Leiviskät

[rita4]

Esa Juutilainen

Raamatussa on kaksi kertomusta leivisköistä, toinen Matteuksen evankeliumin 25. luvussa ja toinen Luukkaan 19. luvussa. Vaikka näissä vertauksissa on monia samankaltaisuuksia, ne eivät voi olla kaksi eri versiota samasta vertauksesta, koska ne poikkeavat niin paljon toisistaan.

Luukkaan evankeliumissa kymmenelle palvelijalle annettiin jokaiselle yksi leiviskä. Matteus puolestaan kertoo, että jokaiselle annettiin leiviskät heidän kykyjensä mukaan.

Vertauksissa on myös paljon yhteistä:

- kummassakin kerrotaan kolmenlaisista palvelijoista
- kummassakin kaksi palvelijaa hoitaa tehtävänsä hyvin ja kolmas huonosti tai oikeastaan ei ollenkaan
- kummassakin luvataan muille palkka, mutta leiviskän maahan kaivajalle tai liinaseen kätkijälle tulee tuomio siitä, että hän ei ole asioinut leiviskällään.

”Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.

Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.

Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ‘Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut.’ Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ‘Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut.’ Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: ‘Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’ Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.

Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:14-30)

Mitä leiviskä tarkoittaa?

Meillä on usein vääriä käsityksiä siitä, mitä leiviskät tarkoittavat. Siksi aloitan siitä, mitä ne eivät tässä Matteuksen evankeliumin vertauksessa ole:

- leiviskät eivät ole kykyjä, sillä kullekin annettiin leiviskät hänen kykyjensä (= Jumalan antamien lahjojen) mukaan
- leiviskät eivät ole armolahjoja, sillä armolahjoja ei anneta kykyjen mukaan
- leiviskä ei myöskään ole itse hankittu tehtävä tai taito.

Matteuksen vertauksessa leiviskä on Jumalan valitsema ja antama tehtävä, jolla Hän haluaa sinun palvelevan Häntä valtakuntansa työssä. Voimme myös sanoa, että leiviskäsi ovat ne teot, jotka Jumala on valmistanut sinun toteutettavaksesi ja ne ovat myös voitelu tähän tehtävään.

Jeesuksen aikaan leiviskä oli 6 000 denaria ja denari puolestaan oli yhden päivän palkka. Yksi leiviskä ei siis ollut vähän. Jos arvioimme, että työmiehen päiväpalkka olisi tänään noin 100 €, yhden leiviskän eli 6 000 denarin arvo olisi 600 000 €. Jeesus puhui siis todella suurista summista.

Osaatko arvostaa omaa leiviskääsi?

Voimme hyvällä syyllä sanoa, että meistä Jeesuksen omista kukaan ei ole saanut pientä tehtävää. Raamattu toteaa, että mitä enemmän olemme saaneet, sitä enemmän meiltä vaaditaan. Älä siis kadehdi muita, vaan pyri olemaan uskollinen siinä, mitä sinulle on annettu.

Jos ajattelet, että et voi tehdä jotakin asiaa, koska joku muu tekee sen paremmin, et todennäköisesti tule koskaan tekemään mitään. Aina on ja tulee olemaan ihmisiä, jotka tekevät asiat paremmin kuin sinä. Minäkään en opettaisi, jos ajattelisin, että joku muu tekisi sen paremmin. Ihan varmasti tekisi. Mutta teen tätä niillä lahjoilla ja kyvyillä, jotka Jumala on minulle antanut.

Jumalan silmissä tehtävämme eivät mene saman mittapuun mukaan kuin ihmisten silmissä.

Jeesus sanoi: ”Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” (Matt. 19:30)

Jumalan valtakunnassa erikoista on se, että ihminen, jolla ei ole vaikutusvaltaa, voi vaikuttaa asioihin enemmän kuin toinen, jolla on sitä ihmisten silmissä. Joka ei ihmisten silmissä ole lahjakas, voi saada aikaan enemmän kuin todella lahjakas. Jolla on vähän rahaa, voi uhrata enemmän kuin rikas.

”Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin hän sanoi:
”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli.” (Luuk. 21:1-4)

Meidän on ymmärrettävä, että meiltä ei vaadita enempää, kuin mitä meille on annettu. Toisaalta täytyy ymmärtää myös se, että jolle on paljon annettu, siltä vaaditaankin paljon.

Jotta voimme olla sillä paikalla, että meille annettu leiviskä voisi olla Jumalan käytössä, meidän täytyy elää lähellä Jumalaa. Paljon tärkeämpää kuin tehtävämme on se, että elämme Jumalan yhteydessä ja löydämme oman paikkamme Hänen suunnitelmissaan.

Älä myöskään haaveile tehtävistä, joita Jumala ei ole sinulle tarkoittanut. Jeesus kielsi meitä tavoittelemasta ensimmäisiä paikkoja pidoissa. Tällä Hän viittasi juuri asemaamme Jumalan valtakunnassa.

”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:26-28)

Suurinta on palvella, ei johtaa. Todelliset johtajatkin ovat palvelijoita.

Jumala odottaa uskollisuutta

Usein vähemmän saaneen on helpompi olla uskollinen kuin sen, joka on saanut paljon, koska siltä, jolle on paljon annettu, myös vaaditaan paljon. Jeesus ei kuitenkaan aseta viiden leiviskän saajaa ja kahden leiviskään saajaa eriarvoiseen asemaan, vaan sanoo kummallekin tarkalleen samat sanat: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.”

He saivat saman palkan.

Sen sijaan kolmas palvelija, joka toi takaisin vain sen, mitä oli saanut, ei saa kuulla kiitosta. Näin siitä huolimatta, että häntä ei ollut suoranaisesti määrätty tekemään leiviskällä voittoa.

”Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa.” (Matt. 25:14)

Raamattu opettaa, että Jumala odottaa meiltä hedelmää, sillä jos todella olemme uskossa, emme voi olla kantamatta hedelmää. Hedelmän kantaminen ei näet riipu meistä itsestämme, vaan jos oksa pysyy rungossa, se tuottaa automaattisesti myös hedelmiä.

Matteuksen vertaus opettaa, että Jumala on uskonut meille jokaiselle jonkun tehtävän ja että meidän tulee olla uskollisia tuon tehtävän hoitamisessa. ”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” (1 Kor. 4:2)

Jumala odottaa meiltä uskollisuutta. Vaikka kukaan tuskin pystyy hoitamaan tehtäväänsä täydellisesti, niin jos yritämme parhaamme, Jumala ei vaadi meiltä enempää.

Jumala on heikoissa väkevä

Sinun ei tarvitse olla mikään uskonsankari. Pääasia on, että lähdet liikkeelle, niin Jumala tulee mukaasi ja auttaa sinua heikkoudessasi. Muista: Hän on luvannut olla heikoissa väkevä.

Oli elämäntilanteesi minkälainen tahansa, Jumala haluaa käyttää sinua. Hänellä on jokaiselle varattuna oma tehtävänsä. Onnellisin olet, kun saat olla toteuttamassa juuri tätä tehtävää.

Jeesus on hyvä esikuva. Hän vaelsi täydellisessä yhteydessä Isään ja toteutti vain niitä tehtäviä, joita näki Isän tekevän.

”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

”Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” (Joh. 14:10)

Suostu Isän käytettäväksi

On valtava totuus, että myös me voimme olla tekemässä täällä maan päällä niitä tekoja, joita Jeesus tekisi, jos olisi meidän paikallamme. Näkyni on, että Jumala tulee tekemään vielä suurempia asioita omiensa kautta, kuin mitä olemme tottuneet näkemään. Tämä on päämäärä, johon meidän tulisi pyrkiä.

