Sana yksin jätetylle

[rita4]

"Sydän, kauemmas vaella ihmisten mukaan
näe: kuinka he käy, erillään, käsityksin, kokonaan ei
toistansa tuntene kukaan;
lie osansa unhoitus taikkapa maine,
sisimmässään kaikki he jäänevät yksin..."

Kaarlo Sarkia

Syrjään jääminen ja yksin joutuminen kuuluu Jumalan koulutustapoihin. Runoilija Sarkia esittää: "Kokonaan ei toistansa tuntene kukaan; lie osansa unhoitus taikkapa maine, sisimmässään kaikki he jäänevät yksin..." Ihminen voi olla yksin väentungoksessa. Hän voi olla yksin avioliitossaan. Onkin sanottu: "Joka yksin on yksin, hän ei ole vielä yksin - mutta joka kaksin on yksin, hän vasta on yksin". Yksinäisyys ei koske vain ihmissuhteita. Voimme kokea myös moraalista yksinäisyyttä. Silloin ihminen kokee olevansa kahden oman syyllisyytensä kanssa - ja hänellä ei ole ketään auttajaa. Joskus voimme tajuta jopa kosmisen yksinäisyytemme - olemme kuin pieni lapsi Jumalan suuren tähtitarhan edessä. On varmaan syvimmässä mielessä totta: "Yksin olet ihminen, kaiken keskellä yksin."

Yksinäisyys kuuluu:

ihmisenä olemiseen. Yksinäisyyden kokeminen todistaa, että olemme yksilöitä, persoonia. Jos emme kohtaa itseämme yksilöinä, emme voi myöskään löytää vastausta ihmisenä olemisen kutsumukseen.

Jumalasuhde on olemukseltaan itseensä menemistä ja Jumalan vastauksien odottamista. Psalmissa 62 tämä tunto toistuu useissa jakeissa: "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu - Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni." Kun Jumala toimii omissaan, hän riisuu heidät valheturvista ja irroittaa ihmisistä. Lopulta ihminen tyytyy ilman kapinaa tähän kosmiseen yksinäisyyteensä - ja silloin hän alkaa tervehtyä ja kelpaa auttajaksi muillekin yksinäisille. Vain yksinäisyytensä kokenut ihminen osaa kohdata lähimmäisensä yksilöinä, ja vain kuunteleva ihminen osaa puhua.

Kun Jaakob painiskeli, ratkaisevan hengellisen kamppailunsa Jabbok-virralla, hänestä kerrotaan, että hän JÄI YKSINÄNSÄ TOISELLE PUOLELLE Jabbok-virran. Jaakob kohtasi oman syyllisyytensä. Hän valmistautui tapaamaan veljeänsä Eesauta, jota vastaan hän oli rikkonut. Mutta ensin hänen tuli kohdata Jumala. Jokainen "Jaakobin paini" käydään aivan yksin. Taistelija joutuu pyytämään tosissaan: "En päästä Sinua, ellet siunaa minua."

Myös hengellinen työntekijä jää usein yksin. Profeetta Jeremia kuvaa 15. luvussa, kuinka hänet on tehty "riidan ja toran mieheksi koko maalle". Hän sai kokea sekä iloa että tuskaa. "Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi . . . En minä ole istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut YKSINÄNI . . . miksi kestää minun kipuni ainiaan."

Yksinäisyys palvelee:

Jumalan tarkoituksia. Jumalan ihminen kasvaa juuri yksinäisyydessä. Jeremia 23:22 sanoo: "Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään." "Neuvottelusta" käytetään hepreassa sanaa "sood" eli "salaisuus". Salassa tapahtuva seurustelu Jumalan kanssa avaa ajatteluumme uudet ulottuvuudet. Ehkä meitä tahdotaan johtaa juuri siitä syystä yksinäisyyteen. Mooses joutui käymään 40 vuotta erämaakoulua ennenkuin hän kelpasi valitun kansan johtajaksi.

