Mikä on syntiä?

[rita4]

Timo Virtanen
Kirjoittaja on Metodistisrk:n pastori

Synti on paha sana. Se ei ole mikään muotisana, vaikka viihdeteollisuus joskus yrittääkin käyttää sitä huvittavassa merkityksessä. Nykyisin jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena, aikansa eläneenä vähän jo menneisyyteen kuuluvana käsitteenä. Näyttää siltä, että kukaan ei haluaisi puhua synnistä, ettei vain tulisi leimatuksi hankalaksi henkilöksi, pysähtyneisyyden malliesimerkiksi, tai täysin epähengelliseksi kristityksi.

Tuntuu siltä, että meidän on paljon helpompi puhua vaikkapa taipumuksista, virheistä tai rikkomuksista kuin synnistä. Kuitenkin juuri synti on se sana, jolla kuvataan sitä mikä erottaa meidät Jumalasta.

Room. 3: 9-12. "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään". Synti on asia joka on syytä ottaa kirjaimellisesti "kuoleman vakavasti."

Ihmisen elämässä synti tarkoittaa myös rikkomusta Jumalan lakia, "Kymmentä käskyä" vastaan. Tätä lakia vastaan rikkonut ihminen on syntinen sanan täydessä merkityksessä.

Seurakunnan jäseniltä ja kirkon työntekijöiltä on perinteisesti vaadittu korkeampaa moraalia.

Kristityn elämässä synti ei tarkoita välttämättä enää käskyjä vastaan rikkomista, vaan myös niitä asioita, joita olemme jättäneet tekemättä. Oma taloudellinen hyvinvointi on tärkeä asia, mutta samanaikaisesti meidän tulisi huomata puutteessa elävät lähimmäisemme. Ei ole kenenkään edun mukaista kerätä suuria omaisuuksia tai osakesalkkuja, jotka tuottavat vain lisää rahaa kaiken sen päälle, mitä kuluu elämiseemme tai turvalliseen toimeentuloomme.

Olen tavannut sellaisia henkilöitä, jotka katkerasti katuvat sitä, että eivät aikanaan olleet lastensa kanssa, vaan käyttivät aikansa vaurastumiseen perheen kustannuksella. Ei toki koskaan ole myöhäistä aloittaa uutta elämää, mutta menetettyä aikaa on hyvin vaikea tai mahdotonta saada täysin korvatuksi lähimmäisilleen tai itselleen.

Mikä tulevaisuus sitten on sellaisella kirkolla, joka ei enää tunnista, mikä on syntiä? Raamattu kehottaa meitä opettamaan yksityisenä kristittynä, seurakuntana ja koko kirkkona Jumalan tahdon mukaista elämää. 2.Tim.4: 1-3. "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia."

Yleisesti opetuksen sisältönä voidaan pitää kahta asiaa. Ensin on sanottava, mitkä ovat vääriä tapoja elää ja toimia, eli mikä on syntiä. Ja toisena piirteenä on opettaa, kuinka elää oikein ja mitä se käytännön elämässä tarkoittaa. Puhumalla synnistä me voimme saada aikaan sen, ettemme me saavuta nykyihmisen suosiota. On kuitenkin syytä vakavasti kysyä, kenen suosiota me ensisijaisesti tavoittelemme? Onko tarkoitus miellyttää Jumalaa vai ihmisiä? Jos haluamme palvella Jumalaa, on meidän pakko puhua synnistä, vaikka saisimme osaksemme ihmisten halveksunnan.

Lokakuun alkupuolenuutisoinnissa mainittiin Suomen ev.lut. kirkon perustevaliokunnan alustava myönteinen kannanotto hyväksyä samaa sukupuolta olevat ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävät henkilöt kirkon työntekijöiksi. Samanaikaisesti tiedotusvälineet kertoivat Ruotsin kirkon aikeista laatia kirkollinen vihkikaava samaa sukupuolta oleville pareille.

Toteutuessaan esitykset saattavat ko. kirkot hyvin erikoiseen asemaan. Jos me kirkkona luovumme yhdestä käskystä, tarkoitan nyt kymmenen käskyn lakia, käytännössä se tarkoittaa koko lain hylkäämistä. Ja vaikka kymmenen käskyn laissa ei suoranaisesti mainita homo- tai lesbo suhteita on kuitenkin Raamatun opetuksen mukaan täysin selvää, että tuon kaltainen suhde on syntiä sanan täydessä merkityksessä. Vaikka me emme tuomitse itse ihmistä, on meillä velvollisuus ja oikeus sanoa, mikä Raamatun opetuksen mukaan ihmisen tekona on syntiä.

