Jeesus on ainoa pelastustie

[rita4]

Juhana Lehmuskoski

JEESUS

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.

Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.

Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!

"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.

Vuoden 1933 suomalainen raamatunkäännös sanoo: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1 Moos. 12:7; samoin esimerkiksi 1 Moos. 13:15; 15:5; 17:7-8; 22:18; 24:7). Paavali väittää, että näissä jakeissa on käännösvirhe. Monikollisen jälkeläiset-sanan tilalla tulisi olla yksikössä oleva siemen-sana. Tästä löytyy selitys sille, miksi juutalaiset on niin monta kertaa karkotettu pois Israelin maasta. Maa kuuluukin Aabrahamin siemenelle eli Kristukselle. Jos kansa rikkoo Kristuksen tahdon, se ei saa asua pyhässä maassa. Aabrahamin vanhurskauden tähden Jumala on kylläkin luvannut huolehtia hänen lihallisista jälkeläisistään erityisellä tavalla ja kutsua heitä pelastukseen ennen muita: "Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" (Room.. 11:24).

Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.

Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18 ). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle. Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.

"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).

Kun kansa teki syntiä ja käärmeet pistivät heitä, "Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4 Moos. 21:9). Mooses ei käskenyt noudattaa lakia, koska sen tehtävä ei ole antaa syntejä anteeksi vaan kirkastaa Kristusta. Hän käski katsoa siihen, joka oli puuhun ripustettu. "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15).

Miksi sitten Herra sanoi Moosekselle: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3
Moos. 18:5). Tarkoitus oli, että uppiniskainen kansa yrittäisi elää lain noudattamisella, pelastua sen avulla. Heidän tuli nähdä se mahdottomaksi. Paavalin mukaan yritys on toivoton: "Jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle" (Gal. 3:21-22).

Jesajakin suorastaan evankelioi kansaa jo vanhan liiton aikana: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:4-7).

Jesajan sanat eivät ole vain ennustus tulevasta vaan kutsuvat uskomaan Kristukseen (Jes. 55:6-7). Hänen evankeliuminsa on kirkas ja paljastaa, mikä oli pelastustie vanhan liitonkin aikana. Samoin sanoo Habakuk: "Vanhurskas on elävä uskostansa" (Hab. 2:4).

Juutalaiset käsittivät väärin lain tarkoituksen, mutta Paavali oikaisi heitä: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:39). "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'" (Gal. 3:10-11).

Jos joku muu kuin Jeesus olisi joskus kyennyt täyttämään lain, se olisi periaatteessa mahdollista vielä nytkin, ainakin siellä, missä ei ole kuultu evankeliumia. Joku juutalainen rabbi voisi tahdonvoimallaan sinnitellä taivaaseen hyvän askeettisen elämänsä avulla, noudattamalla Mooseksen lakia. Afrikan viidakoissa alkukantaisen pakanan omatunto herää, mutta hän ei ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Hän voisi elää oikein ja pelastua. "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut" (Room. 1:19).

Tämä on kuitenkin mahdotonta. Pakanakin tuntee omassatunnossaan Jumalan tahdon, mutta sen noudattaminen on kaikille mahdotonta. Se johtaa korkeintaan synnintuntoon: "Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20). Jos joku ei ole koskaan kuullut evankeliumia, se ei vähennä hänen vastuutaan. Sellainen ihminen ei elä huolettomassa tietämättömyydessä, joka takaisi hänelle pelastuksen iankaikkisuudessa. "Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan" (Room. 2:12). Ilman tietoakin elänyt ihminen hukkuu kadotukseen.

Jumala lähettää evankeliumin ilosanoman sille viidakoissakin elävälle pakanalle, joka sitä sitkeästi etsii. Jumala ei ole häntä kohtaan epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitaan niitä, jotka lähtevät viemään sanomaa. Ilman Herran lähettämiä julistajia moni pakana jää pimeyteen ja päätyy kadotukseen. "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room. 10:15).

[rita4]

Hyvä Paimen
Juhana Lehmuskoski

Jeesus sanoi: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä." (Joh. 10:10-15).

Lammastarhan liepeillä liikkuu monenlaista väkeä. Sielunvihollista verrataan varkaaseen, joka kyllä suostuttelee lampaita kauniilla sanoilla mutta tahtoo varastaa, tappaa ja tuhota. Sen päämääränä on viedä sieluja kadotukseen, iankaikkiseen eroon Jumalasta, ja siinä se onnistuu useimpien kohdalla.

