KESYTÄ KIELESI

[rita4]

by David Wilkerson | October 26, 2011

"Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielestä. Hän kutsuu seurakuntaa hallitsemaan kielensä, ennen kuin se tuhoaa heidät! Saatat kysyä, kuinka vakava asia kielen kesyttäminen on?

Voiko "kuriton kieli" todella olla niin synnillinen asia?

Sopimaton kieli tekee uskomme täysin arvottomaksi! Se tekee hengellistä työstämme Jumalan silmissä kelvotonta: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha"(Jaak.1:26).

Jaakob tarkoittaa tässä nimenomaan seurakunnan jäseniä. Ei narkomaaneja eikä kadun ihmisiä, vaan Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka ulospäin näyttävät hartailta ja hengellisiltä. He ovat aktiivisia Herran työssä, mutta heidän kielensä on hillitön, hallitsematon! Jaakob mitätöi niitä, jotka näyttävät olevan pyhiä, lempeitä, hyviä ja rakastavia, mutta jotka samalla liikkuvat seurakunnassa, työpaikalla tai perheensä parissa kieli happamana. He kertovat huhujen herkkupaloja tai ainakin kuuntelevat niitä halukkain korvin. He valittavat ja murehtivat. Jumala sanoo heidän uskontonsa, kaiken heidän esittämänsä hengellisyyden olevan tyhjää ja arvotonta!

Rakas lukija, en tahdo seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä ja huomata, että kaikki työni Herralle, koko hengellinen urani, on ollut turhaa! En tahdo kuulla Hänen sanovan: "David, teit suuria tekoja minun nimessäni. Sinä ruokit nälkäiset, puetit alastomat, ajoit ulos pahoja henkiä ja rakennutit kuntoutuskeskuksia huumeiden käyttäjille ja koteja alkoholisteille. Kyllä, saarnasit lukemattomille tuhansille ja voitit monta valtakuntaani, mutta kaikki turhaan! Monet rohkaisevat sanat tulivat ulos suustasi, mutta ne olivat myös katkeria, epäystävällisiä, vihaisia ja kateellisia sanoja! Otit varoitukseni tässä kielen hallitsemisen asiassa aivan liian kevyesti!"

Saatat väittää vastaan: "Ei kai Jumala sentään ole niin rakkaudeton, että hän alentaisi hengellisyyteni arvon, koska sanoin jotain rakkaudetonta!" Puhun nyt uskovista, joiden kieltä ei ole koskaan kesytetty, jotka puhuvat Jumalan kansaa vastaan silmää räpäyttämättä! Näin sanoo Jumalan Sana: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1 Kor. 13:1-3).

[rita4]

"Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielestä. Hän kutsuu seurakuntaa hallitsemaan kielensä, ennen kuin se tuhoaa heidät! Saatat kysyä, kuinka vakava asia kielen kesyttäminen on?

Voiko "kuriton kieli" todella olla niin synnillinen asia?

Sopimaton kieli tekee uskomme täysin arvottomaksi! Se tekee hengellistä työstämme Jumalan silmissä kelvotonta: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha"(Jaak.1:26).

Mietippä itsekin itsestäsi, miten helposti kielesi saa aikaan sanoja, joita sitten mahdollisesti kadut jälkeenpäin. Minä ainakin aivan liian usein huomaan sanovani sanoja mitkä olisi pitänyt ehdottomasti jättää sanomatta. Voih, kumpa osaisinkin hillitä kieleni halun puhua sitä mitä sylki suuhun tuo.

Kuriton kieli on totisesti useimmiten riidan aiheuttaja, toisen elämää, ulkomuotoa, käytöstä, tms arvosteleva. Tai kun mieli tekee kertoa toisista juttuja, jotka eivät ole sopivia, ja aiheuttavat vain lisää paineita ,sekä usein myöskin surua, kipua asianomaisen sydämeen, kun sitten saa kuulla, mitä hänestä on taas juoruttu ja kuka juorusi, puhui pahaa, panetteli, valehteli, sekä näytti miten hän on toisen silmissä vain kuin likatahra..tms..