Yksinäisyys ei ole koskaan helppo asia. Kuitenkin Jeesus rakasti yksinäisyyttä. Hän saattoi mennä veneellä "autioon paikkaan, yksinäisyyteen". "Hän nousi vuorelle, yksinäisyyteen, rukoilemaan." Ja hän vei opetuslapsensakin "korkealle vuorelle yksinäisyyteen". Ensin yksinäisyys ahdistaa. Lopulta kuitenkin huomaamme, että yksin ollessamme emme olekaan yksin. Yksinäisyydestä tulee ystävä. Aivankuin auton akku voidaan ladata uudelleen, kun se on menettänyt tehonsa kovassa käytössä tai kylmässä, samoin uskovankin tulee latautua. Tämä uusi varautuminen tapahtuu juuri yksinäisyydessä. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Jeesus Kristus koki yksinäisyyden lisäksi myös hylätyksi tulemisen. Hänet vietiin kärsimään "ulkopuolelle leirin". Ja hän joutui huutamaan tuskissaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit." Hänet hylättiin, jotta meidät hyväksyttäisiin. Siksi jokainen itsensä hylätyksi tunteva saa katsoa Häneen. Ja hän sanoo meille: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Ystävä. Hyväksythän yksinäisyytesi. Silloin yksinäiset hetkesi muodostuvat Suuren YKSITYISOPETTAJAN ja YKSITYISLÄÄKÄRIN vastaanotoiksi.

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 2/74

[rita4]

Yksinäisyys kuuluu:

ihmisenä olemiseen. Yksinäisyyden kokeminen todistaa, että olemme yksilöitä, persoonia. Jos emme kohtaa itseämme yksilöinä, emme voi myöskään löytää vastausta ihmisenä olemisen kutsumukseen.

Jumalasuhde on olemukseltaan itseensä menemistä ja Jumalan vastauksien odottamista. Psalmissa 62 tämä tunto toistuu useissa jakeissa: "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu - Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni." Kun Jumala toimii omissaan, hän riisuu heidät valheturvista ja irroittaa ihmisistä. Lopulta ihminen tyytyy ilman kapinaa tähän kosmiseen yksinäisyyteensä - ja silloin hän alkaa tervehtyä ja kelpaa auttajaksi muillekin yksinäisille. Vain yksinäisyytensä kokenut ihminen osaa kohdata lähimmäisensä yksilöinä, ja vain kuunteleva ihminen osaa puhua.

Monet pelkäävät yksin jäämistä. Moni pelkää, että uskovat jättävät hänet yksin, tai jopa Jumala hylkää hänet ja jättää ihan yksin pärjäämään. Joku taas nauttii kun saa olla yksin ja se ei ole mikään ongelma sellaiselle ihmiselle. Tai joku joutuu jäämään kuin yksin, kun Herra kehottaa jättämään uskonyhteisön saadakseen opettaa ja kouluttaa siellä yksinäisyydessä lastaan tahtonsa mukaan ja tarkaten; miten tuon Hänen pieni lapsensa oppii, tai sitten ei vain opi: turvautumaan kaikessa yksinäisyydessään Häneen sekä Sanaansa, rukoilemaan..

Jos olet aina siellä muiden keskellä, tohinassa ja toiminnassa mukana, niin miten siellä voisi oppia sen mitä Jeesuskin koki; yksinäisyyden, muukalaisuuden ja olla heikkojen/yksinäisten kuuntelija sekä auttaja?! Mutta aina niin ettei se toinen ihminen turvaa vain sinuun, auttajaansa, vaan oppii turvautumaan ja jäämään vain yksin sinne ristin juurelle Jeesuksen, Vapahtajansa jalkojen juureen rukoilemaan ja etsimään Herran kasvoja, tahtoaankin. Meitä irrotellaan ja opetetaan, kutsutaan sinne kaidalle tielle kulkemaan vain kahden Jeesuksemme kanssa, jolloin ei ole, eikä tule muita auttajia, neuvojia "hyvine ohjeineen" siinä miten uskoaan tulee kunkin elää todeksi. Usein vaaditaan juuri srk yhteys, mutta se on vain yksi osa uskovan elämää, toki tärkeä silloin, jos ja kun löytää raittiin seurakunnan jossa käydä. Mutta on myöskin opittava ja haluttava elää uskoaan todeksi ihan yksinkin; Herraa seuraten ja Häneen uskoen, luottaen, turvautuen, Sanaansa syöden leiväksemme.

Laitan parikin mieleeni noussutta Raamatun paikkaa;

Jer. 17:
5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.
6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
8 Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

Sananl. 16:20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

Ruut 2:12 Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään."