Palkkapaimen ei ole oikea, todellinen paimen. Hänen tarkoituksenaan on ehkä saada hengellisten asioiden avulla elatuksensa tai arvostettu asema seurakunnassa. Jos seurakunta panee täyden luottamuksensa sellaiseen, se pettyy. Hätätilan tullessa tällainen paimen lähtee pakoon ja pelastaa oman nahkansa. Harhaoppien opettajat ovat susia, jotka eivät laumaa säästä (Apt. 20:29). Palkkapaimenien paetessa he tulevat lammasten vaatteissa, mutta raatelevat ihmisten sieluja pois vilpittömästä uskosta (Matt. 7:15).

On olemassa todellisia, Pyhän Hengen asettamia paimenia. Heillä on hätä sieluista, ja he tahtovat olla kuuliaisia Herralle. He ovat valmiita uhraamaan aikansa ja itsensäkin ja näin toimivat samoin kuin Jeesus toimi maan päällä ollessaan. Jeesus itse on ylipaimen (1 Piet. 5:4). Hän on se Hyvä Paimen, joka rakastaa laumaa ja jonka omia lampaat ovat. Lampaat tarkoittavat todellisia uskovia, jotka tuntevat Jeesuksen ja pystyvät seuraamaan häntä, mihin ikinä hän menee (Ilm. 14:4).

Jeesus osoitti käytännössä olevansa todellinen Paimen. Vaaratilanteessakin hän ajatteli laumansa parasta. Vähän ennen vangitsemistaan hän sanoi: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on : 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'" (Matt. 26:31). Kun sitten miesjoukko tuli vangitsemaan Jeesusta, hän sanoi: "Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä'' (Joh. 18:8 ). Jos tämä paimen kadottaa jonkin lampaistaan, hän jättää muut siksi kunnes löytää kadonneen (Luuk. 15:4).

Jeesus oli sanojensa mittainen. Jo Vanhassa testamentissa ennustettiin se, että Jeesus tulee kärsimään ja että hän ymmärtää heikkoa ihmistä. "Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu" (Jes. 50: 4-7).

Jeesukselle ei ollut helppoa antautua kärsimyksiin. Hän joutui kamppailemaan Getsemanessa, ettei olisi luovuttanut kesken kuumimman taistelun. Hän tietää, millaisia vaikeuksia me ihmiset joudumme käymään läpi. Hänen korvansa on herätetty kuulemaan opetuslasten tavalla. Getsemanessa Jeesus ei käden käänteessä vain poistanut opetuslasten taistelua, vaan hän osoitti rakkautensa neuvomalla, miten niissä selvitään. Hän nuhteli nukkuvia opetuslapsia: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko" (Matt. 26:40-41). Vain rukouksissa valvoen voimme voittaa ja päästä perille taivaan kotiin.

Jeesus on kantanut ruumiissaan ja maksanut kaikki syntimme. Hän on kärsinyt kaikki sairautemme. Jos me teemme syntiä, olemme lisäämässä takautuvasti hänen kärsimyksiään. Hänen poskiensa partaa on revitty sen vuoksi vähän lisää tai piikkikruunua on painettu vähän syvemmälle hänen päähänsä. Tämän ajatteleminen auttaa meitä taistelussa syntiä vastaan.

Veriuhrinsa ansiosta Jeesus on rakastava sielujen paimen. Jumala "on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen" (Hebr. 13:20). Tämän paimenen käsiin voimme turvallisesti antautua. Kun "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1).

[rita4]

Jeesukselle ei ollut helppoa antautua kärsimyksiin. Hän joutui kamppailemaan Getsemanessa, ettei olisi luovuttanut kesken kuumimman taistelun. Hän tietää, millaisia vaikeuksia me ihmiset joudumme käymään läpi. Hänen korvansa on herätetty kuulemaan opetuslasten tavalla. Getsemanessa Jeesus ei käden käänteessä vain poistanut opetuslasten taistelua, vaan hän osoitti rakkautensa neuvomalla, miten niissä selvitään. Hän nuhteli nukkuvia opetuslapsia: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko" (Matt. 26:40-41). Vain rukouksissa valvoen voimme voittaa ja päästä perille taivaan kotiin.