Jos yhteiskunta lainsäädännössään hyväksyy parisuhteen rekisteröinnin, ei se tarkoita sitä, että kirkon olisi se myös hyväksyttävä käytännön ohjeekseen. Kristillisen kirkon ei tule koskaan opetuksessaan alistua muun kuin Raamatusta nousevan moraalin ja etiikan alle. Muussa tapauksessa on syytä miettiä onko kyseessä enää kristillinen kirkko vai onko muututtu inhimilliseksi kirkoksi, jolta puuttuu usko Pyhään Jumalaan!

On totta, että Jeesuksen luo voi syntinen ihminen tulla.

Ja on yhtä totta, että meidän on rakastettava jokaista ihmistä sukupuoleen, rotuun, ihon väriin tai kansallisuuteen tai mihin muuhun seikkaan tahansa liittyen. Mutta yhtä paljon on totta se, että meidän on julistettava totuutta ja parannusta uskon elämän sisältönä. Ja tämä pitää sisällään selkeän opetuksen siitä, mikä on syntiä ja mistä teoista on tehtävä parannus.

Sielunhoidossa tai ripissä synnin tunnustuksen merkitys ja anteeksiantamuksen julistaminen ovat sen peruselementtejä. Jos synnin raja on horjuva tai jopa epäselvä on sen vaikutus myös anteeksiantamukseen samansuuntainen. Sen tähden meidän on pidettävä kiinni selkeästä opetuksesta siinä mikä on syntiä. Ja näin armo ja anteeksiantamus pysyvät kristillisen uskon vahvana perustana.

On siis ensiarvoisen tärkeää huomata, ketä kristillisen kirkon ja yksityisen kristityn tulee kunnioittaa ja palvella. Jumalan sana, Pyhä Raamattu on elämämme ohje, eikä se ole muuttanut opetustaan synnistä eikä sen harjoittamisesta. Meidän on kirkkona annettava selkeä vastaus kysymyksen: Mikä on syntiä? Samaa sukupuolta olevien parisuhde, avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat syntiä, josta pitää tehdä parannus. Raamattu ei anna tähän muuta vastausta. Jos sitten kristillistä seurakuntaa syytetään vanhanaikaiseksi tai tuomitsevaksi niin meidän on tuo syytös tyynesti hyväksyttävä. Meidän on tiedostettava se, ettemme me käy kauppaa siitä mikä on syntiä, mikä ei.

Room.5:19-21. "Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta."

[rita4]

Synti on paha sana. Se ei ole mikään muotisana, vaikka viihdeteollisuus joskus yrittääkin käyttää sitä huvittavassa merkityksessä. Nykyisin jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena, aikansa eläneenä vähän jo menneisyyteen kuuluvana käsitteenä. Näyttää siltä, että kukaan ei haluaisi puhua synnistä, ettei vain tulisi leimatuksi hankalaksi henkilöksi, pysähtyneisyyden malliesimerkiksi, tai täysin epähengelliseksi kristityksi.

Tuntuu siltä, että meidän on paljon helpompi puhua vaikkapa taipumuksista, virheistä tai rikkomuksista kuin synnistä. Kuitenkin juuri synti on se sana, jolla kuvataan sitä mikä erottaa meidät Jumalasta.

Room. 3: 9-12. "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään". Synti on asia joka on syytä ottaa kirjaimellisesti "kuoleman vakavasti."

Ihmisen elämässä synti tarkoittaa myös rikkomusta Jumalan lakia, "Kymmentä käskyä" vastaan. Tätä lakia vastaan rikkonut ihminen on syntinen sanan täydessä merkityksessä.

Seurakunnan jäseniltä ja kirkon työntekijöiltä on perinteisesti vaadittu korkeampaa moraalia.

Herra on laskenut sydämelleni huolen siitä, miten syntiä ei enään sanota, eikä myöskään pidetä syntinä; siis rikkomuksena Jumalan Sanaa sekä tahtoaankin vastaan.

On tosi surullista ja kauhistuttavaakin, kun on niin paljon ihan srk ja kirkon työntekijöitä, joiden mielestä synnistä ei saa puhua, tai ettei mukamas ihminen, joka on uudestisyntynyt voisi enään tehdä syntiä Jumalaa vastaan, koska on pelastettu ja siten saanut kertalaakista ja lopullisesti: kaikki syntinsä anteeksi tullessaan uskoon.

Mutta näinhän se ei ole, vaan vaikka olisimmekin kerran, aikoinaan tulleet uskoon, niin kyllä sitä sydämen muutosta ja muuttumista, syntisyytensä näkemistä, anteeksi pyytämistä sekä halua hylätä vääränlaiset asiat ja asenteet, ajatukset, teot, käytös, tms. elämässään. Niin se ON meillä jokaisella uskovalla: joka päiväistä parannukseen menoa, olit ollut sitten uskossa 2 pv tai 100v Niin joka ikinen päivä on Jeesuksen vuodattaman ristillä; veren pesun/ puhdistautumisen synneistään päivä. Ilman parannuksentekoa ja katumusta, syntiensä tunnustamista ja näkemistä, halua hylätä syntielämä, niin ei ole varmuutta taivaspaikastakaan, koska se on tärkeä asia ja askel, siis katumus ja nöyrtyminen Isän kasvojen/tahdon alle/ eteen, jotta kerran itse kukin voisimme päästä myöskin taivaan hääjuhlaan, Karsitsan hääaterialle. Tähän me varmasti kaikki halajamme ja pyrimme, vai mitä?

