Kahden varatun vetovoima, jota ei voi vastustaa

[rita4]

16.01.2024 16:19 (päivitetty 16:28)
JOUNI LALLUKKA
KIRJOITTAJA ON PATMOS LÄHETYSSÄÄTIÖN KEHITYSPÄÄLLIKKÖ, RAAMATTUKOULUTTAJA JA KIRJAILIJA. APOLOGETIIKASTA KIINNOSTUNUT JUMALAN SANAN TOTUUKSIEN PUOLUSTAJA JA VIISAUDEN YSTÄVÄ, JOKA HALUAA ROHKAISTA MUITA ELÄMÄN MATKALLA KULKEVIA KANSSAMATKAAJIAAN.
---------------------------------------
Vuodenvaihde on aikaa, jolloin monet nauttivat läheisten ihmisen seurasta. Rauha, sopu ja yhdessäolo tukevat ihmisen hyvinvointia. Raamatullinen malli sitoutuvista ja kunnioittavista ihmissuhteista onkin vakaa, terve ja rohkaiseva pohja monenlaisten epävarmuuksien sävyttämässä maailmassa.

Kaikille vuodenvaihde ei ole kuitenkaan ilon aikaa. Alkoholi-ongelmat, ihmissuhdeväkivalta, ongelmien kärjistyminen ja yksinäisyys koskettavat valitettavan monia. Hieraisinkin silmiäni useamman kerran katseeni pysähdyttyä Ilta-Sanomien verkkosivuilla juttuun Kiellettyä huumaa. Nimenomaan ensimmäisenä joulupäivänä, kun joulurauha on jo julistettu ja on tarkoitus hiljentyä rakkaiden ihmisten kanssa joulun viettoon, otsikossa rohkeasti juhlittiin kahden parisuhteen hajoamista rakkauden nimissä.

Hetken huuma, joka vei mennessään

Hetken huumaa. Salamannopeasti syntynyttä ja syttynyttä vetovoimaa. Lumous, jonka valtaan oli pakko alistua. Aivan pakko. Ei sitä voinut millään vastustaa. Mira Hurmas kirjoittaa: Marikan ja Samin rakkaus hajotti kaksi parisuhdetta. Nyt he kertovat kahden varatun aikuisen välisestä vetovoimasta, jota ei voinut vastustaa.

|Eikö lumousta olisi todellakaan voinut millään vastustaa? Oli aivan välttämätöntä kulkea sen suuntaan? Mitään ei olisi ollut tehtävissä? Oli ihan pakko alistua?

Mira Hurmas jatkaa: Kumpikaan ei osaa täysin tarkasti selittää, miksi he tahtoivat jättää aiemmat suhteensa ja aloittaa alusta yhdessä. Heidän välillään vain oli jotain täysin uudenlaista kipinää ja kemiaa, jota ei voinut väkisin unohtaa.

Kuvaukset Vetovoima, jota ei voinut vastustaa ja täysin uudenlainen kipinä ja kemia, jota ei voinut väkisin unohtaa luovat kuvan ihmisestä, jonka on pakko mennä kokemuksensa mukana. Kun kokemus saa vallan, ihmisellä itsellään ei ole mitään tehtävissä. On pakko alistua. Kokemus vie. Minä vikisen. Tai oikeamminkin se houkutteleva kokemus. Se kokemus, jonka valtaan tahdon alistua. Voin siis sittenkin valita.

Oman kokemuksen itsekkäällä polulla

Rehellisempää olisikin ollut kirjoittaa, että kokemuksen vallattua mielen, ei ollut tahtoa taistella sitä vastaan. Kykyä kyllä olisi ollut jos tahtoa olisi löytynyt. Tästä kertoo artikkelista myöhemmin paljastuva lause: Kuukauden jälkeen ensitapaamisesta he näkivät toisensa jälleen kasvotusten. Silloin Marika tiesi: hänen täytyy erota miehestään. Hän haluaa Samin.

Hän haluaa Samin. Niinpä. Siksi hänen täytyy erota miehestään, joka ei puolestaan olisi halunnut erota. Hän tuli siis jätetyksi, koska Marika halusi muuta. Jotakin, mikä tuntui paremmalta ja innostavammalta. Silloin, kun avioliitto on ollut pidempään huonolla tolalla, voi tuntua helpommalta polulta lähteä kiellettyjen tunteiden mukana toiseen suuntaan. Marikan kohdalla näin ei kuitenkaan ollut. Hän jatkaa: olinhan minä naimisissa oleva nainen ja avioliitossani oli kaikki hyvin.

Avioliitossa oli kaikki hyvin, mutta voimakas ihastuminen vei kuitenkin mennessään. Miten tällaiseen toimintatapaan voi löytää järkeä? Kun Jumala on sysätty syrjään ja ihminen lähtee kulkemaan omaa polkua, on jossain määrin loogista ja ymmärrettävää tehdä valinnat oman kokemuksensa pohjalta.

|Kysymykset Mikä tuottaa minulle eniten mielihyvää? ja Mikä tuottaa minulle parasta nautintoa? ohjaavat suurelta osin valintoja.