Jeesus on kantanut ruumiissaan ja maksanut kaikki syntimme. Hän on kärsinyt kaikki sairautemme. Jos me teemme syntiä, olemme lisäämässä takautuvasti hänen kärsimyksiään. Hänen poskiensa partaa on revitty sen vuoksi vähän lisää tai piikkikruunua on painettu vähän syvemmälle hänen päähänsä. Tämän ajatteleminen auttaa meitä taistelussa syntiä vastaan.

Veriuhrinsa ansiosta Jeesus on rakastava sielujen paimen. Jumala "on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen" (Hebr. 13:20). Tämän paimenen käsiin voimme turvallisesti antautua. Kun "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1).

Otin tuosta pienen lainauksen koska sinä on asioita, jotka puhuttelivat erikoisesti minua. Varsinkin tuo, että: "Jeesukselle ei ollut helppoa antautua kärsimyksiin. Hän joutui kamppailemaan Getsemanessa, ettei olisi luovuttanut kesken kuumimman taistelun. Hän tietää, millaisia vaikeuksia me ihmiset joudumme käymään läpi."

Olen nyt miettinyt kärsimystä ja sitä mitä se kaikki mitä on vielä edessäpäin vaikuttaa missä uskovissakin ja miten uskosta vielä osaton voisi löytää turvan ja luottamuksen Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa..

Ei edes Jeesukselle ne kaikki kärsimykset joihin Hän tiesi joutuvansa, koska oli Jumalan Poika, niin siltikään se ei ollut mukavaa tiedostaa; mitä oli odotettavaissa jatkossa ja siksi Hänenkin piti taistella rukouksessa, jotta ei luovuttaisi kesken raskaimman ja vaikeimman ajan, sekä taistelun,... vaan veisi sen loppuun asti, niin kuin Jumala oli sen suunnitellutkin, jotta koko ihmiskunta voisi pelastua ja päästä kerran taivaaseenkin; pelastettuina, kun vain uskovat Jeesukseen ja turvaavat veriuhriin, jne..

Ja miten Jeesus opettikaan Getsemanessakin ja muutoinkin opetuslapsiaan, jotta he kestäisivät tulevat taistelut sekä vaikeudet, pilkan ja ivan, ym? Kertoiliko Hän vain heille mitä oli odotettavissa, tulossa ja että hän kyllä auttaa ja varjelee heitä silloinkin ja opetuslasten ei tarttisi tehdä asian eteen yhtään mitään? Ei! Ei Hän piirtänyt heidän silmiensä eteen kuvaa jostain ruusutarhasta, ehei. Vaan miten Hän heitä opetti ja ohjasi selviämään ja sen myötä pysymään pystyssä, uskossa loppuun asti?! Se oli voimakas kehotus parannukseen ja valvomiseen. Olemaan hereillä uskossaan, eikä vain päivisin elämässään, ei. Vaan uskon eteen oli tehtävä työtä, sekä valintojakin, esim: mikä on hyväksi ja mikä taas ei ole, jne.. Niin ettei mikään asia,ihminen, tilanne tms saisi vietyä heidän haluaan kilvoitella uskossaan..Rohkaisten pysyä vain pystyssä, hereillä, lähellä Jeesusta, sekä Jeesuksen ristiä, veren pesussa.

Jeesus ei käden käänteessä vain poistanut opetuslasten taistelua, vaan hän osoitti rakkautensa neuvomalla, miten niissä selvitään. Hän nuhteli nukkuvia opetuslapsia: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko" (Matt. 26:40-41). Vain rukouksissa valvoen voimme voittaa ja päästä perille taivaan kotiin.

Meillä itsekullakin usein saattaa olla ajatus, että; kyllähän minä kestän ja selviänkin, koska luen Raamattua, rukoilen ja käyn seurakunnassakin tai teen hyviä tekoja, kiellän itseni tms.. Mutta vaikka meillä olisi miten harras elämä ja hyvät tarkoitusperätkin elämässämme, niin valitettavasti lihamme on loppuun asti heikko ja saa meidät aivan liian usein luovuttamaan tai toimimaan, elämään, puhumaan tms sopimattomasti ja vastoin jopa Raamatun sanaakin. Minä ainakin huomaan itsessäni aivan liian usein nuo Paavalin sanat;

Room. 7:
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Laitan vielä pari sydämelleni noussutta Raamatunpaikkaa tähän;

Mark. 14:37-38
Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Gal. 5:16-17
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

Hepr. 12:
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

18 Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
19 ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
20 sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
21 ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";

22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

25 Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

26 Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".
27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.