Liisa Pitkänen
Keskiyön hetki meille pian koittaa,
uni uskovaisetkin tahtoo voittaa.
Ei mielet oo enää taivaallisiin,
sydän kiintynyt vain on maallisiin.
Nyt valvomaan, morsian, tulee yö,
pian kaksitoista ajan kello lyö.
Nukkuu uupuneet neitsyet
keskellä yötä,
eikä kukaan voi enää tehdä työtä.
On viisailla öljyä astiassaan,
ja he nousevat laittamaan
lamppujaan,
kun kuulevat ylkänsä tulevan,
ja rientävät häntä vastahan.
On tyhmillä neitsyillä lamput vaan,
josta öljy on päässyt loppumaan.
Ei astiaa, jossa lisää öljyä ois,
jolla sytyttää lampun jälleen vois.
Mikä onnettomuus
heitä kohtaakaan,
kun ylienkeli puhaalta pasuunaan.
Ylkä viisaan morsion johtaa häihin,
tyhmä päästä ei voi enää
juhliin näihin.
Vielä tänään Herralla öljyä on,
eikä tilanne ole toivoton.
Herra Hengen öljyä vuodattaa
sydämeen, joka sitä odottaa.
Tuo syömmesi astia Herralle vaan,
hän täyttää sun astiasi uudestaan.
Saat riemuiten odottaa hetkeä tuota,
kun Ylkämme saapuu Isän luota.
Hän vie morsion taivaan ihanuuteen,
vaihtuu taistelut Yljän suloisuuteen.
Siellä näämme hänet
kasvoista kasvoihin.
Näihin juhliin tahdothan sinäkin?
