisteluista huolimatta.
Jumalan tahto on myös, että maailmassa olisi rauha, evankelista Luukas ilmaiseen sen selvästi. Taivaalliset sotajoukot, enkelit, julistivat sitä paimenille, Jeesuksen syntymäyönä. Jeesus, itse vuorisaarnassa myös julisti rauhantekijöistä. ” Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt. 5. 9. KR. 33/38.) Tätä ylevää ajatusta kansainvälisiin poliittisin keinon rauhaa ajaviin henkilöihin, on vaikeaa verrata. Ongelma on siinä että rauhan asioita ajavat ihmiset, ovat kokonaan muuta kuin autuaita. Joku poikkeus saattaa olla näiden ihmisten joukossa, joka on Jeesuksen seuraaja, ei kuitenkaan yksi ihminen tee koko joukkoa autuaaksi.
Länsimainen kulttuurimme on muotojumalallinen ollut jo vuosisatoja. Tämä muotojumalisuuden hapatus, on toistanut tätä enkelien julistusta. ” Maassa rauha ja ihmisten kesken.” näyttää siltä, että yleismaailmallinen rauha on etäämpänä nyt, kuin koskaan ennen. Kansainvälisestä rauhasta puhutaan mutta ne samat jotka puhuvat rauhasta, kilpavarustelevat kiivaasti. Tilanne on ristiriitainen ja Raamattu antaa tähän vastauksen. ”—ja rauhan tietä he eivät tunne.” (Room. 3. 17. KR. 33/38.) Voidaan puhua rauhasta, vaikka ei tunneta edes rauhan tietä. Koska todellista rauhan tietä ei tunneta, pidetään keinotekoista rauhaa aseellisesti yllä. Näyttäisi siltä etteivät lauseet ”maassa rauha ihmisten kesken” ja ” autuaita ovat rauhantekijät” tarkoittaisikaan, näitä nykyajan rauhantekijöitä, tällä tarkoitetaan jotakin aivan muuta.
Tutkittaessa Raamattua, sitä selkeämmäksi tulee esille, ettei rauha yleismaailmallisesti ole mahdollista, ennen kuin Jumala aloittaa rauhan valmistelut ja Kristuksen hallitsema rauhanvaltakunta tulee maapäälle. Tähän saakka toiveet pysyvästä rauhasta, tuottavat aina vain pettymyksen. Edellytyksiä pysyvään rauhaan ei ole, koska langennut ihminen ei hyvistä yrityksistä huolimatta, voi saada rauhaa aikaan, vain Jumala yksin voi sellaisen rauhan tehdä.
Todella vapaa on vain ihminen joka elää Jumalan sanan valossa. Tällaisen ihmisen sydämessä on kestävä rauha. Jumalan antamaa rauhaa, ei voi mikään horjuttaa. Kristitty uudestisyntynyt ihminen ei ole ihmisten orja, ei yleisten mielipiteiden vanki, eikä propagandankaan uhri. On kuitenkin huomioitava, jos uskaltaa olla Raamatun sanan takana ja puhua sen, mitä Raamattu opettaa, ei ole ihmisten suosiossakaan. Enemmistö ihmisistä kulkee yleisen mielipiteen talutusnuorassa. Enemmistö ihmisistä ei siedä ” vastarannan kiiskejä” jotka uskaltavat sanoa Raamatun totuuden sanoja, joka yleiseen mielipiteeseen verrattuna ovat jyrkkiä lausuntoja.
Ihmiskunnalla on takanaan pitkä historia ja on ollut paljon julistajia, joiden olisi pitänyt sanoa totuus Raamatun sanasta, missä tilassa ihminen elää syntiin langenneena. Nämä julistajat ovat kuitenkin tasoittaneet tien sileäksi, rauhoitelleet ihmisiä erilaisilla tarinoilla. Uutta ei tämäkään ole, sillä jo vanhan liiton aikaan, Israelin kansan keskuudessa esiintyi näitä ” päänsilittäjiä.” Sen vuoksi Jeremian julistus soveltuu hyvin myös tähän aikaan.
”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.” Jer. 6. 13. KR. 33/38.
Myös Jeremia esittää hyvin jyrkän syytöksen. ”He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.” Jer. 6. 14. KR. 33/38.
Mikäli tahdomme kestävän rauhan niin ihmisten sydämeen kuin kansoille, sitä ei ikinä saada vakuuttamalla, että kaikki on hyvin, ellei tunneta rauhantietä, joka on Jeesus tie.
”Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!” Job. 13. 4 -5. KR. 33/38.
Edellä olevat sanat Job, sanoi häntä neuvomaan tulleille kolmelle saarnamiehelle. Nämä saarnamihet saivat myöhemmin nuhteet Jumalalta. Väärän rauhan julistajille Raamatussa on varoitus. ”He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.” Jer. 6. 15. KR. 33/38.
Myös profeetta Miikalla on hyvin vakavat sanat sanottavanaan.
”Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät minun kansaani, jotka huutavat: ”Rauha!”, kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa: Sentähden tulee teille yö, näkyjä vailla, teille tulee pimeys, ennustelua vailla. Aurinko laskee näiltä profeetoilta, ja päivä heiltä pimenee. Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat punastuvat. Kaikki he peittävät partansa, sillä Jumalan vastausta ei tule. Miika 3. 5 – 7. KR. 33/38.