Se on kuitenkin vain jossain määrin looginen ja ymmärrettävä toimintatapa. Oma kokemus on haasteellinen mittari siksi, että on kyse nimenomaan omasta kokemuksesta. Oma kokemus on itsekäs mittari. Sen lumouksen vallassa on oikein rikkoa pitkä parisuhde ja lähteä eri teille, vaikka mitään ei olisi viallakaan. Oma kokemus vain ohjaa kohti parempaa. Jos ei olisi Luojaa, ikuista elämää tai toisia ihmisiä, niin jossain määrin olisikin loogista elää Paavalinkin esiin nostamalla tavalla: syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme. (1.Kor.15:32)

Oman kokemuksen harhauttava petollisuus

Oman kokemuksen -polulla ihminen koittaa usein pettää läheistensä lisäksi myös itseään. Hän pyrkii kaikin keinoin oikeuttamaan itselleen oman kokemuksen -polun kulkemisen hyvänä ja ainoana oikeana valintana. Sami kertoo: Emme voineet viedä suhdettamme pidemmälle ennen kuin erosimme aiemmista suhteistamme. Emme me Marikan kanssa kumpikaan ole mitään pettäjäihmisiä, ja emme olisi pystyneet kaksoiselämään. Marika puolestaan toteaa Samista: Katsoin heti, että tuossapa on kivan ja kiltin näköinen mies.

|Kuitenkin kaksi parisuhdetta kaatui, vaikka kumpikaan ei ollut pettäjäihminen eikä kaksoiselämään kykenevä ja lisäksi Sami oli kiva ja kiltti mies.

Se Oma kokemus jälleen. Se tuntuu oikeuttavan kaiken ja tekevän mustastakin valkoista. Oliko Sami kiva ja kiltti hylkäämälleen ex-kihlatulle? Mitäköhän hän vastaisi, jos olisi päässyt haastateltavaksi? Entä eikö Marika todellakaan pettänyt miestään hyökätessään vieraan miehen kimppuun ja suudellessaan tätä intohimoisesti loppuillan?

|Entäpä jos roolit joskus vaihtuvat?

Jos Sami tai Marika tulevat suhteessaan petetyiksi. Petetyiksi, kun uusi kiva ja kiltti mies tulee vastaan? Kun syntyy aivan uudenlainen ja ainutlaatuinen vetovoima johonkin kolmanteen pyörään? Miksi he pysyisivät uskollisina toisilleen jos oma kokemus toimii korkeimman oikeuden ylimpänä tuomarina?

Vaihtoehtona uskollinen ja nautinnollinen avioliitto

Moni kristittykin kipuilee omassa avioliitossaan. Tunteet ovat vuosien varrella väljähtyneet. Kommunikointi on kutistunut minimiin. Tarpeet eivät täyty. Silloin on helppoa joutua synnin houkuttelemaksi. Kun kolmas pyörä osoittaa huomiota, saattaa kielletyn hedelmän lumous alkaa kolkuttaa sydämen ovilla. Onko Jumala tarkoittanut, että pitää loputtomiin sitoutua, vaikka olisi onneton? Eikö se ole aivan järjetöntä? Ihminen uhraa oman onnensa yhteisen hyvän alttarille?

|Ongelma ei ole siinä, että pyrkii löytämään ulospääsyn onnettomasta avioliitosta. Ongelma on siinä, kuinka sen ulospääsyn pyrkii löytämään.

Paljon on tehtävissä oman avioliiton eteen jos ihmiseltä vain löytyy tahtoa tehdä niin. Jos ihmiseltä löytyy tahtoa vastustaa vetovoimaa ja täysin uudenlaista kipinää ja kemiaa. Oikein toimimalla myös siitä omasta avioliitosta voi alkaa löytyä jälleen vetovoimaa, uudenlaista kipinää ja kemiaa. Tahdon teoilla voi vaikuttaa ajan myötä myös tunteisiin. Ihmisen ei tarvitse avuttomana vain ajelehtia viettiensä vieminä. Hän voi ankkuroida elämänsä kristilliseen moraaliin.

Raamattu maalaa kuvan ihanasta ja onnellisesta avioliitosta. Jumala on tarkoittanut avioliiton olevan onnellinen, jossa puolisot täydentävät toisiaan.

|Onni syntyy sitoutumisen pohjalta. Sitoutumisen, josta muut ihmiset on suljettu ulkopuolelle.

Uskollinen ja sitoutuva avioliitto on rakastavan Jumalan suunnitelma ihmiselle. Se on myös turvallisin ja vakain pohja tuleville sukupolville.

|Jumalan johdolla avioliitosta voi tulla se, jossa on kahden (toisilleen) varatun vetovoima, jota ei voi vastustaa.

Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista. Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa ja sanomaan: ”Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta? Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni? Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen.” Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. (San.5:3-18)

[rita4]

Mietin tuota huumaantumista, kuinka se saattaa tapahtua ihan kenelle vain. Mutta siihen ei tarvitse jäädä, suostua, kun kysymyksessä on avioliitto, tai avoliitto, kihlaus. Sanoisin, ettei siihen saa jäädä, vaan pyrkiä käsittelemään syy, miksi joku ulkopuolinen on alkanut kiinnostaa, miellyttää, tai luoda ajatuksia paremmasta suhteesta, kuin missä nyt elää.

