Kiitos Jeesus, Halleluja!

[rita4]

Ps. 104:
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

Ps. 16:
7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
9 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Tuossapa nousi mieleeni parikin raamatunpaikkaa kiitosmielestä taivaisiin. Miksi kiitän? Olen saanut olla uskossa melkolailla kohtapuoliin 35vuotta, ja monenlaista on kerinnyt siinä ajassa jo tapahtua ja tehdäkin Herran kunniaksi. Herra on antanut minulle evankelistan sydämen, mutta.. Olen ollut aivan liian arka toimimaan sillä armoituksella tähän asti. Olen koko ajan kokenut, sekä tietänytkin, että minun pitäisi olla ihmisten parissa ja kertoa heille Jeesuksesta. Olenhan minä toki sitäkin tehnyt, mutta tietynlainen arkuus on koko ajan kuitenkin aina vaivannut minua. Olen ihaillut niitä evankelistoja, jotka vain menevät puhumaan ihmisille ja ovat avoimia, rohkeitakin. Ja minä olen ollut tällainen pieni hiiri vain..

Oikeastaan se on minusta hiukka erikoista, että olen mieheni kanssa nyt kiertänyt suomea, käynyt todella monissa seurakunnissa katsomassa millä pohjalla ne on ja miten he opettaa, toimii, jne.. Mutta nyt vasta, kun palasimme Jumalan kehotuksesta takasin tänne pohjanmaalle, ja paikkakuntakin sanottiin meille..Niin jotenkin olen kokenut, ettei tulomme tänne ollut turha, eikä tällä kertaa enää vain meidän oma päätös muuttaa.

Noh, täällä nyt on oltu reilu 2kk ja olemme iloksemme saaneet tutustua erääseen veljeen ja hänen rohkea käytöksensä, raamatulliset puheet, ym ovat kuin hoitaneet sisintäni niillä alueilla, joissa olen aina kokenut heikoutta, sekä kelvottomuuttakin olla Herran käytössä.. Hänessä kun palaa Jumalan tuli, joka kuuluu, sekä näkyy kaikkialle.

Noh hän antoi meille kutsukortteja Karitsan häihin ison nipullisen. Ja mä oon niitä pyöritellyt, sekä miettinyt itsekseni, että; missä ja miten mä voisin niitä jakaa? Se tuntui ihan täysin mahdottomalle minun kohdallani.

Noh, poltin viikko sitten mahani ja reiteni tulisella teevedellä, kun kuppi kaatui päälleni ja auts, miten pahasti varsinkin mahani paloi. Mentiin sit lähikylän terkkariin ja siellä sit sairaanhoitaja laittoi siihen hopeasiteen..Mutta eihän se alkanu parantua, päinvastoin, ja maanantaina takasin sinne tk,n. Siellä oli eri sairaanhoitaja ja 10x mukavampi kuin edellinen oli. Hänen kanssaan oli tosi kiva jutella ja silloin, kun kotiuduin, niin koin sanat sydämelleni; "Seuraavalla käynnillä sitten annat hänelle sen kutsukortin!" Seuraava kerta oli tänään ja hän siinä katseli sitä palovammaani ja kutsui lääkärinkin katsomaan ja sain siihen antibioottikuurinkin. Hyvä!

Mutta siellä oli jokin ns hässäkkä ja hän lähtikin tekemään kesken kaiken jotain toiseen huoneeseen. Siinä, kun odottelin sängyllä maaten, niin rukoilin Herralta rohkeutta, voimia antaa se kutsukortti sille sairaanhoitajalle. Rukoilin pitkään rohkeutta, koska koin hengessäni, että nyt minun on se tehtävä. Mutta hupsista vain, siihen tulikin ihan eri sh ja hän alkoi sitoa mahaani.. Oikein mukavan tuntuinen oli hänkin ja kun työ oli tehty, niin hänkin poistui jonnekin vähäksi aikaa..Laitoin takin päälleni ja otin sen kutsukortin käteeni, niin se ensimmäinen hoitaja käväisi huoneessa, mutta en kokenutkaan tarvetta nyt antaa sitä hänelle, vaan kun se jälkimmäinen hoitaja palasi tuomaan minulle uutta aikaa sinne, niin annoin sen kutsukortin Karitsan häihin hänelle, sanoen, että;"Annan sinulle tällaisen kutsukortin." Hän hämmentyi ja laitoin käteni hänen olkapäälle ja toivotin siunausta ja poistuin odotustilaan, jossa mieheni odotti minua.

