SURUN SILTA

[rita4]

Raimo Hämäläinen

On jossakin kaukana surun silta.
Ken sillä kulkee, yksin taivaltaa.
Silta kyynelin kasteltu joka päivä ja ilta
sen tuskan pilarit vain murhetta heijastaa.

Surun sillan pitkä tie miks tänään aukes?
En valmis ollut sillalle tuskien kyynelten.
Mitä elämä antoi, tyhjiinkö kaikki raukes?
Raskaat on saappaat surun kulkijan askelten.

Pimeys kattona, verhona, sillan peittää.
Surusta on pukuni, ylleni puettu musta.
Surun yön mustat varjot tielleni
syytöksiä heittää.
Sydämeni huutaa Herraa,
kaipaan vain lohdutusta.

Tule vastaan, Herra, en jaksa enää surra.
Kanssasi en enää pelkää, valon
annoit vielä koittaa.
Riemuiten nyt kiitän, syliisi tahdon tulla.
Oi, Golgatan silta pimeyden voimat voittaa.