Polvillani rukoillen..

[rita4]

Kuuntelin yhtä laulua, jonka laitankin meille tuonne loppuun. Niin se alkoi puhua siunaten ja rohkaisten. Minulle on hyvinkin tärkeää saada olla rukouksessa polvillani ja joskus saatan jopa siinä laulaa kiitosta ja ylistystäkin Herralleni.

Uskon yhä, että: siunatuin tapa rukoilla on olla polvillaan ollen ja jos mahdollista silmät sulkien, hiljaakin ollen ja kiittäen, eikä vain aina: pyytäen ja rutisten.. Oletko jo kokeillut/opetellut sen?

Koskaan emme rukoile liian usein, tai liian paljon, kunhan vain muistamme ettei Jumala katso meidän rukoustemme pituutta, vaan mikä on sydämiemme tila ja tarve. Laitan mieleeni tulleen Raamatun paikan tähän:

Matt. 6:5-8
Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Minusta on suloista, kun herään yöllä ja päätänkin nousta ylös sängystä pyörimästä ja saan mennä polvilleni rukoukseen ja saan olla ihan hiljasessa ja yksin Herrani kanssa/edessään. Usein oikein kaipaan niitä hetkiä Herrani läheisyydessä, kun olenkin saanut jopa nukuttua heräämättä.

Mutta nyt se laulu ja älä väheksy rukousta, sillä siinä on apusi ja voimasi, siunauksetkin..

Tom Bollström. Eteesi Jeesus

[rita4]

Ompa todella hyvä tuo edellisessä kirjoituksessani laittama laulu; se puhuu juuri siitä, mikä on Herrankin tahto meidän kohdallamme.

Niin rukous Kuinka helposti vihollinen saa meidät lannistumaan, näkemään kaiken toivottomana ja uskomaan sen valheisiin ja syytöksiin, ym.. Lähdemme niin kovin helposti siihen kaikkeen mukaan, joka on meille läheistä ja tärkeää. Ja kukaan ei voi sanoa, että: minä en horju, enkä usko saatanan valheista, tms..Koska olen niin vahva jo uskossani.

Vihollinen tietää meidän heikot kohdat, ne haavat, arat paikat, vaikeudet, ym.. Ja niiden kautta se hyökkää ja runnoo, saa meidät masentumaan ja ahdistumaan, vaipumaan lähestulkoon epätoivoonkin asti..Mutta ei hätää! Sillä meille on annettu keino taistella sitä vastaan ja meille on annettu; Auttaja, joka voi ja tahtoo meitä auttaa ja vahvistaa, lohduttaa, ja joka tietää mitä tekoa me itse kukin olemme ja mitä tarvitsemme, miten meitä tulee käsitellä, jne... Hän On Jeesus Kristus, Auttajamme ja Pelastajamme, Poika Jumalan!

Nyt siis onkin enempikin kysymys siitä, että; Tahdommeko laskeutua rukoukseen, pyytää apuaan ja voimaansa, johdatustaan, sekä viisauttaan..Tahdommeko rukoilla? Tahdommeko vastustaa kiusauksia ja valheita mitä sielunvihollinen meille silloin syöttää, kun olemme heikoimillamme, saattaakseen meidät joko mieltymään vääriin asioihin tai vaipumaan epätoivoon ja epäuskoon.

Sinä voit ylistää ja palvoa Jumalaa ja samalla sinä voit olla joutumassa vääränlaisen hengen valtaan, koska et suostu polvistumaan rukoukseen, vaan pidät ylistämistä: rukousta tärkeämpänä. Tänä päivänä kun ylistämisestä on tehty 'in' ja ykkönen, niin rukouselämä voikin ontua pahemman kerran, kun siihen ei enää riitä aikaa eikä haluakaan, koska tuo fiilistely on vienyt mielenkiinnon rukoilemisesta ja ristin juurella viipymiseltä.