Kun pääsin ulos, niin innoissani kerroin miehelleni,miten olin, kuin olinkin saanut annettua sen kortin yhdelle sairaanhoitajalle. Siis se ilo, mikä minut siinä saavutti, niin sille ei edes löydy sanoja, olihan se niin mahtavaa ja riemullista iloitsemista,kun ekan kerran sain sen tehtyä: face of face. Ja kun lähdettiin ajaan pois, niin koin, että olen maailman onnellisin ihminen, kuin oisin saanut taivaan kaikki rikkaudet kerralla. Kiitos Herralle, joka antaa rohkeutta olla Hänen käytettävissään! Halleluja, Kiitos Jeesus!!!

Sä annat Voiman Ulla ja Paavo Pihlainen

Paavo Pihlainen / Luona ristin

[rita4]

Sellaisenaan saat käydä luokse Herran

Tässä on mieli iloisena, kun läppärini alkoi temppuilla ja olin jo, että pitää hankkia uusi kone ja kattelinkin jo käytettyjä läppäreitä, mut...Mieheni etsi korjaajia, jotka vois korjata sen, jos sen vielä voi korjata. Ja löytyikin edullinen tietsikkojenkin korjaaja ylivieskasta ja sinne sit eilen veimme tämän koneeni, ja senhän pystyikin korjaan ja tuuletin taisi olla aivan tiltissä. Ja muutenkin kun aukaisi koneen niin teki putsaus ym hommia.

Tänään sit kun haettiin se pois, niin sehän olikin ja on kuin uusi ja yli 6v taitaa se olla jo 7,kin vuotta vanha. Eikä minusta ollut kalliskaan. Mut kun mulla on nyt ollut aina takin taskussa niitä; Kutsu, Karitsan häihin evankeliointi kortteja, niin en ensin edes aatellut sitä sille miehelle antavani, mutta kun laitoin käden taskuun, niin tuli kuin sanat sydämeleni;"Anna se kortti tuolle miehelle" Ja niin annoin sen sitä enempiä edes ajattelematta ja toivotin siunausta.

Onneksi en alkanutkaan miettiä, koska oisin voinut tulla katumapäälle ja kortti ois sillo jäänyt antamatta. Se ois harmittanu jälkeenpäin. Ei pidä liikaa järkeillä, koska silloin saa sielunvihollinen tilaisuuden estää sen teon, kun se supisee mieleemme valheitaan, niin kuin mulle kävi eilen, kun olin taas stk,sa hoidattamassa palohaavaani. Kyllä otti aivoon mun väärä ajatukseni, ja kaikki oli niin selvää, että hän kuin odotti mun antavan sen kortin, niin kuin olin yhdelle sh;le jo antanutkin aikasemmin.

Mutta tällanen mä oon, arkajalka, aivan liikaa aattelen vain ihmisten mielipiteitä, kun heitä kohtaa hengellisellä traktaatilla. Mutta en anna periksi, sillä tahdon kertoa Jeesuksestani kaikille, ja kuinka Hän rakastaa, sekä välittää, auttaa minua, niin kuin meitä jokaista ihmislasta. Kenellekään Hän ei käännä selkäänsä, eikä sulje korviaan rukouksiltamme, eikä hylkää, jätä itkemään tai kärsimään..yksin, ehei! Vaan Hän kuulee, ja jo ihan odottaakin, että pyydämme Häntä auttamaan, sekä tulemaan asumaan sydämmeemme, kun olemme tunnustaneet Hänelle syntisyytemme ja heikkoutemme..Niin Hän rientää luoksemme ja nostaa meidät jälleen jaloillemme, kunhan vain tahdomme seurata Häntä koko lopun elämäämme. Ja päästä Kerran taivaan kotiinkin. Tahdothan päästä sinne sinäkin rakas, Jumalankin silmissä arvokas ystäväni?

Luuk. 7:
21 Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.
22 Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.
23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

1. Tess. 2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

[rita4]

Laitanpa taas yhden kiitosaiheen tältä päivältä, kun kävimme eräässä vapaaseurakunnasssa, jossa emme ole aikaisemmin koskaan käyneet ja siksi hiukka varoen sinne menimmekin..Aika pienehkö srk, siis tilat, mutta olipa lämmin vastaanotto, sekä vapaa tunnelma ja puhuja puhui rohkeasti Jumalan Sanaa. Kiitos Herralle!

