Kiitä sittenkin

[rita4]

Annukka Hongisto

Jo koulussa englanninopettajani totesi, että helluntalaiset puhuvat kielillä. Ihmettelyymme hän tiesi kertoa, että ihminen oppii puhumaan vierasta kieltä opiskelamatta sitä.

Ei ihme, että mielenkiinto heräsi. Tottahan olisin ottanut vastaan sellaisen lahjan jo ennen uskoontuloa!

Jano täyttyä Hengellä

Uudestisynnyttyäni jano saada täyttyä Pyhällä Hengellä oli valtava. Luin asiaa käsittelevää kirjallisuutta, jota kirjastosta oi saatavilla, ja kuuntelin mielelläni uskovien kokemuksia henkikasteesta.

Eräs kokous oli mieleenpainuva: saarnaaja julisti Jumalan Sanaa Pyhän Hengen voimassa ja voitelussa, mikä synnytti uskon sisimmässäni ja varmuuden, että se ilta olisi minun iltani.

Ystäväni kanssa menimme rukouspalveluun, jossa eräs veli tuli palvelemaan meitä. Hän rukoili ensin minun puolestani ja kehotti kiittämään.

Tuppisuuna

Olin lujasti päättänyt olla hokematta mitään tyhjää. Odotin vain tuppisuuna, mitä ja miten kaikki tapahtuisi. Ystäväni alkoi heti puhua soperrellen vieraalla kielellä vieressäni.

Penkin ääressä polvillani jäin yksin miettimään ja ihmettelemään, mikä meni pieleen. Olinhan ollut täysin varma, että täytyn Pyhällä Hengellä sinä iltana. Rukousavustaja oli jo muiden luona suorittamassa palvelustehtäväänsä.

Uudet kielet tulivat

Jumala ei jättänyt kuitenkaan minua pitkäksikään aikaa murehtimaan vaan kysyi:"Eikö sinulla ole mitään kiitoksen aihetta?"

Hän muistutti sisäisestä vapaudesta, ilosta ja rauhasta, joita olin saanut kokea tultuani uskoon. Näin avautui kiitoksen vuo, ja uudet kielet tulvivat suustani.

Pyhä Henki yhtyy kiitokseen. Raamattu sanoo: "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess. 5:18) "Joka kiitosta uhraa se kunnioittaa minua." (Ps. 50:23)

Taivaan Isän siunausta ja Hengellä täyttymisen iloa! •

Lähde: Raamattu Kansalle lehti nro 6/2020

[rita4]

Niinpä, kuinka usein saattaakaan tuntua, ettei ole mitään kiitos aihetta, on vain: surua, murhetta, epätoivoa, vaikeuksia, tms.. Mutta emme näekkään niitä pieniäkin asioita elämässämme, joita Herra antaa elämäämme. Ne ovat vain useimmiten niin pieniä, tai meistä niissä ei ole mitään tarvetta kiitokseen..Nehän ovat sitä joka päiväistä arkea..Onko sittenkään? Olemmeko jo niin turtuneita tähän elämään, ettei mikään enää kosketa, kolahda, herätä tajuamaan,miten juuri ne pieniltä tuntuvat asiat ovat useimmiten niitä tärkeimpiä asioita elämämme varrella.

Herra odottaa meiltä omiltaan kiitosta, niin kuin mekin ihmisinä odotamme toisiltamme kiitosta, kun teemme heille jotain hyvää, arkea helpottavaa, tms.. Mutta onko meidän vaikea antaa kiitosta edes ystävillemme, perheen jäsenillemme? Ehkä ajattelemme että; "Tottakai se ja se teki, sanoi, tms noin minulle!" Mutta oliko se sittenkään niin itsestään selvää? Tuskimpa vain.

Kiitoksessa on Voima voimattomalle! Tiesithän jo sen.

Kun ajattelemme elämäämme itse kukin, niin ilman Jeesustamme on elämämme aikas kurjaa ja kuivaa, ilotontakin, koska Auttaja puuttuu, tai sitten Hänet on laitettu syrjään ja vain hädän tullen otamme Hänet takaisin mieleemme ja pyydämme apuaan, Hän on silloin vain korvike, jos sitäkään. Näin ei saa olla ystäväni! Hän on Elää ja on iankaikkisuus, turvamme kaikkina elämämme päivinä, niin hädässä, kuin ilossakin.