Noh, nuo nyt nousivat mieleeni, mutta kaikki Raamatunpaikat ovat meille opettavaisia, sekä myöskin lohdullisia ja rohkaiseviakin, kun vain tahdomme kuulla Herramme äänen, kuunnella mitä Hän puhuu meille, sekä suostua ja totella. Ihmiset saattavat olla kanssasi eri mieltä siitä, että: onko Jumala puhunut sinulle, tai kehottanut, neuvonut sinua toimimaan niin kuin päätit toimia. Mutta meidän täytyykin totella ja uskoa, kuunnella vain yksin Herraa, eikä sitä mitä nuo itseään viisaina pitävät sanovat tai ovat mieltä. Ja kaikkihan pitää aina muistaa koetella rukouksella ja Raamatun Sanallakin, pisempäänkin. Yksi kerta, eikä edes vielä välttämättä se toinenkaan rukouskerta riitä, vaan Herra sallii miedän koetella itseään ja ilmoitustaan, eikä Hän loukkaannu siitä, päinvastoin. Uskalla siis koetella..

Uskalla jäädä yksinkin, koska ethän sinä ole koskaan kuitenkaan yksin, kun Herra Jeesus on kanssasi Henkensä kautta. Tunnetko jo Hänet lähemminkin? Jos et, niin mitäpä jos nyt jo päättäisit alkaa opetella tuntemaan Herrasi ja Hänen tahtonsakin kohdallasi läheisemminkin?! Ja missäpä se voisikaan tapahtua, kuin oppia sitä yhä vain paremmin kuin juuri yksinäisyydessä, kun sydämesi palaa halusta oppia tuntemaan Sanansa, tahtoaan ja Hänet, joka kerran suostui kuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristillä Sinunkin syntiesi tähden ja vuodatti siellä kalliin verensä, jolla sinunkin syntisi pestään pois ja sydämesi puhdistuu, sekä muuttuu yhä vain enemmän rakastamaan Jeesustasi, tottelemaan, palvelemaan; ystävääsi.

Yksinäisyys palvelee:

Jumalan tarkoituksia. Jumalan ihminen kasvaa juuri yksinäisyydessä. Jeremia 23:22 sanoo: "Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään." "Neuvottelusta" käytetään hepreassa sanaa "sood" eli "salaisuus". Salassa tapahtuva seurustelu Jumalan kanssa avaa ajatteluumme uudet ulottuvuudet. Ehkä meitä tahdotaan johtaa juuri siitä syystä yksinäisyyteen. Mooses joutui käymään 40 vuotta erämaakoulua ennenkuin hän kelpasi valitun kansan johtajaksi.

Yksinäisyys ei ole koskaan helppo asia. Kuitenkin Jeesus rakasti yksinäisyyttä. Hän saattoi mennä veneellä "autioon paikkaan, yksinäisyyteen". "Hän nousi vuorelle, yksinäisyyteen, rukoilemaan." Ja hän vei opetuslapsensakin "korkealle vuorelle yksinäisyyteen". Ensin yksinäisyys ahdistaa. Lopulta kuitenkin huomaamme, että yksin ollessamme emme olekaan yksin. Yksinäisyydestä tulee ystävä. Aivankuin auton akku voidaan ladata uudelleen, kun se on menettänyt tehonsa kovassa käytössä tai kylmässä, samoin uskovankin tulee latautua. Tämä uusi varautuminen tapahtuu juuri yksinäisyydessä. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Jeesus Kristus koki yksinäisyyden lisäksi myös hylätyksi tulemisen. Hänet vietiin kärsimään "ulkopuolelle leirin". Ja hän joutui huutamaan tuskissaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit." Hänet hylättiin, jotta meidät hyväksyttäisiin. Siksi jokainen itsensä hylätyksi tunteva saa katsoa Häneen. Ja hän sanoo meille: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Ystävä. Hyväksythän yksinäisyytesi. Silloin yksinäiset hetkesi muodostuvat Suuren YKSITYISOPETTAJAN ja YKSITYISLÄÄKÄRIN vastaanotoiksi.

[rita4]

Kaarlo Sarkia

Syrjään jääminen ja yksin joutuminen kuuluu Jumalan koulutustapoihin. Runoilija Sarkia esittää: "Kokonaan ei toistansa tuntene kukaan; lie osansa unhoitus taikkapa maine, sisimmässään kaikki he jäänevät yksin..." Ihminen voi olla yksin väentungoksessa. Hän voi olla yksin avioliitossaan. Onkin sanottu: "Joka yksin on yksin, hän ei ole vielä yksin - mutta joka kaksin on yksin, hän vasta on yksin". Yksinäisyys ei koske vain ihmissuhteita. Voimme kokea myös moraalista yksinäisyyttä. Silloin ihminen kokee olevansa kahden oman syyllisyytensä kanssa - ja hänellä ei ole ketään auttajaa. Joskus voimme tajuta jopa kosmisen yksinäisyytemme - olemme kuin pieni lapsi Jumalan suuren tähtitarhan edessä. On varmaan syvimmässä mielessä totta: "Yksin olet ihminen, kaiken keskellä yksin."

