Korpi-Kallen tomun tuoksuinen teologia

[rita4]

Taisto Salo

Kalle oli saanut ihan virallisen kutsun naapurinsa maaviljelysneuvos Peter Backmanin 60-vuotisjuhliin. Juhlapaikkana oli 1800-luvulta peräisin oleva sukutila, joka oli Kallelle hyvin tuttu, sillä saattoihan hän katsella ja ihastella sitä järven yli omalta kotipihaltaan. Valkoinen kartanorakennus oli rakennettu koivikkoiseen rinteeseen aivan järven läheisyyteen ja sitä ympäröivät laajat peltoaukeat.

Juhlaa varten Kalle oli pannut päälleen parasta, mitä komeroiden kätköistä oli löytänyt, tietysti musta puku ja valkoinen paita. Kalle asteli suureen eteisaulaan, jossa päivänsankari vaimoineen oli vastassa vieraita ja toivottamassa heidät tervetulleiksi.

– Tervetuloa, Kalle, kiva kun pääsit tulemaan. Siitä onkin jo vierähtänyt monta suvea ja talvea, kun viimeksi sinua on nähty näillä nurkilla. Käyhän juhlasalin puolelle muiden vieraiden joukkoon, haasteli hymyssä suin Peter Kallelle.

Verkkain askelin Kalle suuntasi juhlasaliin, ja samalla hän tunnusteli solmiotaan. Ovella hän hetken katseli ympärilleen ja havaitsi, että paikkakunnan kerma oli viimeistä myöten paikalla. Pieni vierauden tunne hiipi Kallen mieleen eikä hän oikein tiennyt, mihin menisi.

– Kalle hei, tule tänne, täällä on sulle sopiva paikka ja seuraakin, pastori hihkaisi.

Kalle pujotteli itsensä pöytien lomitse pastorin pöytään ja tervehti tuttujaan. Hän istuutui alas, ja vieressään istuva pastori esitteli Kallen ja pöytävieraat toisilleen. Joukossa oli kunnanhallituksen puheenjohtaja, biologian opettaja, terveyskeskuslääkäri ja osuuspankin johtaja vaimoineen.

Pastori kertoi pöytäkumppaneilleen monista yhteisistä ja hauskoista hetkistään Kallen kanssa ja sanoi: – Tämä Korpi-Kalle on tämän seudun korpiteologi, Raamattuun hyvin perehtynyt korven asukas.

Biologian opettaja keskeytti pastorin ja kohdisti kysymyksensä Kallelle:

– Kuinka kukaan voi uskoa Raamattuun? Sen luomiskertomus on myyttinen tarina, jonka tieteellinen tutkimus on osoittanut vääräksi. Sitä paitsi ihmisen, simpanssin ja hiiren geeniperimässä on vain muutaman prosentin eroavaisuus.

Kalle kaivoi povitaskustaan älypuhelimen, jonka hän oli saanut syntymäpäivälahjaksi lapsiltaan. Hän avasi raamattuohjelman ja selasi sitä tovin, ja löydettyään haluamansa hän katsoi suoraan biologian opettajaa silmiin ja hieman naurahtaen sanoi:

– On tainnut Raamattu jäädä lukematta ja siksi vieraaksi kirjaksi. Sun väitteesi ei mua lainkaan hämmennä. Olen kanssasi samaa mieltä yhtäläisyyksistä mutten myyttiväitteestä. Pyhä kirja on tiennyt tuhansia vuosia aikaisemmin kuin tiede tästä geeniperimän yhtäläisyydestä. Ja se on präntätty sun väittämääsi myyttiin.

Mie luen sulle, kuuntele nyt tarkkaan ensimmäistä geeniperimätodistusta. Näin sanotaan ja todistetaan mustakantisessa:

”Maa tuotti kasvillisuutta: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan ja puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.” (1. Moos. 1:12.)

” ’Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan, karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan.’ Näin myös tapahtui.” (1. Moos. 1:24.)

”Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7.)

Korpi-Kalle piti pienen tauon. Kun keskustelukumppani ei puhunutmitään, Kalle päätti jatkaa:

– Jos kuuntelit tarkkaavaisesti, niin saatoit huomata, että kasveilla, eläimillä ja ihmisillä oli yhteinen alkuaine, maan tomu, ja siksi niillä on myös geneettistä samankaltaisuutta. Sinä biologian opettajana olet lukenut mies. Minä olen vain korven yksinkertainen asukas, joka elelen luonnon keskellä ja näen kaikkialla Jumalan kättentekoja. Minun biologiani on tomun tuoksuista teologiaa, jossa geneettinen samankaltaisuus on yksi Jumalan luomistyön ihmeellisyyksistä.

Nyt Kalle muutti aihetta ja totesi rauhaa rakentaen:

– Mutta mehän olemme tulleet Peter Backmanin 60-vuotisjuhliin, mitä me tästä kinastelemaan. Mua ainakin hiukoo, eiköhän lähdetä keventämään tarjoilupöydän runsaita antimia. Lähdehän siekin miun kanssani ja heittäydytään juhlahumun pyörteisiin.