Mutta mikään, ei yhtikäs mikään voi, eikä saa tulla ristin juurella parannuksen rukousta suorittamiselle esteeksi, koska vain ristiltä loistaa valo ja sieltä vain saa rauhan ja levon, uuden voiman ja ilon elämään. Koetusten kautta meitä hiotaan ja vahvistetaan, opetetaan..Älä siis pelästy koetuksiasi, sillä vain niiden kautta ihminen nöyrtyy ja suostuu rukoukseen ja polvistumaan verisen ristin juurelle, tai sitten ei.. Ylpeys voi olla niin suurta, ettei suostu, mutta Jumala rakkaudessaan vetää puoleensa ja kutsuu ja usein juuri niiden vaikeuksien kautta. Koska niiden kautta vain suostumme jos suostumme alistumaan tahtoonsa ja Sanansa alle tottelemaan ja odottamaan, olemaan käytössään pieninä, vajaina ja heikkoina, jne..

Mitä pienempänä ja heikkona koet olevasi Herran edessä, niin sitä voimallisemmin hän voi silloin sinua käyttää ja kauttasi tahtonsa näyttää. Ja tähän pääsemme ainoastaan suostumalla polvistumaan ristinsä juurelle rukoukseen ja odottamaan tahtonsa täyttymistä! Jaksa siis vielä hetkinen..

[rita4]

Onkin jo kulunut aikaa noiden kirjoittamisesta ja nykyään, "kiitos" epäonnistuneen selkä leikkaukseni reilu 6v sitten, joka teki myöskin hallaa oikeaan jalkaani, niin etten enää pystykkään olemaan polvillani kovinkaan pitkään, mutta aina välillä sitäkin koitan kuitenkin harrastaa, ja uskon, että: Herra kyllä ymmärtää, miksi se on usein niin vaikeaa polvistua eteensä. Se ei ole haluttomuutta, ei, vaan olen vain huomannut vältteleväni polvistumista kivun takia.

Mutta herään yhä joka yö lukemaan Raamattua, sekä rukoilemaan. Ja aikas usein.. edes hetken pyrin olemaan polvillanikin kun tuntuu ettei rukous oikein luonnistu, jos vain istun... Tuntuu, ettei kuin osaa sillai paneutua rukoukseen istualtaan.. Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin Rukous, oli asento sitten mikä tahansa, vaikka sängyssä, jota minä en vain osaa tehdä, se rukous loppuu, kuivuu kasaan, kuin kananlento jos sitä yritän sängyssä maatessani..

Niin rukous Kuinka helposti vihollinen saa meidät lannistumaan, näkemään kaiken toivottomana ja uskomaan sen valheisiin ja syytöksiin, ym.. Lähdemme niin kovin helposti siihen kaikkeen mukaan, joka on meille läheistä ja tärkeää. Ja kukaan ei voi sanoa, että: minä en horju, enkä usko saatanan valheita, tms..Koska olen niin vahva jo uskossani.

Vihollinen tietää meidän heikot kohdat, ne haavat, arat paikat, vaikeudet, ym.. Ja niiden kautta se hyökkää ja runnoo, saa meidät masentumaan ja ahdistumaan, vaipumaan lähestulkoon epätoivoonkin asti..Mutta ei hätää! Sillä meille on annettu keino taistella sitä vastaan ja meille on annettu; Auttaja, joka voi ja tahtoo meitä auttaa ja vahvistaa, lohduttaa, ja joka tietää mitä tekoa me itse kukin olemme ja mitä tarvitsemme, miten meitä tulee käsitellä, jne... Hän On Jeesus Kristus, Auttajamme ja Pelastajamme, Poika Jumalan!

Rukouksesa on Voima! Uskotko sen? Onko päivämme rukousta Herramme puoleen huokauksin sekä sydän kääntyen Jeesuksen puoleen, vai onko se vain joku Isä meidän rukous ja tät sit? Jos minä jotain olen tämän uskontaipaleeni aikana oppinut, niin se on juuri rukouksen arvo ja sen tärkeys. Mitä enemmän vietät aikaa Jeesuksen kanssa, niin sitä rauhallisempi, sekä luottavaisempi on myöskin silloin sydämesi ja pystyt luottamaan siihen, että; Hän kyllä kuulee jokaisen rukouksen, huokauksen ja auttaa. Miksikö? Koska Hän Rakastaa sinua ja tahtoo auttaa sinua!

Jes. 40:
25 "Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä.
26 Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

27 Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?
28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

29 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.