Katkeruuden juuri

[rita4]

Hannu Melaluoto

"Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi. Hebr 12:15

Enemmän kuin tupakan polttoon tai huumeiden käyttöön Jumalan sana kiinnittää huomiota mielen alueen synteihin, yksi niistä on katkeruus. Alempi luontomme yhdistettynä Jaakobin mainitsemaan levottomaan kieleen (Jaak 3:5-8 ) synnyttää melkoisen hankalan parivaljakon. Kieli kylvää katkeruuden "sydämen yltäkyllyyttä" ja silloin on olemassa tartuntataudin vaara.

Hankaluutena taistelussa tuota näkymätöntä vihollista vastaan on, että se tuppaa sokeuttamaan kantajansa. Ihminen ei näe - tai ei halua nähdä - onnetonta tilaansa. Kyse ei ole säälittävästä heikkoudesta tai viattomasta paheesta, vaan synnistä. Se sijoittuu syntiluokittelussa kaiketi sinne kyseenalaisempaan päähän juuri salakavaluutensa ja tartuntariskin takia.

Sain eräältä ystävältäni sähköpostin, jossa hän tuskaili ja samalla opetti minua kesän kasvismaita hankaloittavasta juolavehnästä. Monesti on niin, että Jumala juuri luonnon ja luontokappaleiden kautta pitää parhaat ja mieleen painuvimmat raamattutunnit. Tässäkin taisi olla sellaisesta kyse.

Juolakin leviää pinnan alla, sen juuristo osaa sitkaan levittäytymisen salaisuuden, se on siinä toimessa etevä ja hankala suitsittava. Hankala se on varsinkin sellaiselle puutarhurille, joka ei ole halukas tekopeli- eli myrkkytorjuntoihin. Myrkyttömässä ympäristössä juolasta saa uskollisen vastustajan. Se tuntuu aina vain nostavan päätään ja leviämisinnossaan se on uskomattoman aktiivinen. Se muistuttaa toimintatavoiltaan syntiä, mutta vallankin sen alalajikkeesta nimeltä katkeruus.

Kumpikin ovat näkymättömissä, pinnan alla leviäviä, mutta niiden "hedelmä" on näkyvää ja tuntuvaa. Juolan tarkoitus näyttää olevan saada viljelysala lusteen valtaan ja eliminoida todellinen, oikea hedelmä. Katkeruus on varmaankin istunut juolavehnän pitämillä oppitunneilla, niin samankaltaiseksi se on toimintamallissaan.

Katkeruus saastuttaa paitsi oman sydämen, myös lähellä olevat muut ihmisviljelmät, ellei asian suhteen valvo.

Juolan suhteen on nähtävä vain perusvaivaa, jos siitä voitto halutaan. On pysyttävä kontillaan ja revittävä juurineen. Silti se tuntuu kulkevan kintereillä koko ajan. Sen suhteen ei kestä herpaantua tai lyödä kintaita tiskiin. Sitä vastaan on oltava väsymätön. Vaivannäköä ei tule säästää.

Samoin se on katkeruuden laita. Sekin on mitä erilaisemmissa muodoissa kintereillä, sen halu tuntuu olevan ihmiseen kuten Kainille mainittiin synnistä 1 Moos 4 luvussa: "Niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" Se on siis kuitenkin hallittavissa. Mutta nuokkumalla tai leväperäisyydellä sitä ei hallita. Verille saakka on tehtävä vastarintaa. Itse asiassa sen suhteen ollaan sotatilassa.

On annettu valvomisvelvoite. Se tarkoittaa rehellistä tilannekatsausta aika ajoin. Valvomiseen kehoittaa 1 Piet 5:8 ja se jatkaa: "Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä". Vastustajalla on juolavehnän luonne ja tavoitteet, se pyrkii tukahduttamaan elämän ja hedelmän. Mutta kunnia olkoon Jumalan, voitto on saavutettavissa. Ja vaikka vastustaja tulisi kotvan kuluttua uudelleen tarjoten katkeruuden keittoa hieman eri maustein, taas voitto on saavutettavaissa. Uudelleen ja uudelleen. Vastustaja kun ei unohda Jeesuksen seuraajaa kuin korkeintaan määrä ajaksi, se palaa uusien tarjousten kera. Silloin on taas kitkettävä.

Katkeruus on mitä vakavin synti, se himmentää pelastusvarmuuden, se altistaa ympäristön, se vie nurinakadun asukiksi, se supistaa vuorinäkymät tunneliksi, se viime kädessä pyrkii suistamaan ulos taivastieltä. Siksi se tulee oikealla nimikkeellä, siis syntinä käsitellä. Vastustaja puhuu katkeruudesta inhimillisenä heikkoutena tai sallittavana pikkupaheena. Mutta synti se on ja sen suhteen menetellään kuten synnin kanssa kuuluu: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

[rita4]

"Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi. Hebr 12:15

Enemmän kuin tupakan polttoon tai huumeiden käyttöön Jumalan sana kiinnittää huomiota mielen alueen synteihin, yksi niistä on katkeruus. Alempi luontomme yhdistettynä Jaakobin mainitsemaan levottomaan kieleen (Jaak 3:5-8) synnyttää melkoisen hankalan parivaljakon. Kieli kylvää katkeruuden "sydämen yltäkyllyyttä" ja silloin on olemassa tartuntataudin vaara.