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh. 14:12-13)

Jumala ei tarvitse täydellisiä ihmisiä vaan niitä, jotka suostuvat Hänen käytettäväkseen. Jotta tämä toteutuisi, meillä kaikilla tulee olla näky Jumalan mahdollisuuksista ja siitä, mikä oma paikkamme on Hänen suunnitelmissaan.

Kun Jumala antaa sinulle tehtävän, Hän on jo antanut sinulle kyvyn, voiman, voitelun ja työkalut sen toteuttamiseen. Voitelu on Jumalan antama valtakirja tehdä jotain työtä tai hoitaa jotain tehtävää tai hengellistä virkaa. Siksi itse valittu Jumalan palveleminen on täysin eri asia kuin se, että seisomme sillä paikalla, jonka Jumala on suunnitellut ja valmistanut meille.

”Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa.” (Matt. 25:14)

Jumalalla ei ole tässä maailmassa muuta omaisuutta kuin se, mitä Hän on antanut meille, Hän on uskonut seurakunnalleen koko omaisuutensa. Kukaan muu ei voi viedä evankeliumia tähän maailmaan. Jumala ei uskonut pelastussanoman viemistä enkeleilleen vaan meille, Hänen omilleen. Meidän tehtävämme on viedä pelastussanoma kaikkeen maailmaan ja täyttää Jumalan tahto tässä maailmassa.

Luukkaan evankeliumissa leiviskänä pelastus

”Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.’

Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.’ Ja toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.’ Niin hän sanoi tällekin: ’Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia.’

Vielä tuli yksi ja sanoi: ’Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ Hän sanoi hänelle: ’Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?’ Ja hän sanoi vieressä seisoville: ’Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.’ ’’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” (Luuk. 19:11-26)

Luukkaan evankeliumin leiviskävertauksessa kymmenelle palvelijalle annetaan jokaiselle yksi leiviskä. Mikä on se yksi asia, joka on annettu meille jokaiselle? Se on pelastus. Luukkaan tekstissä puhutaan sielujen voittamisesta.

Sinä saatat kokea alemmuuden tunnetta evankelioimista ajatellessasi. Koet, että et ole evankelista eikä kadulla tai kokouksissa todistaminen ole lainkaan omaa aluettasi. Älä pelästy. Ne eivät suinkaan ole ainoita tapoja voittaa sieluja. Useimmiten parhaat sielujen voittajat ovat niitä, jotka tekevät sitä elämällään.

Välillä tekomme huutavat niin kovaa, etteivät ihmiset kuule, mitä sanomme. Toisinaan taas kuunteleminen voi olla tehokkainta evankeliointia. Itse pidän parhaana evankelistana ihmistä, joka elämällään voittaa työtoverinsa tai koulukaverinsa Kristukselle.

Kun Jumala on pelastanut meidät ja ihmiset tietävät, että olemme uskossa, olemme jo evankelistoja. Hedelmättömiä voimme olla ainoastaan peittämällä tai kieltämällä uskomme.

”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14.-16)

Kutsu kylvämään

Vaikka kolmannen palvelijan osa voi tuntua kohtuuttomalta, totuus on, ettei meitä ole pelastettu vain itseämme varten. Meidät on pelastettu siksi, että levittäisimme Jumalan valoa tähän pimeään maailmaan.

Vaikka emme kaikki ole saaneet evankelistan armoitusta ja voitelua, jokainen meistä on kuitenkin kutsuttu kylvämään. Se, mitä kylvämme, kantaa joskus hedelmää. Jos kylvämme paljon, tulee paljon hedelmää. Joten vaikka et näkisi ihmisiä tulevan ympärilläsi uskoon, tiedä, että se, mitä kylvät, kantaa joskus hedelmää.

”Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen.” (Joh. 4: 37)

Jeesus opetti, että kylväjä ja leikkaaja ovat harvoin samoja ihmisiä. Useimmiten yksi kylvää ja toinen leikkaa.

”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:38)

Nyt on kylvön aika. Kohta, hyvin pian, saamme leikata sitä, mitä nyt kylvämme. Ja kyllä valmista satoakin jo leikataan.