Kun näet ihmisen, joka on onnellinen ja iloinen, niin eikö mielesi itselläsikin silloin ilostu? Aivan varmasti itsllesikin tulee hyvä mieli, ja yhdyt iloonsa. Eikös vain?!

Jes. 61:10-11
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.

Ps. 34:
2 Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
3 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

4 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

5 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
6 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

7 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
8 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

9 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
10 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

[rita4]

Tuo otsikko: Kiitä sittenkin, on oikeastaan.. etten ihan sanoisi vetoava, vaativakin; kiittämään sittenkin, tuntui, tai näytti sitten ihan miltä vain, niin se on kehotus kiittämään ihan kaikesta Isäämme taivaassa. Mutta onko sittenkin liian vaikeantuntuista alkaa kiittämään? Jos emem ole opineet sinä meidän elämässämme, arjessakan kiittämään mistään ketään, niin voihan se toki olla hiukka vaivaloista alkaa kiittämään Herraa, ihan kaikesta mitä elämässämme onkin. Niistä vaikeistakin päivistä, joita kuitenkin kukin tarvitsemme lähentyäksemme niiden vaikeuksien ym kautta; nopeammin ja rohkeammin Herraamme. Tulee kuin tarve tulla ristin juurelle jutteleen Jeesuksen kanssa, sekä pyytämään apuaan asioihimmekin..

Mietin tässä, kun kävimme tänä aamuna mieheni kanssa normaalia pisemmän kävelylenkin ja mullahan on ollut jo tosi pitkään jalkojeni, sekä selkäni takia hankaluuksia, jotka häiritsevät elämistä, kun ne jumittaa ja särkee, niin kävelylenkit ovat jääneet tosi lyhyiksi sen takia. Mutta Nyt, vau; Kiitos Herralle, minähän pystyin käveleen suht koht hyvin sen koko lenkin, enkä enää läähättäny kotiin tullessamme, niin kuin loppuun ajettu koira.

Jollekin terveemmälle se ei merkkaa mitään, tiedän, mutta minulle se oli kuin lottovoitto, ja palkkio tulee Herralta, joka rakastaa minuakin kurjaa lastaan. Se mitä näin jo vanhempana osaa jo arvostaakin, niin se ei todellakaan ole sitä, mitä nuorena arvosti. Arvomaailma muuttuu iän myötä, kuin myöskin uskossa elämisenkin kautta. Kun saa kasvaa ja elää Jeesuksen omana, niin kaikki muuttuu pikku hiljaa ja kaiken roinan tms arvostaminen loppuu ja tilalle tulee vaatimattomuus, jossa ei enää kuin kaippaakkaan sitä, mitä vielä ennen uskoa piti jopa ihan pakollisena elämässään..

Tyhjänä tänne tultiin ja tyhjänä täältä myöskin lähdetään, koska käärinliinoissa ei ole taskuja. Emme saa, emmekä edes tarvitse mitään mukaamme täältä ajasta lähtiessämme. Kunhan vain sydämessämme on usko sekä luottamus, sekä vahva turva Jeesuksessa Kristuksessa.

Tulipa lopuksi mieleeni tämä Raamatunpaikka:

Jes. 55:
6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

12 Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
13 Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.

Siunausta päivääsi ystäväni!

[rita4]

Tänään kiitän Herraa Jeesusta, siitä kun saimme käydä ajelemassa eräällä tutulla paikkakunnalla, kävimmehän siellä aikoinaan kokouksissakin, mutta se mihin se srk on ajautunut, niin ei enää tee mieli mennä sinne kuuntelemaan kyseenalaista toimintaa, opetusta. Mutta joka tapauksessa oli kiva käydä siellä kaupoissa ja tulihan ostettua munkkejakin, kun en enää itse niitä tee. Ja hyviä olivatkin. Nam!

Olihan tosi kaunis päivä ajella ja mielikin virkistyi. Se oli varmastikin Herrasta, koska kotiin tultuamme tuli sp joka ei nostanut mielialaa, vaan laittoi miettiin; Miksi noin? Herra pitää omistaan huolta ja auttaa, se on kiitosaihe taivaisiin!!

1. Kor. 15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!