Törmäsin jälleen yhteen uskovaan, joka on Herran palvelija, mutta Ei hillitse kieltään, eikä mieltään, vaan suoltaa valhetta toisista, ja kantelee vanhemmistolle, kun häntä on muka mustamaalattu, loukattu.. Hän ei kuin saa tarpeekseen pahan puhumisesta, syytöksistä, valheistaan, toista veljeä kohtaan. Mikä on srk, joka ottaa vastaan toisen väitteet, valheet, eikä tarkista asian totuuden mukaisuutta?

Toki aina pitää muistaa nämä Jeesuksen sanat;

Matt. 5:11-12
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Tässäpä seuraavassa onkin hyvä neuvo, opetus meille kaikille; jos pitääkin jostain nuhdella, ojentaa, niin kuitenkin kaikesta siitä huolimatta, meidän tulee olla kärsivälisiä, anteeksiantavia, rakkaudellisia, niin kuin Jeesuskin oli ja on yhä, tarvitaan pitkää pinnaa ettei ala mesomaan, tai nollaamaan, mollaamaan toista, vaan sävyisästi ojentaa ja varoa; ettei itsekin ole kohta samanlainen kuin se, jota ohjaa ja ojentaa, varoittaa, ym..

1. Tess. 5: 14-15
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.

Laitan vielä tämän aika pitkänkin Raamatunpaikan, mutta tässä on koko asia, totuus ja myöskin varoitus, on siis paljon parempi vaieta, vaikka kuinka kiukuttaisikin,.. kuin avata sanainen arkkunsa ja antaa ns, palaa sitä, mitä mieli tahtoo ja ajattelee, ja lopputulos on useimmiten hyvinkin surullinen ja synkkä. Tulee riitoja, välit menee poikki parhaimmiltakin ystävyksiltä ja ne sanat voivat jopa ajaa toisen ihan itsetuhoisuuteen, kun ei kestä, ymmärrä miksi, se toinen petti luottamuksen, eikä osaa, pystykään puhumaan tai purkamaan sitä valtavaa taakka, mikä kohtasi häntä toisen sanojen tähden.

Jaak. 3:
4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

Jaakob tarkoittaa tässä nimenomaan seurakunnan jäseniä. Ei narkomaaneja eikä kadun ihmisiä, vaan Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka ulospäin näyttävät hartailta ja hengellisiltä. He ovat aktiivisia Herran työssä, mutta heidän kielensä on hillitön, hallitsematon! Jaakob mitätöi niitä, jotka näyttävät olevan pyhiä, lempeitä, hyviä ja rakastavia, mutta jotka samalla liikkuvat seurakunnassa, työpaikalla tai perheensä parissa kieli happamana. He kertovat huhujen herkkupaloja tai ainakin kuuntelevat niitä halukkain korvin. He valittavat ja murehtivat. Jumala sanoo heidän uskontonsa, kaiken heidän esittämänsä hengellisyyden olevan tyhjää ja arvotonta!

Rakas lukija, en tahdo seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä ja huomata, että kaikki työni Herralle, koko hengellinen urani, on ollut turhaa! En tahdo kuulla Hänen sanovan: "David, teit suuria tekoja minun nimessäni. Sinä ruokit nälkäiset, puetit alastomat, ajoit ulos pahoja henkiä ja rakennutit kuntoutuskeskuksia huumeiden käyttäjille ja koteja alkoholisteille. Kyllä, saarnasit lukemattomille tuhansille ja voitit monta valtakuntaani, mutta kaikki turhaan! Monet rohkaisevat sanat tulivat ulos suustasi, mutta ne olivat myös katkeria, epäystävällisiä, vihaisia ja kateellisia sanoja! Otit varoitukseni tässä kielen hallitsemisen asiassa aivan liian kevyesti!"

Saatat väittää vastaan: "Ei kai Jumala sentään ole niin rakkaudeton, että hän alentaisi hengellisyyteni arvon, koska sanoin jotain rakkaudetonta!" Puhun nyt uskovista, joiden kieltä ei ole koskaan kesytetty, jotka puhuvat Jumalan kansaa vastaan silmää räpäyttämättä!