Nämä kaikki vanhat sanat on otettava vakavasti, sillä vain totuus tekee vapaaksi. Yksilö ihminen pääsee rauhaan Jumalan ja ihmisten kanssa, vain ottamalla Rauhan Ruhtinaan Jeesuksen elämänsä johtajaksi. Totuus itsestä tekee kipeää, niin tekee kirurgin veitsi poistessaan mätäpesäkkeen ihmisestä. Synti ja syntielämä ovat ihmisen mätäpesäkeitä, joiden poistoon, vain Jumalan sanan kaksi teräisellä miekalla tehty operaatio poistaa pesäkkeet. Syntien tunnustaminen synniksi, kaikki on syntiä, joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, niiden näkeminen itsessä ei ole kivuton asia. Jumalan sanan kaksiteräisen miekan pisto omaantuntoon, siihen arimpaan kohtaan, se koskee. Kuitenkaan tätä pistosta saatua kipua ja haavaa, ei laastaroida, vaan se huudellaan Kristuksen kalliilla maahan vuotaneella verellä puhtaaksi. Pyhän Hengen rauha laskeutuu ihmisen ylle, lepo ja ilo, synnit ovat anteeksi annettu ja synnin paise on poissa.
Kristuksen ristintyö, oli niin kallisarvoinen teko, ettei sitä saa halpana pitää. Ristillä Pyhä veri vuodatettiin sinun ja minun syntien sovitukseksi. Tätä veren evankeliumia, pitää uskaltaa muuttumattomana saarnata. Juurruttaa uudet Jeesuksessa pelastuksen ottaneet syvälle ristin sanomaan. Jos alusta lähtien perusjuuret saadaan syvälle, uudestisyntyneestä Jumalan lapsesta tulee terve ja vahva kristitty, joka ei lähde kaikkiin eksytysten tuuliin mukaan. Elämän myrskyjen tulessa jossakin kohtaa aina vastaan, ihminen joka on syvällä Kristukseen juurtunut, ei helposti katkea vaikka taipuukin puhurin painosta. Usko säilyy ja koetusten jälkeen entisestään vahvistuu, sillä koetus kasvattaa ihmistä. Ristin puu Golgatan kummulla on tyhjä mutta kertoo paljon. Ristille naulittu Kristus voitti vastustajamme saatanan vallan ja voimat, Hän sovitti kaikki ja kaikkien aikojen ihmisten synnit. Hän teki rauhanliiton Jumalan ja ihmisen välille. Hän voitti vihollisesta viimeisimmänkin, kuoleman. Kaikki sairaudet ja kivut, tuskat ahdistukset, kaikki Hän kantoi ja voitti. Näin näemme että Kristuksessa elävä ihminen, on todella vapaa kaikista taakoista. Kunnia Jumalalle!
Kristittyjen ei Jumalaa tarvitse pelätä, Hän suuresti rakastaa syntistä ihmistä. Mutta syntiä Hän vihaa ja siksi vain Jeesuksen veren puhdistamana voi rohkealla mielellä astua Jumalan kasvojen eteen. Kristus on Kuningas ja Voittaja, olemalla Hänen omansa olemme aina Kristuksen puolella ja Hänen verensä alle kätkettynä turvassa. Vihollinen saa meitä kiusata ja härnätä, siihen vihollinen voi käyttää jopa toista sisarta tai veljeä välikappaleena. Harvoin pahimmat hyökkäykset tulevat maailmasta. Maailmassa on paljon jumalia ja uskontoja mutta ainut elävä Jumala on taivaan ja maan luoja, Isämme taivaassa. Ainut Jumala joka rakastaa ihmisiä ja rakkaudesta tahtoo pelastaa, synnistä ja vihollisesta saatanan vallasta. Jumala joka ei vaadi meiltä tekoja, ei uhreja, päästäksemme perille taivaan kotiin. Ihmisen teot eivät saa kuin pahaa aikaan, jos ne eivät ole Jumalan rakkaudesta lähtöisin olevia tekoja. Ihminen ei omilla teoilla voi tulla Jumalan lapseksi eikä pelastua kadotukselta. Ainut teko on tunnustaa Jeesus Jumalan Pojaksi, ottaa vastaan sovituksen sana, joka on Raamattuun kirjoitettu. Tunnustaa ettei omassa voimassa eikä omilla teoilla voi vapautua synnin turmeluksesta. Rauha ja pelastusta ei tule, itseään vahingoittamalla, eikä toisia ihmisiä vahingoittamalla. Rauha ei tule ihmisen asein eikä pommein. Mikään uskonto eikä kirkkokunta pelasta, ei mitkään ulkoiset seremoniat. Ainut pelastaja on Rauhan ruhtinas Jeesus Kristus, kuolleista herännyt, elävä Jumalan Poika.
John Bynyan, kirjassaan, Pyhä sota, vertaa ihmisen sisäistä maailmaa ihmissielun kaupunkiin. Ennen kuin Immanuelin sotajoukot valloittivat, siellä asui herra nimeltä Väärä Rauha. Lihallisten kadulla, vastapäätä kirkkoa. Tässä tahtoo kirjailija kertoa, kuinka ihminen voi olla täysin kääntymätön, väärän rauhan tilassa, koska hän ei ole parannuksessa ottanut Jeesusta Kristusta vastaan.
Kysytäänpä siis muinaisia polkuja, Jumalallista selkeää ymmärrystä. Muinainen polku viittaa Jeesuksen sanoihin. ” Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh.14. 6.) Kristus ei ole ainoastaan tie, vaan Hän tuo rauhan ja pitää rauhan yllä. Jos meillä on tieto että olemme vastaanottaneet pelastuksen ja elämme Kristuksessa, me olemme sitä, tunsimmepa mitä tahansa. Ihmisellä on rauha Jumalan kanssa, kun ihminen pitää Raamattua ainoa ohjekirjana ja rakentaa koko elämänsä Herran Jeesuksen Kristuksen varaan.
”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, ” Room. 5. 1-2. KR. 33/38.
