Vaella, astu, istu

[rita4]

Jari Teperi

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat."(Ps. 1:1)

Vaella

Tässä psalmissa käytetty vaella-sana on halak, ja se voidaan kääntää myös 'mennä, kävellä, tulla, vetäytyä ja mennä pois.' Halak-sanaa on käytetty vertauskuvallisesti kuvaamaan toimintaa, kehitystä tai tapahtumasarjaa elämässä ja erityisesti silloin, kun kysymyksessä on Herran seuraaminen ja Herran tiellä kulkeminen.

Kävellä-sanan käyttö toisi ehkä selkeämmin esiin jakeessa nähtävissä olevan kehityskaaren: kävellä, seistä ja istua. Sama toistuu myös: neuvo, tie ja istuin.

Autuaan miehen pitäisi kävellä arvokkaasti: " Niin kehotan minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii." (Ef. 4:11)

Astu

Psalmissa käytetty astu sana on amad, ja se voidaan kääntää myös 'seistä, jäädä, sietää, ottaa jonkun paikka.' Sana ei välttämättä tarkoita muuta kuin 'seistä jaloillaan', mutta voidaan löytää vivahteita riippuen siitä, missä yhteydessä sanaa on käytetty.

Sana voi esimerkiksi kuvata valmiutta niin kuin palvelijalla, joka on valmiina isäntänsä edessä odottaen, mitä isäntä sanoo.

Autuaan miehen pitäisi "seistä vastaan" : "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet." (Ef. 6:11) Tässä oleva kestää-sana tarkoittaa alkukielellä, kreikaksi: seistä vastaan.

Istu

Psalmissa käytetty istu-sana on Yashab, ja se voidaan kääntää myös 'asua, jäädä, istua ja sietää.' Istua voi tuolille, valtaistuimelle, teltta-aukon suulle tai tomuun. Näitä sanoja Raamattu liittää tähän käsitteeseen. Sanaa on käytetty myös kuvaamaan olemista tietyllä alueella pitemmän aikaa tai asettumista asumukseen yön ajaksi.

Autuaan miehen pitäisi istua taivaallisissa: " .. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:6) Alkukielellä sanotaan: antanut meidän yhdessä istua.

Kehityskaari

Onko psalmissa nähtävissä väärien valintojen kehityskaari hengellisessä elämässä? Ensin kävellään, sitten seistään ja lopuksi istutaan? Vähemmän vanhurskaat neuvot vievät syntisten teille, liike loppuu ja pysähdymme.

Annammeko mukauttaa itsemme tämän maailmanajan mukaan, kunnes emme enää näe vääryyttä vääryytenä, syntiä syntinä ja huomaamme kohta istuvamme ja viettävämme aikaa pääsääntöisesti siellä, missä pilkkaajatkin viihtyvät?