Tuo alkoi puhutella, koska itse olen lapsesta asti tykännyt olla yksinkin ja lapsena usein olinkin ihan yksin, itsekseni, kun lähdin metsään kävelemään. Noh, enhän mä ihan yksin usein silloinkaan toki ollut, kun minulla oli usein koirani mukanani, mutta koira ei osaa jutella, mutta on kuitenkin lähellä kaverina. ajatelisin, että koira edusti minulle silloin, kuin nyt ajattelisin olla Jeesuksen kanssa siellä omassa yksinäisyydessäni.Koira oli ystävä, joka ei moittinut, syyttänyt, niin kuin isäni varsinkin niin kovin usein teki minulle, jonka takia lähdin pakoon metsään.

Minulla oli silloinkin kuitenkin sellainen.. kuin turvallinen olo kaukana kodistani, olimpa sit yksin tai koiran kanssa. Koin jotain rauhoittavaa turvallisuuden tuntua juuri yksin ollessani ja uskon, että: se oli, kun Herra Jeesus oli siellä kanssani ja lohdutti minua. Sitten aikanaan sieltä pakopaikastani oli turvallista lähteä jo kotiinkin takasin. Nyt kun sitä muistelee näin jo vanhaksi tultuani, sekä saadessani tänä armon päivänä olla pelastettu, Jeesuksen verellä puhtaaksi kaikesta synnistä ym pesty, niin olihan se todella koskettavaa tajuta, miten minusta silloinkin pidettiin taivaasta, hyvää huolta.

Moni kuin pelkää yksin olemista, jäämistä.. Minun on kuitenkin sanottava, ettei siinä ole mitään pelättävää, koska et silloinkaan ole ihan yksin, vaan sinua seurataan, katsellaan taivaasta, että miten sinä siellä oikein pärjäät, sekä mitä koet siellä sinun omassa yksinäisyydessäsi. Uskallan väittää, ettei yksikään ihminen tällä telluksellamme ole koskaan aivan yksin,vaikka saattaakin niin kokea, koska jokainen ihminen on kuitenkin Jumalan luoma yksilö ja siksi Herra on kiinnostunut ihan joka ainoasta ihmislapsesta, jonka on antanut syntyä tähän kylmään maailmaan.. Hän on kiinnostunut sinustakin rakas ystäväni ja pahimmassakaan yksinäisyydessäsi, niin et silloinkaan kuitenkaan ole aivan yksin, koska suojelusenkelisi on kanssasi.

Minä olen hyvinkin usein kokenut olevani yksin, vaikka vierelläni onkin toinen ihminen, tai jopa paljon ihmisiä, niin se tunne: en kuulu joukkoon, tms, niin se vain tulee milloin missäkin tilanteessa, kun Herra haluaa sanoa:"Olet sydämessäsi nyt kuin yksin, mutta et kuitenkaan koskaan ole yksin, sillä Minä annoin sinulle uudestisyntyessäsi kulkemaan kanssasi Pyhän Henkeni sinun sisimpääsi!"

Yksinäisyys ei ole koskaan helppo asia. Kuitenkin Jeesus rakasti yksinäisyyttä. Hän saattoi mennä veneellä "autioon paikkaan, yksinäisyyteen". "Hän nousi vuorelle, yksinäisyyteen, rukoilemaan." Ja hän vei opetuslapsensakin "korkealle vuorelle yksinäisyyteen". Ensin yksinäisyys ahdistaa. Lopulta kuitenkin huomaamme, että yksin ollessamme emme olekaan yksin. Yksinäisyydestä tulee ystävä. Aivankuin auton akku voidaan ladata uudelleen, kun se on menettänyt tehonsa kovassa käytössä tai kylmässä, samoin uskovankin tulee latautua. Tämä uusi varautuminen tapahtuu juuri yksinäisyydessä. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Jeesus Kristus koki yksinäisyyden lisäksi myös hylätyksi tulemisen. Hänet vietiin kärsimään "ulkopuolelle leirin". Ja hän joutui huutamaan tuskissaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit." Hänet hylättiin, jotta meidät hyväksyttäisiin. Siksi jokainen itsensä hylätyksi tunteva saa katsoa Häneen. Ja hän sanoo meille: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Ystävä. Hyväksythän yksinäisyytesi. Silloin yksinäiset hetkesi muodostuvat Suuren YKSITYISOPETTAJAN ja YKSITYISLÄÄKÄRIN vastaanotoiksi.