eutanasia 17.02.2025 10:03 (päivitetty 16:04)
Jenni Repo
SRKL
YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan ihmisellä on synnynnäinen ihmisarvo riippumatta siitä, mitä hän itse ajattelee omasta elämästään ja arvostaan. Kuvituskuva: Pixabay
Seminaarissa argumentoitiin, että hyvin toimiva palliatiivinen hoito ja saattohoito poistavat tarpeen eutanasialle ja avustetulle itsemurhalle. Suomessa on kehitetty palliatiivista hoitoa merkittävästi viimeisten vuosien aikana.
Viime kesänä tehty kansalaisaloite eutanasian laillistamisen puolesta odottaa käsittelyä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä järjesti eduskunnassa asiantuntijaseminaarin eutanasiaan ja saattohoitoon liittyvistä kysymyksistä. Seminaarin puheenjohtajana toimi kansanedustaja ja erikoislääkäri Sari Tanus. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveysvaliokunta alkaa käsitellä kansalaisaloitetta nyt kevätkaudella.
Seminaarissa käsiteltiin palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa monesta eri näkökulmasta. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumatonta ja etenevää sairautta sairastavan ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa, jonka tavoitteena on kärsimyksen vähentäminen ja elämänlaadun parantaminen. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.
Seminaarin keskeinen näkökulma oli se, että toimivalla palliatiivisella hoidolla tarve ja peruste eutanasialle ja avustetulle itsemurhalle poistuu.
Eutanasia monesti väärin ymmärretty
Suomen Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen ja lääkäri Kalle Mäki huomauttaa puheenvuorossaan, että monelle ihmiselle on epäselvää, mitä eutanasialla todellisuudessa tarkoitetaan. Eutanasia on eri asia kuin tarpeettomista ja vaikuttamattomista hoitotoimenpiteistä pidättäytyminen tai niiden lopettaminen. Eutanasian päämääränä on potilaan kuolema kun sitä vastoin tarpeettomista tai vaikuttamattomista hoidoista kieltäytymisen päämääränä on hoidosta koituvan epämukavuuden ja kuoleman prosessin pitkittymisen välttäminen.
– Eutanasiassa on kyse kuoleman tuottamisesta ja hoidosta pidättäytymisessä kuoleman sallimisesta, Mäki sanoo.
Jälkimmäisestä voi käyttää termiä ”luonnollinen kuolema”, sillä kuoleman aiheuttaa potilaan sairaus – ei lääkäri.
Mäki tuo esille myös sen, ettei palliatiivinen sedaatio ole eutanasiaa. Termillä tarkoitetaan lääkkeiden avulla tapahtuvaa potilaan tajunnan tilan tarkoituksellista alentamista, jonka pyrkimyksenä on vähentää sellaisia sietämättömiä oireita, joita ei saada muilla hoitokeinoilla hallintaan.
Päätöksen sedaatiosta tekevät potilas ja lääkäri ja joskus myös omaiset ovat mukana arvioinnin tekemisessä. Sedaatio voi olla jaksoittaista ja sen syvyys voi vaihdella tilanteen mukaan. Viimeisinä hetkinä sedaatiota voidaan käyttää yhtenäisenä jaksona kuolemaan asti.
Sietämätön kärsimys ongelmallinen eutanasian perusteluna
Suomen Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta laati viime keväänä taustaselvityksen eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta. Siinä todetaan, että eutanasian kannattajien yksi merkittävimmistä perusteluista eutanasian laillistamiselle on ihmisen kuolemaan liittyvän itsemääräämisoikeuden toteutuminen.
Mäki toteaa kuitenkin, että olisi yhteiskuntaeettisesti ongelmallista, mikäli yhteiskunta alkaisi arvottaa ihmiselämää asettaen kriteerit, joiden mukaisesti arvioidaan kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei. Yhteiskunnalla olisi tässä tapauksessa oikeus tarkoituksellisesti lopettaa ihmiselämä kun nämä kriteerit olisivat täyttyneet. Käytännössä vastuu täytäntöönpanosta olisi lääkäreillä.
– Voidaanko ihmisen elämä arvottaa sen mukaan, miten hän itse sen arvottaa? Mäki kysyy.
Näkemys oman elämän arvosta on tilannesidonnaista: olosuhteiden muuttuessa myös näkemys omasta elämästä voi muuttua. YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan ihmisellä on synnynnäinen ihmisarvo riippumatta siitä, mitä hän itse ajattelee omasta elämästään ja arvostaan.
Toinen merkittävä perustelu eutanasian laillistamisen puolesta on ”sietämättömän kärsimyksen” poistaminen. Tällä tarkoitetaan sellaista kärsimystä, jota ei voi muilla tavoin oleellisesti lievittää.
Mäki huomauttaa, että ”sietämätön kärsimys” on subjektiivinen näkemys, jonka määrittely esimerkiksi lääkärin taholta on hyvin vaikeaa.
Mäki nostaa esille vuoden 2019 tilastot Oregonin osavaltiosta Yhdysvalloista, jossa avustettu itsemurha on sallittua. Tilastojen mukaan keskeisin syy avustettuun itsemurhaan päätymiselle on ollut suurimmalla osalla ”alentunut kyky osallistua elämän nautinnolliseksi tekeviin aktiviteetteihin”. Näin ajatteli 90 prosenttia vastaajista.
Vastaajista 87 prosenttia pelkäsi ”autonomian menettämistä”, 72 prosenttia ”arvokkuuden menettämistä”. ”Kokemus taakkana olemisesta perheelle/ystäville/tukijoille” oli 59 prosentille syy avustettuun itsemurhaan päätymiselle ja ”kehon toimintojen heikkeneminen” 39 prosentille. ”Kipu ja sen pelko” oli yllättävän pienessä osassa, sillä se oli merkittävä syy 33 prosentille sekä ”sairauden hoitoon liittyvät taloudelliset syyt” seitsemälle prosentille.
– Ovatko nämä sietämätöntä kärsimystä, voidaan toki kysyä? Vai yritetäänkö tässä ratkaista joitain elämänhallinnan ongelmia? Vai pelätäänkö joutumista vammaisen asemaan? Moni vammainen kokee näitä rajoituksia omassa elämässään, mutta elää silti ihan tyydyttävää elämää, Mäki sanoo.
Hyvää hoitoa saatuaan monen eutanasiatoive poistuu
Koko juttu täältä