Se on jo nykyään harvinaisuus ettei kenelläkään ole heti kokouksen päätyttyä kiire kotiin, tai että saarna saa kestää tunnin, enemmänkin..Ja kun sanotaan, miten arvokasta ja tärkeää on, kun ei koko ajan vain kuin haikailla uusia puhujia, kuuluisuuksia, tms.. Vaan että srk omat veljet riittävät/kelpaavat.

Tämä seuraava Raamatunpaikka nousi mieleeni tätä em ajatellen..

1. Kor. 14:
20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.
21 Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra".

22 Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville.
23 Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?

24 Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
25 hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.
26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

27 Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
28 mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.

29 Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
30 mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.

31 Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
32 Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
33 sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala....

[rita4]

Tänäänkin kävimme tuossa edelllisessä viestissä mainitsemassani seurakunnassa ja siellä oli jouluruokailu, joulujuhla. Olipas aikas jännä, kun meidät kutsuttiin jo aikoja sitten jouluruokailuun, vaikka emme edes ole jäsenenä siellä. Kerran, kun vielä edesmenyt mieheni eli, niin kävimme sielläpäin vapiksella, kun siellä oli jouluruokailu ja olimme mieheni siskon pojan kyydillä siellä. Niin sen vapiksen puheenjohtaja tuli sanomaan meille, että;"Tämä jouluruoka on tarkoitettu vain srk jäsenille, ei ulkopuolisille?" Tulihan tosi kurja olo ja tuntui ettei edes uskalla ottaa mitään tarjottavaa, oli se niin tyly ja typerä kommentti häneltä.

Noh se siitä ja monissa muissakin seurakunnissa missä kävimme etelässä vielä asuessamme, niin niissä jo etukäteen ilmoitettiin, että:"Jouluruokailu on vain jäsenille tarkoitettu?" Jos ovet ja puuro ois kaikille halukkaille tarjolla, niin kuin tuossa seurakunnassa selvästikin oli ja on, niin sehän saattaisi saada uskottomiakin kiinnostuun sellaisen srk muustakin toiminnasta, kokouksista..Ei siis olla kuppikansaa, joiden srk ovet ovat suljetut muilta kuin oman srk jäseniltä. sellaisen avoimmuuden Herrakin aivan varmasti myöskin siunaa.

Kyllä on ihan joka kerta ollut iloinen ja hyvä mieli, kun on sieltä lähdetty kotia kohti; ja on saatu olla uskovien yhteydessä, kuultu Sana ja on oltu tervetulleita. Ja ilmapiiri on ollut joka kerta; avoin, vapaa, sekä lämminhenkinen. Kiitos Herralle siitä, kun johdatti meidät sinne kokouksiin. Se on enemmän kuin lopptovoitto, löytää tuollainen seurakunta. Jossa nuoria käy 30-40 perjantai-illoissa.

[rita4]

Tänäänpä onkin ollut mukava päivä kun em uskonveli kävi meillä kylässä ja oli antoisa, sekä siunattu keskustelu, sekä rukoushetki lopuksi, kiitos Herralle siitä.

Ja nyt äsken minulle soitti hyvinkin tuttu uskonsisko, joka on myöskin lasteni isän serkku. Ja meilläkin oli hyvin siunattu, sekä antoisa keskustelu ja kuulin samalla tutuista ihmisistäkin, se oli ihan kiva.

Olemme nyt miettineet tätä aikaa ja kuinka paljon ihmisiä eksyy uskoessaan vääriä julistajia. Voih, kumpa voisin heidät palauttaa totuudelliseen Raamatun opetukseen, mutta se lienee täysin mahdottomuuskin. Mutta kaikki on Herran kädessä, tiedossa. Voimme vain siunata heitäkin, jotka ovat sokeutuneet, sekä ylpistyneetkin ja eivät enää pysy Sanassa kiinni, vaan ovat joutuneet väärälle tielle kulkemaan, joka on se lavea tie, joka ..ei vie taivaaseen jos ei tehdä reilua parannusta.

Laitan heistä Raamatunpaikan, joka yleensä yhdistetään uskosta osattomiin, mutta minusta se sopii aivan yhtä hyvin harhaan joutuneisiin veljiin, sekä siskoihin, jotka eivät enää opeta Sanan mukaan toisia..

Matt. 18: [Biblia]
12 Mitä te luulette? jos jollakin ihmisellä olis sata lammasta, ja yksi heistä eksyis: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttä?
13 Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä teille: hän iloitsee enemmin siitä kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka ei eksyneet.
14 Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienimmistä hukkuis.

Vetelin tytöt - 03 Kiitos Jeesus