Hankaluutena taistelussa tuota näkymätöntä vihollista vastaan on, että se tuppaa sokeuttamaan kantajansa. Ihminen ei näe - tai ei halua nähdä - onnetonta tilaansa. Kyse ei ole säälittävästä heikkoudesta tai viattomasta paheesta, vaan synnistä. Se sijoittuu syntiluokittelussa kaiketi sinne kyseenalaisempaan päähän juuri salakavaluutensa ja tartuntariskin takia.

Niinpä, katkeruus, voi miten kurja kaveri se onkaan, kun se lyöttäytyy kimppaan, kuiskii korvaan aivan perättömiä valheita, olettamuksia, luo vihaa ja anteeksiantamattomuutta, kaiken pahan muistamista ikuisesti, ja kuinka se haluaa pilata aivan kaiken ihmisen elämästä, sydämen rauhankin menettämisellä, ja oikeastaan, koskaan ei voi olla onnellinen, ei ainakaan 5min enempää.. Kipu on niin kova sydämessä, jonka mieltä ruokkii katkeruuden kitkerä myrkky.

Tiedän mistä puhun, koska olen itse ollut erittäin katkera eräille ihmisille, lähimmäisistäni aikoinaan. Olin jo ollut uskossa 15v mutta ei se silti estänyt katkeruuden nousemista sydämelleni tuhoamaan aivan kaiken sydämestäni, kun se sai minut erilaiseksi, koska se ilkeä muisto satutti ja vain nostatti lisää kiukkua heitä kohtaan, enkä pystynyt antamaan anteeksi, en isälleni, joka oli jo kuan sitten kuollut, enkä ent. miehellenikään. Se kalvoi ja oli kuin rotanmyrkkyä sisimpääni, eli kaikki oli niin huonosti, ja pilalla,kuin saattoi mukamas olla elämässäni. Olin täysin kyvytön, heikko edes pyytämään Jumalalta apua asiaan muutosta. Koska en nähnyt katkeruuttani, se oli kuin sokaissut minut, niin että olin muka oikeutettu niin ja näin ajattelemaaan/puhumaan heistä.

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni:

Ef. 4:
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Tuossa on niitä asioita, mitä Isä odottaa meiltä omiltaan. Mutta pystymmekö noihin, tai haluammeko edes niitä tehdä ja panna pois kaikkinainen kateus, katkeruus, vihamielisyys, ym..? Mutta on myöskin hyvinkin tärkeää ymmärtää se tosiseikka, ettei se katkeruus, tai kateus, tai mikään sopimaton, johon olemme jo kuin oppineet, tottuneet, niin se ei lähde pelkällä omalla päätöksellämme, ehei! Se ei katoa, kuin ehkä pieneksi hetkeksi, vaikka kuinka yrittäisimmekin siitä päästä eroon. Se on ihmiselle, parhaimmallekin uskovalle täysin mahdotonta. Katso vain, niin kohta se jo on suussamme toisen halveksumisena, ym.. Ja nuo hyvätkin päätökset lähti kuin vesi hanhen selästä..

Se on aina Jumalamme teko, silloin kun ihminen vapautuu katkeruudesta tai mistä vain synnistä, joka rikkoo ihmistä itseään, sekä kaikkia muitakin sen ihmisen lähellä olevia tavalla tai toisella. Jos ei nyt sit joku oikein nauti kuunnella toisten haukkumista ja halveksuntaa..Toivottavasti niin ei kukaan halua olla yhtymässä panetteluun ja tehdä syntiä Jumalaa vastaan, joka haluaa kaikkien olevan yhtä, sekä ystävällisiä, toisiaan tukevia sekä rakastavia, eläen anteeksiannossa.

Muistatkin varmaan tämän tutun Raamatunkohdan, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän;

Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.

Katkeruus on syntiä, josta pitää sanoutua aina heti irti, vapaaksi, kun sen tajuaa, tai joku siitä sanoo, niin silloin kiireesti ristin juurelle, rukoilemaan ja anomaan anteeksiantoa Jeesukseltamme, sekä sen synnin poistamista sydämestämme, niin että Jeesuksen veri sen poistaa, pyyhkii pois, puhdistaa, sekä vapauttaa, niin ettei se enää tuota pahaa mieltä Isälle, ja voi elää anteeksiantamuksessa, joka vahvistaa, sekä vapauttaa sydämen palvelemaan jälleen Herraa totuudessa sekä ilossa, rauhassa..

On annettu valvomisvelvoite. Se tarkoittaa rehellistä tilannekatsausta aika ajoin. Valvomiseen kehoittaa 1 Piet 5:8 ja se jatkaa: "Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä". Vastustajalla on juolavehnän luonne ja tavoitteet, se pyrkii tukahduttamaan elämän ja hedelmän. Mutta kunnia olkoon Jumalan, voitto on saavutettavissa. Ja vaikka vastustaja tulisi kotvan kuluttua uudelleen tarjoten katkeruuden keittoa hieman eri maustein, taas voitto on saavutettavaissa. Uudelleen ja uudelleen. Vastustaja kun ei unohda Jeesuksen seuraajaa kuin korkeintaan määrä ajaksi, se palaa uusien tarjousten kera. Silloin on taas kitkettävä.

Katkeruus on mitä vakavin synti, se himmentää pelastusvarmuuden, se altistaa ympäristön, se vie nurinakadun asukiksi, se supistaa vuorinäkymät tunneliksi, se viime kädessä pyrkii suistamaan ulos taivastieltä. Siksi se tulee oikealla nimikkeellä, siis syntinä käsitellä. Vastustaja puhuu katkeruudesta inhimillisenä heikkoutena tai sallittavana pikkupaheena. Mutta synti se on ja sen suhteen menetellään kuten synnin kanssa kuuluu: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."