Ja valitettavasti emme voi laittaa syytä vain uskosta osattomien niskaan, joilla ei ole auttajaa, neuvojaa, tai varoittajaa, niin kuin meillä uskovilla on Jumalan Poika, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, Jumalan Henki. Vaan se on yhtälailla uskovienkin ongelma ihastua toiseen, vaikka onkin jo avioliitossa, tms..Emme uskovina kysy neuvoa Herraltamme ja niin.. vaikka kysyisimmekin, niin emme alistu varoitustensa alle, vaan uskomme ehkä jopa olevamme niin vahvoja ettemme lankea uskottomuuteen, emme lähde tunteidemme mukaan.. Mutta visukinttu kyllä osaa vaikuttaa mieliimme niin, ettemme usko Herraa, emmekä luovu siitä hetkellisestä tunteesta, joka on saattanut meidät sivuraiteelle, kaipaamaan jotain, mitä emme ehkä saa puolisoltamme.

Ihminen on tunteva olento. Ja siksi on aina vaarana hyvässäkin parisuhteessa ihastua johonkin toiseen, toista sukupuolta olevaan. En osaa sanoa, mikä sen sitten aiheuttaa, mutta minusta se on aina väärin kumppaniaan kohtaan, kuin väärin Jumalankin edessä. Ja voih, miten sen toiselle tietoon tuleminen loukkaa, sekä satuttaa toista puolisoa, joka jää toista vielua vain soittaan.. Ja totta puhuen, niin kyllä se tuntuu itsestäkin tosi pahalta ja siksi koittaakin useimmiten aluksi salata sen, kieltää itseltään, etteihän se nyt ollut mitään vakavaa, tms..

Oisko niin, että kun nyt muutenkin kaikki on kuin hyväksyttävää, niin pidetään seksin sekä huuman tunnetta hyväksyttävänä? On vain se iso Minä, minun tunteeni, minun tarpeeni, odotukseni, pettymykseni omassa suhteessa, tai ihan mitä vain, ja sallitaan itselle seikkailu; toiseen petiin, toisen syliin, joka viehätyksessään vie lopulta useimmiten eroon, riitoihin, ym..

Eikä pysähdytä miettiin: Miten oma puoliso sen kokee, entäpä lapset, ja onko se uusi sittenkään kohta jälkeenpäin sittenkään sen parempi kuin se puoliso, jonka kanssa aikaisemmin eli parisuhteessa? Toisessa on nuo viat/puutteet ja kohta huomaakin, että siinä uudessa puolisossa on taas nuo huonot, ikävät piirteet. Noh, eihän sitä tietenkään sit voi muille myöntää, mut uskoisin näin, että:"Jossain vaiheessa joutuu myöntään itselleen, ettei se elämä sittenkään muuttunut sen ruusuisemmaksi, vaan ehkä jopa huonommaksi tässä uudessa suhtessa!"

Minä haluan uskoa siihen, että me itse teemme omia valintojamme, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, kun valitsemme puolisoa. Mutta Herra on kuitenkin sallinut sen tapahtua. Ja uskon myöskin näin, että aivan joka ainoa, liitossa elävä kokee myöskin joskus elämänsä aikana, että joku toinen tuo tunteita, ehkä ihastumistakin, ... Niin silloin on hyvä mennä rukoukseen asian tiimoilta, ja jos ei vielä ole uskossa, niin joka tapauksessa pysähtyä miettiin mitä on tekemässä ja antaako tunteilleen vallan, joka sit rikkoo pakostakin suhteen, eikä edes haluta ensin yrittää koittaa keskustella, pyrkiä parantaan omaa suhdettaan puolisoonsa. Eikä vain huuman tunteiden keskellä tehdä jotain peruuttamatonta..

Se, mikä tuossa varsinaisessa jutussa, jossa nuo kertoivat ihastumisestaan, niin on yksi asia, joka minua ihmetyttää ja yleensäkin monissa monissa avioliitoissa, parisuhteissa, niin se on tämä yksinkertainen kysymys: "Miksi mennään yksin, ilman puolisoaan tuollaisiin paikkoihin, kuin yökerho, ravintola, tms, yksin?? alkoholi, toisen etsimisen tarkoitus, vai mikä, saa avioliitossa, parisuhteessa elävän naisen tai miehen menemään syninn pesiin viihtymään? Siinä jo pelkällä katseellaan tekee syntiä, pettää omaa aviopuolisoaan kohtaan sen kummemmin sitä edes ajattelematta. Ihminen on heikko, kukaan ei ole niin vahva, että pystyy vastustamaan houkutusta. Mutta siihen ei kuitenkaan pidä/saa jäädä, vaan tulla järkiinsä ja jatkaa sen kanssa, jonka kanssa on jo luvannut elää ikuisesti yhdessä.

Tämä Raamtunpaikka lopuksi, joka nousi mieleeni. Hepr. 13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.