Henry Blackaby
Uskovan elämä
Ensimmäiseksi meiltä on kysytty, muistatko sinä ensirakkautesi. Toiseksi tulee väite, joka ällistyttää minua. "Olet hylännyt minut."
Emme me toimintaa hylkää, vaan hänet. Uskoakseni se asia, joka aiheuttaa herätyksen viipymisen, on, että eroamme hänestä. Käännymme sivuun [emme valvo]. Suhteen läheisyys on aivan välttämätön herätykselle. Richard Owen Roberts tiivisti asian: "Herätys on Jumala!"
Kun Jumala täyteydessään on läsnä, niin kaikella mitä hän on, mitä hänellä ja hänen sydämellään on, on täysi vapaus ilmetä yksittäisen elämän kautta.
Uskonnollinen huippu Jumalan läsnäolon poissaolo
Olen vakuuttunut siitä, että jos Jumala pidättää näkyvää toimintaansa ja läsnäoloaan, se johtuu siitä, että hän tietää meidän loitonneen itsestään. Joka kerta, kun Jumala sanoi kansalleen: "Olet hylännyt minut," kansa oli uskonnollisen toimintansa huipulla, menestyksensä huipulla, Israelin kultaisessa vaiheessa. Mutta he olivat hylänneet hänet kaiken uskonnollisen toimintansa keskellä. He eivät enää etsineet häntä.
Itsekuritus ei yhteyttä
Ihmisen itsekurista uskonelämässä ja hartaudessa, on kirjoitettu monta mahtavaa kirjaa. Minulla on siitä oma käsitykseni. Rakkaus on se itsekuri. Jos sinulla on oltava itsekuria rakastaaksesi Jumalaa, et ole enää yhteydessä häneen.
Kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, kuinka pitää itsekuria Jumalan Sanan kanssa. Rakkaus on se itsekuri. Rakastan häntä ja vietän kiireettömästi aikaa hänen Sanassaan.
Luen kirjoja siitä, kuinka harjoittaa itsekuria Raamatun kanssa vietetyn ajan suhteen, ja melkein haluan sanoa: "Saatte ihmiset pitämään yllä itsekuria, eivätkä he ymmärrä, että heidän ongelmansa on se, että he ovat menettäneet ensirakkautensa."
Jos menetät ensirakkautesi, sinulla on oltava itsekuria, että pystyt pitämään yllä hartauselämääsi.
Kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, kuinka pitää itsekuria yllä vaimoni rakastamisessa. Jos hän näkisi minun tekevän näin, hän ottaisi minut siitä kiinni. Hän haluaa omaehtoisen rakkaussuhteen.
Rakkaus ilmenee suhteena
Tiedätkö, miksi rukoilen? Minä rakastan Jumalaa, ja rakkaus on rukouksen itsekuri. Jos rukouksesta tulee jotenkin orjatyötä, minun on päästävä käsiksi ongelman alkusyyhyn. Syy ei ole se, ettei minulla ole itsekuria. Ei, vaan minulla ei ole rukouselämässä itsekuria, koska olen loitonnut hänestä, joka on täydellinen elämä.
Saatan loitontua myös omaehtoisesta halusta Jumalan kansaa kohtaan. Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä heidän edestään. Jos rakastan häntä, minäkin rakastan Jumalan kansaa.
Meidän on päästävä toisiimme kohdistuvasta arvostelun asenteesta. Arvostelu saattaa olla oikeutettua, mutta Jumalan rakastamaa ei kritisoida. Sanot: "Herra, veisitkö minut sen ensirakkauden luokse, joka sinulla oli minua kohtaan ja antaisit minun sitten rakastaa sinun kansaasi samanlaisella rakkaudella?" Rakkaus itse on se itsekuri.
Viime pyhänä taputusta..
Mutta Jumala sanoo: "Olet hylännyt minut." Toinen lause, jota hän käyttää, kuuluu: "Olet erkaantunut kauas minusta" (ks. Jer 2:5). Katsomme asiaa tässä Jumalan näkökulmasta. Älä väitä, että et ole mennyt kauas hänestä.
Olit viime sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Minä olen ollut monissa jumalanpalveluksissa, jotka ovat olleet aivan kaukana hänestä. Se on ollut kirjaimellisesti itsekeskeistä. Jokainen taputti kuin olisimme antaneet Jumalalle ylistystä. Mutta emme antaneet. Taputimme naiselle, joka oli juuri laulanut. Meillä on ylistystä, joka on itse asiassa viihdettä.
Jatkuu..