On helppoa sanoa ettei ole syntiä tehnyt,[olenhan lukenut Raamattua ja olen rukoillut, tehnyt hyvääkin en siis ole väärämielinen, syntinen] tai syntisyys voidaan muuttaa kuin uudelle nimikkeelle, jolloin se ei enään tunnukaan synniltä, vaan vajavaisuudelta, tai kyvyttömyydeltä elää kaikessa pyrkien tottelemaan Jumalan Sanaa ja siten seuraamaan elämässään...Herraa Jeesusta, ja tahtoaan. Vaan usein kuulee sanottavan, aivan liian usein, ettei saa puhua sille sen synnissä elämisestä, kun se on niin heikko, rikkinäinen, tai arka, tai ..Ja kuin itsekin hyväksytään ja mielletään, ettei synnistä saa puhua, koska se loukkaa, satuttaa, masentaa, tai saa jopa ihmisen hylkäämään seurakunnan ja lähtemään pois sieltä sen takia, taii...

Voitko pelastaa siskosi, tai veljesi sielun, elämän, jos vaikenet synnin saarnoista ja lepsuudessa, sekä väääränlaisessa rakkaudessasi mahdollisesti hyväksyt salaa ja hiljaa kaiken, minkä ymmärrät synniksi ja rikkomukseksi/uppiniskaisuudeksi Isää Jumalaa kohtaan ja tahtoaan, jopa Sanaansakin vastaan. Siis; vaikka selvästi näet, kuulet, tiedostat, tai kun Herra puhuu sydämellesi, että: Nyt on sanottava ja sanouduttava irti vääränlaisesta herkkyydestä ja ihmispelosta ja sanottava mahdollisimman asiallisesti, mutta kuitenkin tiukasti jollekin; "Sinun on nyt hyvä mennä verisen ristin juurelle jutteleen Jeesuksen kanssa ja pyytää Häneltä: veren pesua sydämeesi, sekä siihen mikä ei ole Isän Jumalan tahto elämässäsi!"

Ei meidän tarvitse sanoa rumasti ja kovaa ja ylhäältä, hurskastellen, ei! Vaan voimme sanoa sen nätisti, asiallisesti, mutta niin että toinen ymmärtää, että; tämä kehotus parannukseen tulee Jumalalta ei ihmiseltä itseltään.

Meillä on vastuu myöskin sisaristamme ja veljistämme: riippumatta siitä, oletko ns riviuskova, tai virassa seurakunnassasi/kirkossasi. Olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä, eikä toinen ole toistaan parempi, tai pyhempi, syntisempikään, vaan; me kaikki olemme Hänen palvelijoitaan ja meille itsekullekin on annettu omat leiviskät..Jokaiselle on annettu jokin tehtävä, osa uskovana ja meille on annettu Sana, Jumalan Sana, jota totella, sekä seurata, opettaakin.En näe että olisi joitan auktoriteettejä seurakunnassa tai kirkossa, mediassa, tms, joita meidän pitäisi vain seurata ja pelätä, uskoa sinisilmäisesti.. Vaan AINOA, jota meidän tulee seurata, totella, uskoa on vain yksin Herramme Jeesus Kristus, ylösnoussut Vapahtajamme!

Ja lopuksi pari Raamatun kohtaa vielä:

Hes. 3:
17 "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee-kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta-mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."

Ja tämä seuraava rohkaiskoon sinua tottelemaan ja pelkäämään vain yksin Jumalaa, eikä yhtään ihmistä, koska sinulla on vastuu hänenkin sielunsa tilasta ja pelastumisestaan taivaan kotiin. Et voi pestä käsiäsi ja sanoa; "Ei kuulu minulle, pitäköön kukin huolen vain itsestään. En ole veljeni/siskoni vartija!" Sinutkin on asetettu taivaallisisa siihen, että: kerran viimeisellä tuomiolla meiltä joka ainolta kysytään myöskin: lepsuudestamme ja välinpitämättömyydestämme, arkuudestamme, sekä ihmispelostamme ja Miksi emme ohjanneet sitä toista oikealle tielle Sanan mukaan, vaan annoimme hänen jatkaa synnissä elämistään ja tuhoutua?!

2. Tim. 4:
1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:

2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

Laitan kuitenkin meille tähän loppuun tämän laulun; kuunteleppa! Vain pisara Asko Pollari