Kristinusko ilman Kristusta

[rita4]

Per-Olof Malk

Ajatus kristinuskosta ilman Kristusta voi kuulostaa mahdottomuudelta, mutta saatamme olla lähempänä sellaista kristinuskoa kuin luulemmekaan. Viime vuoden lopulla ilmentyneessä kirjassaan "Kristukseton kristikunta" Michael Horton toteaa, että kristinusko, josta Kristus puuttuu, leviää, kun saarnoissa keskitytään moraalisiin kysymyksiin ja elämäntapaneuvoihin eikä ristin teologiaan, sanomaan Kristuksesta sijaiskärsijänämme.

Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Mutta jos alat puhua elämän suurimmasta kriisistä, synnistä, jonka Jeesus kantoi ristillä, jotta avuttomat synnintekijät voisivat uskoa ja panna luottamuksensa häneen eikä itseensä, silloin menetät kuulijoiden mielenkiinnon.

Hortonin kirjaa pidetään yhtenä voimakkaimmista viime aikoina esitetyistä vetoomuksista palata takaisin ristin ja evankeliumin äärelle. Kiihkottomin sanakääntein hän osoittaa, että me olemme vaihtaneet aarteistamme kalleimman itsekeskeiseen elämän laadun parantamiseen ja lukemattomiin aktiviteetteihin, toimintamuotoihin ja loputtomaan tekemiseen...

Saman asian ilmaisi puoli vuosisataa sitten Donald G. Barnhouse todetessaan, että sielunvihollisen ei tarvitse heittää kristittyjen eteen kuin joukon hyviä hengellisiä haasteita, aktioita ja muita toimintamuotoja saattaakseen uskovien huomion pois Kristuksesta. Tai jos tarvitaan, hän voi kiinnittää tunnontarkkojen kristittyjen huomion haluihinsa, tunteisiinsa, kokemuksiinsa, moraalisiin velvoitteisiin, ja niillä hän ainakin saa huomion vedetyksi pois Kristuksesta muihin asioihin.

Monien kirkkojen ja kirkkokuntien päähuolena on nykyisin se, että ne menettävät jäseniä. Mutta missä kannetaan huolta siitä, että me menetämme ristiinnaulitun Kristuksen? Kristillisissä yhteisöissä ennemminkin kannetaan huolta siitä, miten pysyä ajanmukaisina, hyväksyttyinä, ihmisten toiveet täyttävinä ja mahdollisimman vähän maailmaa loukkaavina.

Poikkeuksia on. Mutta sitä mukaa kun ongelmamme ei enää ole syyllisyydestä pääseminen vaan kuinka parantaa elämä tässä maailmassa, me emme enää tarvitse Sovittajaa, vaan elämäntaitojen neuvojia, jotka opettavat meitä saamaan irti elämästä enemmän. Ja kirkot tarvitsevat kokoustapojensa uudistuksia, musiikkinsa uudistusta, ihmisten toivomia toimintamuotoja.

Seuraus tästä on ollut, että osa kirkkojen toiminnoista muistuttaa kovasti niitä toimintoja, joita ns. maalliset järjestöt sekä yhteiskunta jo ennestään tekevät. Lähetystyökin on osittain samanlaista kuin valtioiden ja sekulaarien avustusjärjestöjen työ.

Erityisesti evankelisen kristillisyyden sanotaan tällä hetkellä kukoistavan, kun sen menestystä mitataan samanlaisilla mittareilla kuin liike-elämän, poliittisten puolueiden ja viestintävälineiden menestystä mitataan.

Mutta mikä on tämän kukoistavan kristillisyyden sisältö? Kristukseton kristillisyys ilman pyhän Jumalan tuntemista, ilman ihmisten syntien tuntemista ja ilman Kristusta ristille naulittuna sovittajanamme ja tuomiomme sijaiskärsijänä.

[rita4]

Ajatus kristinuskosta ilman Kristusta voi kuulostaa mahdottomuudelta, mutta saatamme olla lähempänä sellaista kristinuskoa kuin luulemmekaan. Viime vuoden lopulla ilmentyneessä kirjassaan "Kristukseton kristikunta" Michael Horton toteaa, että kristinusko, josta Kristus puuttuu, leviää, kun saarnoissa keskitytään moraalisiin kysymyksiin ja elämäntapaneuvoihin eikä ristin teologiaan, sanomaan Kristuksesta sijaiskärsijänämme.

Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Mutta jos alat puhua elämän suurimmasta kriisistä, synnistä, jonka Jeesus kantoi ristillä, jotta avuttomat synnintekijät voisivat uskoa ja panna luottamuksensa häneen eikä itseensä, silloin menetät kuulijoiden mielenkiinnon.

Jotenkin nyt on kuin noussut mieleeni ajatus siitä, miten jo tänä aikanamme on kahdenlaista jeesusta markkinoila, jos sallitte sanamuotoni. En aio/halua halventaa sanoillani Mestarimme ja Vapahtajamme merkitystä/arvoa, en totta tosiaankaan aio. Mutta nyt vain on kaksi eri jeesusta liikkellä uskovienkin, saati uskosta osattomien keskellä. On aito Jeesus Kristus ja väärä jeesus.

Ja niin kuin tuossa veli kirjoittaa, niin; Kukaan ei tunne itseään vaivautuneeksi, jos puhut Jeesuksesta, joka auttaa sinua lähimmäissuhteissasi tai parantaa hyvinvointiasi... Niin tämä on se jeesus johon törmää nykyään jopa seurakunnissakin. Mutta puhuppa Jumalan Pojasta, joka on kuollut ristillä ihmiskunnan syntien vuoksi ja joka odottaa ihmisiltä soveliasta käytöstä, maailman tarjonnan hylkäämistä siinä määrin, kuin se on mahdollista ja lihansa tahdon, eli oman tahdon kuolettamista, niin johan oot kummajainen ja eksynyt kun noin puhut ja sanot, että: se kuuluu uskovan elämään, jotta voisi kasvaa uskossaan, päästä lähemmäksi Herraa ja kerran taivaan kotiinkin asti päästä. Ei haluta kuullakaan enää sellaisesta Jeesuksesta, koska ei haluta luopua synnistä, eikä itsensä rakastamisesta ja siirtyä parannuksentekoon ja rakastamaan ensisijaisesti vain Jeesusta Kristusta.

Nythän markkinoidaan väärää, valhe jeesusta, joka ei laita synnintuntoon, ei vaadi mitään, vaan antaa aivan kaikkea ja varsinkin: suloisen kivaa ja vapauttavaa; lihalle sopivaa. Ja siitä sanomasta puuttuu poikkeuksetta; Risti ja veri, parannus. Ja jo siitä tiedämme, että kysymyksessä on väärä jeesus, ei Jumalan Poika eikä siis meidän Vapahtajamme. Mutta se täsäs onkin niin surullista, kun tuo kaiken salliva ja antava jeesus ei pelasta ketään oikeasti, eikä se siis myöskään tule koskaan hakemaan ketään häneen uskovaa ja häntä seuraavaa taivaaseenkaan. Siinä sitä sen seuraajille ja julistajille onkin aikoinaan: kun aika päättyy, niin on surua ja murhetta, pettymystä kerrakseen.

Kun taas se Jeesus, joka odottaa ihmisen suostuvan parannuksentekoon, kuolemaan omille haluilleen, joka ei anna kaikkea tosta vain ja kenelle vain, vaan odottaa kuuliaisuutta ja nöyrtymistä, hänen puoleensa kääntymistäkin, niin se Jeesus on aito ja oikea Jumalan Poika, joka voi ja tahtookin pelastaa joka ainoan ihmisen synnin ja maailman kahleista ja antaa ikuisen elämän: Hänessä ja Hänen kauttaan. Jossa on myöskin pääsy kerran taivaan kotiin. Ethän siis seuraa ja tottele sitä valhe jeesusta? Erotat heidät Jumalan Sanan avulla ja rukouksellakin.

Valhe jeesus ei uudestisynnytä yhtäkään ihmistä, vaan vain valehtelee pelastavansa, jotta ihminen uskoisi sitä ja menisi harhaan..Valhe jeesus antaa mukavia tunteita ja kokemuksia, sillä onhan se: saatana ja siksi pystyy luomaan harhauttavia kokemuksia ja tunne-elämyksiä ihmisille. Se voi saada jopa Raamatun Sanan mukaan laskeutumaan jopa tulenkin taivaasta ja parantaan, mutta se parantuminen ei ole kestävää. Ei siis ihan mikä vain tyyppi. Ja sen kaiken se tekee saadakseen ihmiset uskomaan valheen ja eksymään, koska onhan se valheen isä, valehtelija.

2. Tess. 2:
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.